Etsi jatkuvasti ensin Jumalan vanhurskautta

”Etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (MATT. 6:33)

1, 2. Mitä on Jumalan vanhurskaus, ja mihin se perustuu?

”ETSIKÄÄ jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa.” (Matt. 6:33.) Nykyään elävät Jehovan todistajat tuntevat hyvin tämän kehotuksen, jonka Jeesus Kristus esitti vuorisaarnassaan. Pyrimme kaikilla elämämme alueilla osoittamaan, että rakastamme tuota Valtakunta-hallitusta ja haluamme olla sille uskollisia. Mutta meidän täytyy pitää mielessä myös se, mitä Jeesus sanoi seuraavaksi, nimittäin ”ja hänen vanhurskauttaan”. Mitä on Jumalan vanhurskaus, ja mitä sen etsiminen ensin merkitsee?

² ”Vanhurskautta” vastaavat alkukielen sanat voidaan kääntää myös ”oikeudeksi” tai ”oikeamielisyydeksi”. Jumalan vanhurskaus on näin ollen hänen mittapuidensa ja arvojensa mukaista oikeamielisyyttä. Luojana Jehovalla on oikeus asettaa mittapuu sille, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä on oikein ja mikä väärin (Ilm. 4:11). Jumalan vanhurskaus ei kuitenkaan perustu kylmään, ankaraan lakikokoelmaan eikä loputtoman moniin sääntöihin ja määräyksiin. Sen sijaan se perustuu Jehovan persoonallisuuteen ja hänen oikeudenmukaisuuteensa sekä hänen muihin pääominaisuuksiinsa: rakkauteen, viisauteen ja voimaan. Jumalan vanhurskaus on siis yhteydessä hänen tahtoonsa  ja tarkoitukseensa. Siihen sisältyvät hänen odotuksensa niiden suhteen, jotka haluavat palvella häntä.

3. a) Mitä Jumalan vanhurskauden etsiminen ensin merkitsee? b) Miksi kannatamme Jehovan vanhurskaita mittapuita?

³ Mitä Jumalan vanhurskauden etsiminen ensin merkitsee? Yksinkertaisesti sitä, että teemme Jumalan tahdon miellyttääksemme häntä. Jos etsimme hänen vanhurskauttaan, yritämme elää hänen arvojensa ja täydellisten mittapuidensa mukaisesti, emme omiemme. (Lue Roomalaiskirjeen 12:2.) Tähän elämäntapaan liittyy suhteemme Jehovaan. Emme noudata hänen lakejaan rangaistuksen pelosta. Pikemminkin rakkaus Jumalaan ja halu miellyttää häntä saavat meidät kannattamaan hänen mittapuitaan ja pidättymään laatimasta omia normejamme. Ymmärrämme, että tämä on oikein ja että meidät on suunniteltu toimimaan näin. Meidän täytyy rakastaa vanhurskautta kuten Jumalan valtakunnan Kuningas Jeesus Kristus rakasti (Hepr. 1:8, 9).

4. Miksi on hyvin tärkeää etsiä Jumalan vanhurskautta?

⁴ Miten tärkeää on etsiä Jehovan vanhurskautta? Ajattelehan: Eedenin puutarhassa Aadamin ja Eevan eteen pantu ensimmäinen koetus koski sitä, hyväksyisivätkö he Jehovan oikeuden asettaa mittapuut (1. Moos. 2:17; 3:5). Siitä etteivät he hyväksyneet, on seurannut meille heidän jälkeläisilleen kurjuutta ja kuolemaa (Room. 5:12). Toisaalta Jumalan sanassa sanotaan: ”Vanhurskauteen ja rakkaudelliseen huomaavaisuuteen pyrkivä löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.” (Sananl. 21:21.) Jumalan vanhurskauden etsiminen ensin johtaa tosiaan sopusointuiseen suhteeseen Jehovan kanssa, ja se vuorostaan koituu meille pelastukseksi (Room. 3:23, 24).

Vaara tulla omavanhurskaaksi

5. Mitä vaaraa meidän on varottava?

⁵ Kirjoittaessaan Rooman kristityille apostoli Paavali korosti erästä vaaraa, jota meidän kaikkien on varottava onnistuaksemme etsimään ensin Jumalan vanhurskautta. Paavali sanoi juutalaisista: ”Minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät vahvistaa omaansa, he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.” (Room. 10:2, 3.) Paavalin mukaan nuo juutalaiset eivät ymmärtäneet Jumalan vanhurskautta, koska he yrittivät kaikin keinoin vahvistaa omaa vanhurskauttaan. *

6. Millaista asennetta meidän tulisi varoa ja miksi?

⁶ Saattaisimme langeta tähän ansaan muun muassa siten, että pitäisimme Jumalan palvelemista jonkinlaisena kilpailuna ja vertaisimme itseämme toisiin. Tämä asenne voisi helposti saada meidät luottamaan liiaksi omiin kykyihimme. Mutta jos toimisimme sillä tavoin, unohtaisimme Jehovan vanhurskauden. (Gal. 6:3, 4.) Oikein tekemisen vaikuttimena tulee olla rakkautemme Jehovaa kohtaan. Mitkä tahansa yritykset todistaa omaa vanhurskauttamme voisivat kumota sen väitteen, että rakastamme häntä. (Lue Luukkaan 16:15.)

7. Miten Jeesus kohdisti huomion omavanhurskauden ongelmaan?

⁷ Jeesus oli huolissaan niistä, ”jotka luottivat itseensä, että olivat vanhurskaita, eivätkä pitäneet muita minään”. Hän kohdisti huomion omavanhurskauden ongelmaan esittämällä tämän vertauksen: ”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen veronkantaja. Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen näin: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenykset kaikesta, mitä  omakseni hankin.’ Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei tahtonut edes nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.’ ” Jeesus totesi lopuksi: ”Minä sanon teille: tämä meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo, sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14.)

Vaara tulla ”liian vanhurskaaksi”

8, 9. Mitä merkitsee olla ”liian vanhurskas”, ja mihin se voi johtaa?

⁸ Toista vaaraa, jota meidän täytyy varoa, kuvaillaan Saarnaajan 7:16:ssa: ”Älä tule liian vanhurskaaksi äläkä osoittaudu ylen viisaaksi. Miksi aiheuttaisit itsellesi autioituksen?” Henkeytetty raamatunkirjoittaja kertoo sitten jakeessa 20, miksi tällaista asennetta on vältettävä: ”Sillä maan päällä ei ole vanhurskasta ihmistä, joka tekee jatkuvasti hyvää eikä tee syntiä.” Se josta tulee ”liian vanhurskas”, asettaa vanhurskaudelle omat mittapuunsa ja arvioi toisia niiden mukaan. Hän ei kuitenkaan tajua, että niin toimiessaan hän korottaa omat mittapuunsa Jumalan mittapuiden yläpuolelle ja osoittautuu samalla epävanhurskaaksi Jumalan silmissä.

⁹ Se että olisimme ”liian vanhurskaita” – tai joidenkin raamatunkäännösten mukaan ”kovin vanhurskaita” tai ”ylivanhurskaita” – voisi saada meidät jopa kyseenalaistamaan tavan, jolla Jehova hoitaa asioita. Meidän on kuitenkin muistettava, että jos kyseenalaistamme Jehovan ratkaisujen oikeudenmukaisuuden, alamme itse asiassa asettaa omaa vanhurskauden mittapuutamme Jehovan mittapuun yläpuolelle. Silloin ikään kuin panemme Jehovan syytteeseen ja arvioimme häntä omien oikean ja väärän mittapuidemme mukaan. Mutta oikeus vanhurskauden mittapuun asettamiseen kuuluu Jehovalle, ei meille! (Room. 14:10.)

10. Mikä voisi saada meidät Jobin tavoin arvostelemaan Jumalaa?

¹⁰ Vaikka kukaan meistä ei haluaisi tahallaan arvostella Jumalaa, epätäydellisyytemme voi saada meidät tekemään niin. Näin saattaisi helposti käydä silloin kun näemme jotain, mikä on mielestämme epäoikeudenmukaista, tai kun meillä itsellämme on vaikeuksia. Jopa uskollinen Job teki tämän virheen. Alun alkaen Jobista sanottiin, että hän ”oli moitteeton ja oikeamielinen ja pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa” (Job 1:1). Mutta sitten Job koki useita perättäisiä onnettomuuksia, jotka näyttivät hänestä epäoikeudenmukaisilta. Tämän vuoksi Job ”julisti oman sielunsa vanhurskaaksi pikemminkin kuin Jumalan” (Job 32:1, 2). Jobin näkemystä täytyi oikaista. Meistä ei siis pitäisi olla yllättävää, jos toisinaan huomaamme olevamme samanlaisessa tilanteessa. Mikä voi silloin auttaa meitä korjaamaan ajatteluamme?

Emme ole aina selvillä kaikista tosiasioista

11, 12. a) Mitä meidän täytyy muistaa, jos jokin tuntuu meistä epäoikeudenmukaiselta? b) Miksi joku voisi ajatella, että Jeesuksen viinitarhavertauksen työntekijöitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti?

¹¹ Ensinnäkin meidän on muistettava, että emme ole aina selvillä kaikista tosiasioista.  Tämä piti paikkansa Jobin tapauksessa. Hän ei tiennyt taivaassa pidetyistä Jumalan enkelipoikien kokouksista, joissa Saatana syytti häntä väärin (Job 1:7–12; 2:1–6). Job ei tajunnut, että hänen ongelmansa olivat Saatanan aiheuttamia. Emme oikeastaan voi olla varmoja edes siitä, tiesikö Job, kuka Saatana on! Niinpä hän luuli erheellisesti Jumalan aiheuttaneen hänen ongelmansa. Meidän on tosiaan helppo tehdä vääriä johtopäätöksiä, kun emme tunne kaikkia tosiasioita.

¹² Ajatellaanpa esimerkiksi Jeesuksen vertausta viinitarhan työntekijöistä. (Lue Matteuksen 20:8–16.) Jeesus kuvailee siinä talonisäntää, joka maksaa saman rahamäärän kaikille työntekijöilleen, olivatpa he työskennelleet koko päivän tai vain yhden tunnin. Mitä sinä ajattelet tästä? Tuntuuko se oikeudenmukaiselta? Ehkä samaistut heti niihin työntekijöihin, jotka työskentelivät koko päivän auringon paahteessa. He olisivat varmasti ansainneet suuremman palkan! Tämän päätelmän nojalla talonisäntää voitaisiin pitää rakkaudettomana ja epäoikeudenmukaisena. Jopa hänen valittaville työntekijöille antamansa vastaus saattaisi vaikuttaa oikukkaalta vallan väärinkäytöltä. Mutta olemmeko selvillä kaikista tosiasioista?

13. Mistä toisesta näkökulmasta voisimme tarkastella Jeesuksen vertausta viinitarhan työntekijöistä?

¹³ Pohditaanpa tätä vertausta toisesta näkökulmasta. Vertauksen talonisäntä epäilemättä tajusi, että kaikkien miesten oli saatava ruokaa perheelleen. Jeesuksen päivinä maatyöläisille maksettiin päivittäin. Heidän perheensä oli riippuvainen kunkin päivän palkasta. Pidä tämä mielessäsi ja ajattele niiden asemaa, jotka talonisäntä tapasi myöhään päivällä ja jotka siksi työskentelivät ainoastaan yhden tunnin. He eivät ehkä olisi pystyneet ruokkimaan perhettään vain yhden tunnin palkalla. Joka tapauksessa he olivat olleet valmiita työskentelemään ja olivat aamusta saakka odottaneet työhön pääsyä. (Matt. 20:1–7.) Ei ollut heidän syynsä, ettei heille löytynyt työtä koko päiväksi. Mikään ei osoita heidän yrittäneen tahallaan vältellä työtä. Kuvittele, jos sinun täytyisi odottaa koko päivä tietäen, että toiset ovat riippuvaisia tuon päivän tuloistasi. Miten kiitollinen olisitkaan saadessasi työtä – ja miten yllättynyt olisitkaan, kun pystyisit palkallasi hankkimaan ruoan perheellesi!

14. Mitä tärkeitä seikkoja opimme viinitarhavertauksesta?

¹⁴ Arvioidaanpa nyt uudelleen talonisännän toimintaa. Hän ei maksanut kenellekään liian vähän. Hänen silmissään kaikilla työntekijöillä oli oikeus hankkia elantonsa. Vaikka työntekijöitä oli saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, hän ei käyttänyt heitä hyväkseen maksamalla vähemmän kuin oli kohtuullista. Kaikki hänen työntekijänsä pystyivät kotiin palatessaan järjestämään ruoan perheelleen. Näiden lisäpiirteiden punnitseminen voi muuttaa näkemystämme talonisännän toiminnasta. Hänen ratkaisunsa osoitti rakkautta eikä ollut oikukasta vallan väärinkäyttöä. Mitä opimme tästä? Sen että jos mietimme  vain joitakin tosiasioita, voimme tehdä väärän päätelmän. Tämä vertaus tosiaan korostaa sitä, miten ylivertaista Jumalan vanhurskaus on. Se ei perustu vain lain määräyksiin eikä ihmisten ansioihin.

Näkemyksemme voi olla vääristynyt tai rajallinen

15. Miksi näkemyksemme oikeudenmukaisuudesta voisi olla vääristynyt tai rajallinen?

¹⁵ Kohdatessamme epäoikeudenmukaiselta vaikuttavan tilanteen meidän on myös muistettava, että oma näkemyksemme voi olla vääristynyt tai rajallinen. Sitä saattavat vääristää epätäydellisyys, ennakkoluulot tai kulttuuritausta. Lisäksi sitä rajoittaa se, ettemme pysty havaitsemaan vaikuttimia emmekä tietämään, mitä ihmisten sydämessä todella on. Toisaalta Jehovalla ja Jeesuksella ei ole tällaisia rajoituksia. (Sananl. 24:12; Matt. 9:4; Luuk. 5:22.)

16, 17. Mikä saattoi olla syynä siihen, että Jehova ei pannut täytäntöön aviorikosta koskevaa lakiaan Daavidin ja Batseban tapauksessa?

¹⁶ Mietitäänpä kertomusta Daavidin ja Batseban aviorikoksesta (2. Sam. 11:2–5). Mooseksen lain mukaan he ansaitsivat kuolemantuomion (3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:22). Vaikka Jehova rankaisi heitä, hän ei pannut täytäntöön omaa lakiaan. Oliko Jehovan epäoikeudenmukaista toimia näin? Osoittiko hän puolueellisuutta Daavidin hyväksi ja rikkoiko hän omia vanhurskaita mittapuitaan? Jotkut Raamatun lukijat ovat ajatelleet niin.

¹⁷ Jehova oli kuitenkin antanut tämän aviorikosta koskevan lain epätäydellisille tuomareille, jotka eivät kyenneet näkemään sydämeen. Rajoituksistaan huolimatta he pystyivät tämän lain ansiosta olemaan tuomioissaan johdonmukaisia. Jehova taas näkee sydämeen (1. Moos. 18:25; 1. Aik. 29:17). Meidän ei siis pidä olettaa, että Jehovaa rajoittaisi laki, jonka hän oli laatinut epätäydellisille tuomareille. Eikö se muistuttaisi sitä, että joku jolla on virheetön näkökyky, pakotettaisiin käyttämään heikkonäköisille tarkoitettuja silmälaseja? Jehova pystyi näkemään Daavidin ja Batseban sydämeen ja havaitsemaan heidän aidon katumuksensa. Hän otti tämän seikan huomioon ja tuomitsi heidät sen mukaisesti osoittaen armoa ja rakkautta.

Etsi jatkuvasti Jehovan vanhurskautta

18, 19. Mikä auttaa meitä olemaan arvioimatta Jehovaa omien vanhurskauden mittapuidemme mukaan?

¹⁸ Jos siis Jehova näyttää meistä toimineen epäoikeudenmukaisesti jossakin tilanteessa, josta luemme Raamatun sivuilta tai jonka koemme omassa elämässämme, älkäämme koskaan arvioiko häntä omien vanhurskauden mittapuidemme mukaan. Muista, ettemme aina tiedä kaikkia tosiasioita ja että näkemyksemme saattaa olla vääristynyt tai rajallinen. Älä unohda, että ”miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta” (Jaak. 1:19, 20). Tällä tavoin sydämemme ei milloinkaan ”raivostu itse Jehovaa vastaan” (Sananl. 19:3).

¹⁹ Tunnustakaamme aina Jeesuksen tavoin, että yksin Jehovalla on oikeus asettaa mittapuu sille, mikä on vanhurskasta ja hyvää (Mark. 10:17, 18). Pyrkikäämme hankkimaan ”täsmällistä tietoa” hänen mittapuistaan (Room. 10:2; 2. Tim. 3:7). Kun hyväksymme ne ja mukautamme elämämme Jehovan tahtoon, osoitamme, että etsimme ensin ”hänen vanhurskauttaan” (Matt. 6:33).

[Alaviite]

Muistatko?

• Miksi on tärkeää etsiä Jehovan vanhurskautta?

• Mitä kahta vaaraa meidän on varottava?

• Miten voimme etsiä ensin Jumalan vanhurskautta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 9]

Mitä Jeesus opetti vertauksellaan kahdesta miehestä, jotka rukoilivat temppelissä?

[Kuva s. 10]

Oliko epäoikeudenmukaista maksaa yhdennentoista tunnin työntekijöille sama palkka kuin niille, jotka työskentelivät koko päivän?