Lohduta surevia Jeesuksen tavoin

BETANIASSA asuva Lasarus sairastui vakavasti. Hänen sisarensa Martta ja Maria lähettivät kiireesti sanan läheiselle ystävälleen Jeesukselle. Lasarus kuitenkin menehtyi tautiinsa. Kun hän makasi haudassa, ystävät ja naapurit tulivat Martan ja Marian luo ”lohduttamaan heitä”. (Johannes 11:19.) Viimein Jeesus saapui Betaniaan ja meni katsomaan rakkaita ystäviään. Tarkastelemalla hänen sanojaan ja tekojaan voimme oppia, miten lohduttaa surevia.

Läsnäolosi kertoo että välität

Päästäkseen Betaniaan Jeesuksen täytyi matkustaa pari päivää; hänen oli ylitettävä Jordan ja kavuttava ylös Jerikosta lähtevää jyrkkää mutkaista tietä. Martta kiiruhti tervehtimään Jeesusta kylän laitamille. Kun Maria myöhemmin kuuli Jeesuksen saapuneen, hänkin riensi tapaamaan tätä. (Johannes 10:40–42; 11:6, 17–20, 28, 29.) Jeesuksen läsnäolo toi varmasti lohtua murheen murtamille sisaruksille.

 Mekin voimme nykyään lohduttaa surevia läsnäolollamme. Scott ja Lydia, jotka menettivät onnettomuudessa kuusivuotiaan poikansa Theon, kertovat: ”Tarvitsimme sukulaisten ja ystävien tukea. He riensivät sairaalaan keskellä yötä.” Mitä heidän ystävänsä sanoivat? ”Tuolla hetkellä sanoja ei tarvittu. Riitti, että he olivat läsnä – se kertoi, että he välittivät.”

Raamatussa sanotaan, että kun Jeesus näki ne, jotka surivat Lasaruksen kuolemaa, hän ”joutui liikutuksen valtaan” ja ”puhkesi kyyneliin” (Johannes 11:33–35, 38). Jeesuksen mielestä ei ollut epämiehekästä vuodattaa kyyneliä muiden nähden. Hän ymmärsi toisten tuskan ja heidän menetyksen tunteensa. Mitä voimme oppia tästä? Kun käymme surevien luona, meidän ei tarvitse hävetä sitä, että itkemme itkevien kanssa (Roomalaisille 12:15). Älä toisaalta yritä pakottaa surevaa itkemään. Toiset kenties haluavat itkeä omissa oloissaan.

Kuuntele myötätuntoisesti

Jeesuksella saattoi olla mielessään joitakin rohkaisun sanoja Martalle ja Marialle, mutta ilmeisesti hän antoi heidän puhua ensin (Johannes 11:20, 21, 32). Kun hän sitten puhui Martalle, hän esitti kysymyksen ja jäi kuuntelemaan (Johannes 11:25–27).

Hyvä kuuntelija osoittaa aitoa kiinnostusta. Lohduttaaksemme surevaa meidän on oltava hyviä kuuntelijoita. Voimme onnistua siinä esittämällä kysymyksiä, jotka saavat surevan ilmaisemaan tunteitaan enemmän. Varo kuitenkin aloittamasta keskustelua väkisin, jos hän haluaa olla vaiti. Hän on ehkä uupunut ja levon tarpeessa.

Surevat saattavat tuntea olonsa turraksi ja toisinaan toistaa samoja asioita. Toiset antavat tunteidensa purkautua. Sekä Maria että Martta sanoivat Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut.” (Johannes 11:21, 32.) Mitä Jeesus teki? Hän kuunteli kärsivällisesti ja myötätuntoisesti. Hän ei sanellut heille, miltä heistä pitäisi tuntua. Jeesus epäilemättä tajusi, millaisia voimakkaita, tuskallisia tunteita surevilla on.

Jos et tiedä, mitä sanoa käydessäsi surevan luona, voisit aloittaa keskustelun kysymällä: ”Haluaisitko puhua asiasta?” Anna hänelle sitten täysi huomiosi ja kuuntele tarkkaavaisesti hänen vastaustaan. Katso häntä silmiin ja yritä ymmärtää hänen tunteitaan.

Surevan tunteiden ymmärtäminen ei ole helppoa. ”Tarpeemme vaihtelivat”, kertoo Lydia. ”Toisinaan vain itkimme hillittömästi vieraittemme edessä. Halusimme, että muut olisivat myönteisiä. Ystävämme yrittivät parhaansa mukaan ymmärtää tunteitamme.”

Jeesus onnistui tässä täydellisesti. Hän tiesi, että jokaisella on ”oma vitsauksensa ja tuskansa” (2. Aikakirja 6:29). Hän antoi Martalle erilaisen vastauksen kuin Marialle. Martta jatkoi keskustelua, joten Jeesus puhui hänen kanssaan pidempään, mutta koska Maria itki, Jeesus puhui lyhyesti (Johannes 11:20–28, 32–35). Mitä voimme oppia tästä? Ehkä on parasta antaa surevan ohjata keskustelua. Hän voi saada paljon lohtua, kun ilmaiset  olevasi halukas kuuntelemaan hänen purkaessaan suruaan.

Parantavia sanoja

Kun Maria ja Martta sanoivat Jeesukselle: ”Jos olisit ollut täällä”, Jeesus ei moittinut heitä eikä loukkaantunut heidän sanoistaan. Hän vakuutti Martalle: ”Veljesi tulee nousemaan ylös.” (Johannes 11:23.) Näillä sanoilla Jeesus auttoi häntä katsomaan eteenpäin ja muistutti huomaavaisesti, että oli olemassa toivo.

Puhuessasi surevan kanssa muista, että vaikka vain muutamalla vilpittömällä, myönteisellä sanalla saattaa olla suuri merkitys. Lohdutuksen sanat on mahdollista joko lausua ääneen tai kirjoittaa. Kortit ja kirjeet voi lukea monta kertaa, joten niistä voi saada lohtua pitkään. Yhdeksän kuukautta miehensä Bobin kuoleman jälkeen Kath luki kaikki saamansa kortit uudelleen. ”Ne auttoivat minua vielä enemmän sillä kerralla”, hän kertoo. ”Silloin sain niistä lohtua.”

Mitä voisit kirjoittaa lyhyeen surunvalitteluviestiin? Kenties jotakin kuolleesta – jostakin yhteisestä kokemuksestanne tai hänen arvostettavista ominaisuuksistaan. Kath sanoo: ”Lämpimät kuvaukset Bobista ja hänen luonteestaan saivat minut samaan aikaan sekä hymyilemään että itkemään. Humoristiset tarinat hänestä saivat minut nauraa hykertämään ja muistelemaan yhteistä onnellista elämäämme. Monet minulle tärkeät kortit sisältävät raamatunjakeita.”

Anna käytännöllistä apua

Jeesus auttoi Lasaruksen perhettä tavalla, johon me emme kykene. Hän herätti Lasaruksen takaisin eloon (Johannes 11:43, 44). Meidän on kuitenkin mahdollista antaa käytännön apua. Voimme esimerkiksi valmistaa aterian, tarjota majoituksen surevien luona vieraileville, pestä pyykkiä, hoitaa pieniä lapsia, käydä asioilla tai tarjota kyytiä. Surevat epäilemättä arvostavat aidosta rakkaudesta kumpuavia pieniä tekoja.

On selvää, että surevat saattavat tarvita aikaa olla yksin. Voit silti ottaa aloitteen yhteydenpidossa. Eräs lapsensa menettänyt äiti toteaa: ”Surulle ei ole aikarajaa, eikä ole tiettyä aikaa, jolloin alkaa helpottaa.” Jotkut yrittävät muistaa surevaa merkittävinä vuosipäivinä, kuten hääpäivänä tai kuoleman vuosipäivänä. Kun olet käytettävissä tuollaisina aikoina, voit antaa arvokasta tukea vaikeina hetkinä (Sananlaskut 17:17).

Jeesuksen antamaan lohdutukseen sisältyi se toivo, josta hän kertoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” (Johannes 11:11.) Jeesus vakuutti seuraajilleen, että tulee olemaan kuolleiden ylösnousemus. Jeesus kysyi Martalta: ” ’Uskotko tämän?’ Hän sanoi hänelle: ’Uskon, Herra.’ ” (Johannes 11:24–27.)

Uskotko sinä siihen, että Jeesus tulee herättämään kuolleet? Jos uskot, kerro tästä suurenmoisesta toivosta sureville. Tue ja auta heitä. Silloin sanasi ja tekosi voivat lohduttaa heitä (1. Johanneksen kirje 3:18).

[Kartta s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

PEREA

Jordan

Jeriko

Betania

Suolameri

Jerusalem

SAMARIA