Tiesitkö?

Mitä apostoli Paavali tarkoitti sanoessaan, että hän kantoi ruumiissaan ”Jeesuksen orjan polttomerkkejä”? (Galatalaisille 6:17.)

▪ Ensimmäisellä vuosisadalla Paavalin kuulijat ovat voineet ymmärtää nämä sanat monella eri tavalla. Ennen muinoin tulikuumalla raudalla merkittiin esimerkiksi sotavankeja, temppelien ryöstäjiä ja karanneita orjia. Tällaista polttomerkkiä pidettiin häpeällisenä.

Aina polttomerkkeihin ei kuitenkaan suhtauduttu kielteisesti. Monien muinaisten kansojen keskuudessa niillä osoitettiin, mihin heimoon tai uskontoon joku kuului. Raamatun sanakirjan Theological Dictionary of the New Testament mukaan muun muassa ”syyrialaiset vihkiytyivät Hadad- ja Atargatis-jumalille polttamalla merkin ranteeseen tai kaulaan – –. Dionysoksen palvojan polttomerkkinä oli muratinlehti.”

Nykyään monet kommentaattorit olettavat Paavalin puhuneen arvista, joita hän oli saanut joutuessaan kohtaamaan fyysistä väkivaltaa kristillisen lähetyspalveluksensa aikana (2. Korinttilaisille 11:23–27). Ehkä Paavali kuitenkin tarkoitti sitä, että hänen elämäntapansa – eivät mitkään kirjaimelliset polttomerkit – osoitti hänen olevan kristitty.

Tuliko muinaisen Israelin turvakaupungeista rikollisten turvapaikkoja?

▪ Muinaisessa pakanamaailmassa monet temppelit olivat turvapaikkoja pakolaisille ja rikollisille. Keskiajalla kristikunnan maissa etsittiin samanlaista suojaa luostareista ja kirkoista. Säädökset, jotka koskivat muinaisen Israelin turvakaupunkeja, varmistivat kuitenkin sen, ettei niistä tullut rikollisten turvapaikkoja.

Mooseksen lain mukaan turvakaupungista sai suojan vain tahaton tappaja (5. Mooseksen kirja 19:4, 5). Hän saattoi paeta lähimpään turvakaupunkiin, mistä uhrin lähin miespuolinen sukulainen, joka olisi voinut kostaa vuodatetun veren, ei tavoittanut häntä. Kun pakenija oli esittänyt asiansa kaupungin vanhimmille, hänen oli mentävä tuomittavaksi siihen kaupunkiin, jonka hallintoalueella uhri oli kuollut, ja hänellä oli mahdollisuus todistaa syyttömyytensä. Vanhimmat tutkivat pakenijan ja uhrin välistä suhdetta, erityisesti sitä, oliko heidän välillään ollut vihamielisyyttä. (4. Mooseksen kirja 35:20–24; 5. Mooseksen kirja 19:6, 7; Joosua 20:4, 5.)

Jos pakenija todettiin syyttömäksi, hän palasi turvakaupunkiin ja hänen piti pysyä sen välittömässä läheisyydessä. Nuo kaupungit eivät olleet vankiloita. Paenneet tekivät töitä ja olivat yhteisön hyödyllisiä jäseniä. Ylimmäisen papin kuoltua kaikki turvakaupunkeihin paenneet saivat lähteä rauhassa pois. (4. Mooseksen kirja 35:6, 25–28.)

[Kartta s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

TURVAKAUPUNGIT

1 KEDES

2 GOLAN

3 RAMOT-GILEAD

4 SIKEM

5 BESER

6 HEBRON

Jordan