Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

1. Mooseksen kirjan 6:3:ssa sanotaan: ”Minun henkeni ei ole vaikuttava ihmisen hyväksi määräämättömiin, koskapa hän on lihaa. Näin ollen hänelle on kertyvä päiviä satakaksikymmentä vuotta.” Rajoittiko Jehova ihmisten eliniän 120 vuoteen, ja saarnasiko Nooa tulevaa vedenpaisumusta yhtä kauan?

Vastaus kysymyksen molempiin osiin on kielteinen.

Ennen vedenpaisumusta monet ihmiset elivät satoja vuosia. Vedenpaisumuksen tullessa Nooa oli 600-vuotias, ja hän eli 950-vuotiaaksi (1. Moos. 7:6; 9:29). Myös jotkut vedenpaisumuksen jälkeen syntyneet elivät paljon pitempään kuin 120 vuotta. Arpaksad kuoli 438 vuoden ja Selah 433 vuoden iässä. (1. Moos. 11:10–15.) Mooseksen aikaan mennessä normaali elinikä oli kuitenkin laskenut 70–80 vuoteen (Ps. 90:10). Niinpä 1. Mooseksen kirjan 6:3 ei määritellyt ihmisten pisintä tai normaalia elinikää 120 vuoden pituiseksi.

Entä käskikö Jumala tuon jakeen mukaan Nooan esittää varoitusta siitä, että tuho tulisi 120 vuoden kuluttua? Ei. Jumala kyllä puhui Nooalle monissa tilanteissa. Kertomuksessa sanotaan kymmenen jaetta myöhemmin: ”Jumala sanoi Nooalle: ’Kaiken lihan loppu on nyt edessäni, koska maa on heidän takiaan täynnä väkivaltaa.’ ” Seuraavina vuosina Nooa sai päätökseen valtavan arkinrakennustyön, ja tässä vaiheessa ”Jehova sanoi Nooalle: ’Mene arkkiin, sinä ja koko huonekuntasi.’ ” (1. Moos. 6:13; 7:1.) On muitakin tapauksia, joissa Jehova kertoi Nooalle joitakin asioita (1. Moos. 8:15; 9:1, 8, 17).

1. Mooseksen kirjan 6:3:n sanamuoto on kuitenkin erilainen; siinä ei mainita Nooaa eikä sanota Jumalan puhuneen hänelle. Sen voidaan ymmärtää olevan yksinkertainen ilmoitus Jumalan tarkoituksesta tai päätöksestä (vrt. 1. Moos. 8:21). On merkittävää, että Aadamin aikaa huomattavasti varhaisempia tapahtumia koskevissa historiallisissa muistiinmerkinnöissä käytetään esimerkiksi ilmausta ”Jumala sanoi edelleen” (1. Moos. 1:6, 9, 14, 20, 24). Jehova ei selvästikään puhunut kenellekään maan päällä olevalle ihmiselle, koska ihmistä ei ollut vielä luotu.

On siksi johdonmukaista päätellä, että 1. Mooseksen kirjan 6:3:ssa ilmaistaan Jumalan päätös tehdä loppu maan päällä olevasta turmeltuneesta asiainjärjestelmästä. Hän esitti oikeudellisen säädöksen, jonka mukaan hän tekisi sen 120 vuoden päästä, vaikka Nooa ei vielä tiennyt sitä. Miksi hän asetti aikarajan? Miksi hän odotti?

Apostoli Pietari selittää: ”Jumalan kärsivällisyys odotti Nooan päivinä, jolloin rakennettiin arkkia, jossa muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” (1. Piet. 3:20.) Kun Jumala teki päätöksensä 120 vuodesta, oli vielä paljon tehtävää. Noin 20 vuotta myöhemmin Nooa ja hänen vaimonsa alkoivat saada lapsia (1. Moos. 5:32; 7:6). Heidän kolme poikaansa kasvoivat ja menivät naimisiin, niin että perheessä oli kaikkiaan ”kahdeksan sielua”. Sitten heidän piti rakentaa arkki, mikä ei ollut vähäinen työ, kun otetaan huomioon arkin ja Nooan perheen koko. Se että Jumala osoitti kärsivällisyyttä 120 vuotta, teki mahdolliseksi noiden asioiden toteuttamisen ja valmisti tietä elämän säilyttämiselle. Sen ansiosta kahdeksan uskollista ihmistä ”vietiin turvallisesti veden läpi”.

Raamatussa ei mainita tarkasti, minä vuonna Jehova ilmoitti Nooalle vedenpaisumuksen tulosta. Koska hänen poikansa olivat syntyneet, kasvaneet aikuisiksi ja menneet naimisiin, vedenpaisumukseen oli tuohon aikaan mahdollisesti 40 tai 50 vuotta. Jehova sanoi silloin Nooalle: ”Kaiken lihan loppu on nyt edessäni.” Hän lisäsi, että Nooan piti rakentaa valtava arkki ja mennä siihen perheineen. (1. Moos. 6:13–18.) Jäljellä olevina vuosikymmeninä Nooa teki muutakin kuin antoi elämällään mallin vanhurskaudesta. Hän palveli ”vanhurskauden saarnaajana”, jolla oli julistettavana selvä varoitussanoma: Jumala oli päättänyt tuhota tuon ajan jumalattomat. Nooa ei tiennyt kauan etukäteen, minä vuonna tuho tulisi, mutta hän tiesi sen tulevan varmasti. Ja kuten tiedämme, se tuli. (2. Piet. 2:5.)