Opeta lapsiasi olemaan kunnioittavia

SAKSALAINEN sananlasku sanoo: ”Hattu kädessä pääsee läpi koko maan.” Monissa kulttuureissa sitä, että mies ottaa hatun päästään tervehtiessään tai astuessaan jonkun kotiin, on pidetty kohteliaana eleenä, jolla hän voittaa toisten kunnioituksen. Niinpä edellä mainittu sananlasku ilmaisee ihmisten olevan yleensä huomaavaisempia ja suopeampia niitä kohtaan, joilla on hyvät käytöstavat.

Miten virkistävää onkaan nähdä nuorten käyttäytyvän hyvin! Eräs Hondurasissa palveleva kierrosvalvoja, joka käy kenttäpalveluksessa eri-ikäisten julistajien kanssa, huomauttaa: ”Olen usein pannut merkille, että hyvin kasvatettu ja kunnioittava lapsi tekee ovenavaajaan syvemmän vaikutuksen kuin omat sanani.”

Näinä aikoina, joina epäkunnioittava asenne yleistyy, on järkevää ja hyödyllistä opetella kohtelemaan toisia oikein. Sitä paitsi Raamattu kehottaa meitä käyttäytymään ”Kristusta koskevan hyvän uutisen arvon mukaisesti”. (Fil. 1:27; 2. Tim. 3:1–5.) Meidän on hyvin tärkeää kasvattaa lapsemme kunnioittamaan toisia. Miten heitä voidaan opettaa olemaan paitsi ulkonaisesti kohteliaita myös aidosti kunnioittavia? *

Hyviä tapoja opitaan esimerkin avulla

Lapset oppivat tarkkailemalla toisten esimerkkiä ja jäljittelemällä sitä. Niinpä eräs olennainen keino, jolla vanhemmat voivat juurruttaa hyviä tapoja lastensa mieleen, on käyttäytyä itse hyvin (5. Moos. 6:6, 7). On tärkeää puhua lapselle kohteliaisuuden merkityksestä, mutta se ei yksin riitä. Näiden muistutusten ohella on välttämätöntä näyttää hyvää esimerkkiä.

Kristityssä yksinhuoltajaperheessä kasvanut Paula * oppi osoittamaan kunnioitusta kaikkia kohtaan niin hyvin, että siitä tuli osa hänen persoonallisuuttaan. Hän kertoo syyn: ”Äidin esimerkin ansiosta toisten kunnioittaminen sujui meiltä lapsilta luonnostaan.” Walter, joka on kristitty isä, opetti poikansa kunnioittamaan näiden ei-uskovaa äitiä. Hän sanoo: ”Pyrin omalla esimerkilläni opettamaan pojilleni kunnioitusta äitiään kohtaan enkä koskaan puhunut hänestä halveksivasti.”  Walter opetti jatkuvasti pojilleen Jumalan sanaa ja rukoili Jehovalta apua. Toinen pojista palvelee tätä nykyä Jehovan todistajien haaratoimistossa ja toinen tienraivaajana. He rakastavat ja kunnioittavat molempia vanhempiaan.

Raamatussa sanotaan: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” (1. Kor. 14:33.) Jehova on järjestyksellinen kaikessa, mitä hän tekee. Kristittyjen tulisi pyrkiä jäljittelemään tätä jumalista ominaisuutta ja huolehtia siitä, että koti pysyy siistinä. Jotkut vanhemmat ovat opettaneet lapsiaan sijaamaan vuoteen joka päivä ennen kouluun lähtöä, panemaan vaatteet paikoilleen ja auttamaan kotiaskareissa. Lapset pitävät todennäköisemmin oman huoneensa ja tavaransa järjestyksessä, jos he huomaavat kodin olevan muiltakin osin siisti.

Miten lapsenne suhtautuvat siihen, mitä he oppivat koulussa? Ilmaisevatko he arvostavansa sitä, mitä opettajat tekevät heidän hyväkseen? Osoitatko sinä isänä tai äitinä tällaista arvostusta? Oma asenteesi voi heijastua lastesi suhtautumisessa koulutyöhön ja opettajiin. Voisit ehkä kannustaa heitä ottamaan tavaksi kiittää opettajiaan. Saaduista palveluksista kiittäminen on erinomainen keino osoittaa kunnioitusta niin opettajaa, lääkäriä, myyjää kuin muitakin kohtaan. (Luuk. 17:15, 16.) On sydäntä lämmittävää nähdä, että nuoret kristityt erottuvat edukseen koulutovereidensa joukossa kohteliaisuutensa ja hyvän käytöksensä ansiosta.

Kristillisen seurakunnan jäsenten tulee näyttää hyvää esimerkkiä käytöstavoista. On hienoa kuulla seurakunnan yhteydessä olevien nuorten sanovan huomaavaisesti ”kiitos” ja ”ole hyvä”. Se että aikuiset osoittavat kunnioitusta Jehovaa kohtaan kuuntelemalla huolellisesti kokouksissa saatavaa opetusta, kannustaa nuoria jäljittelemään heitä. Lapset voivat oppia kunnioittamaan toisia tarkkailemalla hyväkäytöksisiä julistajia valtakunnansalilla. Esimerkiksi nelivuotias Andrew on jo oppinut pyytämään anteeksi aikuisilta, jotka hän joutuu sivuuttamaan kovin läheltä.

Millä muulla tavoin vanhemmat voivat opettaa lapsilleen, millaista käytöstä heiltä odotetaan? He voivat ja heidän tulisi keskustella lastensa kanssa siitä, mitä monista Raamatun kertomuksista voidaan oppia (Room. 15:4).

Opeta Raamatun kertomusten avulla

Samuelin äiti todennäköisesti opetti poikaansa kumartumaan ylimmäisen papin Eelin edessä. Kun Samuel vietiin tabernaakkeliin, hän oli luultavasti vain kolmi- tai nelivuotias. (1. Sam. 1:28.) Voisitko harjoitella pienen lapsesi kanssa tavanomaisia tervehdyksiä, kuten ”hyvää huomenta”, ”hyvää päivää” ja ”hyvää iltaa”? Lapsenne voivat nuoren Samuelin tavoin ”miellyttää – – sekä Jehovaa että ihmisiä” (1. Sam. 2:26).

Raamatun kertomusten avulla voidaan valaista myös kunnioituksen ja epäkunnioituksen välistä eroa. Esimerkiksi kun  Israelin uskoton kuningas Ahasja halusi tavata profeetta Elian, hän lähetti erään ”viidenkymmenen päällikön viisinekymmenineen” noutamaan tätä. Päällikkö vaati, että profeetta lähtee hänen mukaansa. Tähän sävyyn ei ollut sopivaa puhua Jumalan edustajalle. Miten Elia vastasi? ”Jos minä kerran olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaista ja kuluttakoon sinut viisinekymmeninesi.” Ja juuri näin tapahtui. ”Tuli lankesi taivaista ja kulutti hänet viisinekymmenineen.” (2. Kun. 1:9, 10.)

Eliaa noutamaan lähetettiin toinen viidenkymmenen päällikkö, ja hänkin yritti määrätä Eliaa lähtemään mukaansa. Jälleen lankesi tuli taivaista. Mutta sitten Elian luo tuli kolmas viidenkymmenen päällikkö. Tämä mies osoitti kunnioitusta. Hän ei komennellut Eliaa vaan laskeutui polvilleen ja anoi: ”Tosi Jumalan mies, pyydän, olkoon minun sieluni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi sielu kallisarvoinen silmissäsi. Katso, tuli lankesi taivaista ja kulutti sitten ne kaksi edellistä viidenkymmenen päällikköä viisinekymmenineen, mutta olkoon nyt minun sieluni kallisarvoinen silmissäsi.” Kutsuisiko Jumalan profeetta tulen kuluttamaan jonkun sellaisen, joka puhui näin kunnioittavasti – johtuipa se sitten pelosta tai jostakin muusta? Ei tietenkään! Jehovan enkeli käski Eliaa sen sijaan lähtemään tämän päällikön mukaan. (2. Kun. 1:11–15.) Eikö tämä korostakin kunnioituksen osoittamisen arvoa?

Kun roomalaiset sotilaat pidättivät apostoli Paavalin temppelissä, hän ei pitänyt itsestään selvänä, että hänellä oli oikeus puhua. Hän kysyi vastuussa olevalta upseerilta kunnioittavasti: ”Saanko sanoa sinulle jotakin?” Paavalille annettiinkin tilaisuus puhua puolustuksekseen. (Apt. 21:37–40.)

Kun Jeesuksen oikeudenkäynti oli meneillään, häntä läimäytettiin kasvoihin. Hän kuitenkin tiesi, mikä oli sopiva tapa esittää vastalause, ja sanoi: ”Jos puhuin väärin, niin todista siitä väärästä, mutta jos oikein, niin miksi lyöt minua?” Kukaan ei voinut löytää mitään huomautettavaa siinä, miten Jeesus puhui. (Joh. 18:22, 23.)

Jumalan sanasta voidaan myös oppia, miten reagoida vakavaan oikaisuun ja miten myöntää jokin mennyt väärinteko tai laiminlyönti kunnioittavaan sävyyn (1. Moos. 41:9–13; Apt. 8:20–24). Esimerkiksi Abigail pyysi anteeksi sitä, että hänen aviomiehensä Nabal oli kohdellut Daavidia röyhkeästi. Sen lisäksi hän lahjoitti Daavidille runsaasti ruokatarvikkeita. Abigailin menettely teki Daavidiin niin suuren vaikutuksen, että hän Nabalin kuoltua päätti ottaa Abigailin vaimokseen. (1. Sam. 25:23–41.)

Opeta siis lapsiasi osoittamaan kunnioitusta, onpa kyse koettelevissa olosuhteissa toimimisesta tai yksinkertaisesti hyvien tapojen noudattamisesta. Se että annamme tällä tavoin valomme loistaa ihmisten edessä, tuo kunniaa Isällemme, joka on taivaissa (Matt. 5:16).

[Alaviitteet]