”Totteleminen on parempi kuin teurasuhri”

SAUL oli muinaisen Israelin ensimmäinen kuningas. Vaikka tosi Jumala oli valinnut Saulin, tästä tuli lopulta tottelematon.

Mihin väärintekoihin Saul syyllistyi? Olisiko hän voinut välttää ne? Miten hänen esimerkkinsä tarkasteleminen voi hyödyttää meitä?

Jehova valitsee kuninkaan

Ennen Saulin kuninkaaksi tuloa profeetta Samuel palveli Israelissa Jumalan edustajana. Nyt Samuel oli vanha, ja hänen poikansa olivat uskottomia. Samaan aikaan kansaa uhkasivat sen viholliset. Kun Israelin vanhimmat pyysivät Samuelia nimittämään kuninkaan, joka voisi tuomita heitä ja johtaa heitä taistelussa, Jehova käski tätä profeettaa voitelemaan johtajaksi Saulin ja sanoi: ”Hänen on pelastettava minun kansani filistealaisten käsistä.” (1. Sam. 8:4–7, 20; 9:16.)

Saul oli ”nuori ja komea”. Ulkonäkö ei kuitenkaan ollut hänen ainoa ansionsa. Hän oli myös nöyrä, mikä ilmeni hänen kysyessään Samuelilta: ”Enkö minä ole benjaminilainen Israelin pienimmästä heimosta, ja eikö minun sukuni ole merkityksettömin kaikista Benjaminin heimon suvuista? Miksi siis olet puhunut minulle tällaista?” Saulilla oli vaatimaton näkemys itsestään ja suvustaan, vaikka hänen isänsä Kis oli ”varallisuudeltaan mahtava mies”. (1. Sam. 9:1, 2, 21.)

Ajatellaanpa myös, miten Saul reagoi Samuelin tuodessa julki, kenet Jehova oli valinnut Israelin kuninkaaksi. Ensin Samuel voiteli Saulin yksityisesti ja sanoi hänelle: ”Tee mitä kätesi havaitsee mahdolliseksi, sillä tosi Jumala on kanssasi.” Sen jälkeen tämä profeetta kutsui kansan koolle tehdäkseen tunnetuksi, kenet Jehova oli valinnut. Mutta kun Saulin valitsemisesta ilmoitettiin, häntä ei löytynyt mistään. Hän piileskeli, koska oli ujo. Jehova paljasti, missä Saul oli, ja tämä julistettiin kuninkaaksi. (1. Sam. 10:7, 20–24.)

Taistelukentällä

Pian Saul osoitti niiden, jotka olivat ehkä epäilleet hänen pätevyyttään, olleen väärässä. Kun ammonilaiset uhkasivat erästä Israelin kaupunkia, ”Jumalan henki alkoi vaikuttaa Saulissa”. Arvovaltaisesti hän kokosi Israelin soturit, järjesti heidät ja johti heidät voittoon. Saul kuitenkin antoi tästä saavutuksesta kunnian Jumalalle sanomalla:  ”Jehova on tänään saanut aikaan pelastuksen Israelissa.” (1. Sam. 11:1–13.)

Saulilla oli hyviä ominaisuuksia, ja Jumala siunasi häntä. Saul myös tunnusti Jehovan voiman. Mutta se, menestyisivätkö israelilaiset ja heidän kuninkaansa vastaisuudessakin, riippui eräästä hyvin tärkeästä seikasta. Samuel sanoi Israelin kansalle: ”Jos pelkäätte Jehovaa ja todella palvelette häntä ja tottelette hänen ääntään ettekä kapinoi Jehovan käskyä vastaan, niin sekä te että kuningas, jonka on hallittava teitä, osoittaudutte varmasti Jehovan, Jumalanne, seuraajiksi.” Mistä israelilaiset voisivat olla varmoja, jos he olisivat uskollisia Jumalalle? Samuel sanoi: ”Jehova ei hylkää kansaansa suuren nimensä tähden, koska Jehova on päättänyt tehdä teistä kansansa.” (1. Sam. 12:14, 22.)

Tottelevaisuus oli tuolloin – ja on yhä – ensiarvoisen tärkeää Jumalan hyväksynnän saamiseksi. Kun Jehovan palvelijat tottelevat hänen käskyjään, hän siunaa heitä. Mutta entä jos he ovat tottelemattomia Jehovalle?

”Olet menetellyt tyhmästi”

Saulin seuraavat toimenpiteet saivat filistealaiset nousemaan kiivaaseen vastarintaan. Häntä vastaan tuli sotajoukko, jossa oli ”kansaa paljon kuin hiekkajyväsiä meren rannalla – –. Ja Israelin miehet itse näkivät olevansa ahtaalla, koska kansaa ahdistettiin ankarasti, ja kansa alkoi kätkeytyä luoliin ja kuoppiin ja kallioiden väliin ja holveihin ja vesikuoppiin.” (1. Sam. 13:5, 6.) Mitä Saul tekisi?

Samuel oli käskenyt Saulin odottaa Gilgalissa, missä he tapaisivat ja Samuel uhraisi teurasuhreja. Saul odotti, mutta profeetan tulo viipyi ja Israelin armeija oli alkanut hajaantua. Niinpä Saul ryhtyi itse uhraamaan teurasuhreja. Silloin Samuel saapui. Kuultuaan, mitä Saul oli tehnyt, Samuel sanoi hänelle: ”Olet menetellyt tyhmästi. Et ole pitänyt Jehovan, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle, sillä jos olisit, Jehova olisi lujittanut valtakuntasi hallitsemaan Israelia ajan hämärään asti. Ja nyt valtakuntasi ei tule kestämään. Jehova on löytävä itselleen sydämensä mukaisen miehen, ja Jehova valtuuttaa hänet kansansa johtajaksi, koska sinä et pitänyt sitä, mistä Jehova antoi sinulle käskyn.” (1. Sam. 10:8; 13:8, 13, 14.)

Koska Saulilta puuttui uskoa, hän jätti julkeasti huomiotta Jumalan käskyn odottaa, kunnes Samuel tulisi uhraamaan teurasuhrin. Saulin menettely erosi suuresti siitä, miten aiempi Israelin sotajoukkojen päällikkö Gideon oli toiminut. Jehova neuvoi Gideonia supistamaan armeijansa miesvahvuuden 32 000:sta 300:aan. Ja Gideon totteli, koska hän luotti Jehovaan. Jumalan avulla hän löi 135 000 maahantunkeutujaa. (Tuom. 7:1–7, 17–22; 8:10.) Jehova olisi auttanut myös Saulia. Mutta Saulin tottelemattomuuden vuoksi filistealaiset saivat tehdä ryöstöretkiä Israelissa (1. Sam. 13:17, 18).

Mikä ohjaa meidän ratkaisujamme, kun kohtaamme vaikeuksia? Niiden mielestä, joilta puuttuu uskoa, saattaisi näyttää järkevältä sivuuttaa jumaliset periaatteet. Saul ehkä ajatteli menettelynsä olevan viisasta, kun kerran Samuel oli poissa. Mutta niille, jotka ovat päättäneet saada Jumalan hyväksynnän, kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvien Raamatun periaatteiden noudattaminen on ainoa oikea toimintatapa.

Jehova hylkää Saulin

Sotaretkellä amalekilaisia vastaan Saul teki taas vakavan virheen. Jumala oli tuominnut amalekilaiset, koska he olivat syyttä käyneet israelilaisten kimppuun näiden lähdettyä Egyptistä (2. Moos. 17:8; 5. Moos. 25:17, 18). Amalekilaiset hyökkäsivät muiden rinnalla Jumalan valittua kansaa vastaan myös tuomarien päivinä (Tuom. 3:12, 13; 6:1–3, 33). Siksi Jehova vaati amalekilaiset tilille  ja käski Saulin panna heidän tuomionsa täytäntöön (1. Sam. 15:1–3).

Saul ei totellut Jehovan käskyä pyyhkäistä pois vihamieliset amalekilaiset ja tuhota heidän omaisuutensa vaan vangitsi heidän kuninkaansa ja säästi heidän parhaat eläimensä. Mitä tapahtui, kun Samuel vaati Saulilta selitystä? Saul yritti vierittää syyn toisten niskoille sanomalla: ”Kansa sääli katraan ja nautakarjan parhaita, jotta ne uhrattaisiin Jehovalle.” Aikoipa Saul tosiaan uhrata nämä eläimet tai ei, hän oli toiminut tottelemattomasti. Hän ei enää ollut kovinkaan ”vähäinen omissa silmissään”. Niinpä Samuel julisti, että Saul oli ollut tottelematon Jumalalle. Sitten Samuel sanoi: ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen? Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri – –. Koska sinä olet hylännyt Jehovan sanan, niin hänkin hylkää sinut olemasta kuninkaana.” (1. Sam. 15:15, 17, 22, 23.)

Kun Jehova otti Saulilta pois pyhän henkensä ja siunauksensa, tätä Israelin ensimmäistä kuningasta alkoi hallita ”huono henki”. Hänelle alkoi olla luonteenomaista epäluulo ja mustasukkaisuus Daavidia kohtaan – miestä, jolle Jehova myöhemmin antaisi kuninkuuden. Useammin kuin kerran Saul yritti tappaa Daavidin. Raamatussa kerrotaan, että kun Saul näki ”Jehovan olevan Daavidin kanssa”, hän ”tuli Daavidin ainaiseksi viholliseksi”. Ajaessaan Daavidia takaa Saul käski jopa tappaa 85 pappia ja muita heidän lisäkseen. Ei ihme, että Jehova hylkäsi Saulin! (1. Sam. 16:14; 18:11, 25, 28, 29; 19:10, 11; 20:32, 33; 22:16–19.)

Kun filistealaiset hyökkäsivät jälleen Israelia vastaan, Saul etsi turhaan apua spiritismistä. Seuraavana päivänä hän haavoittui vakavasti taistelussa ja teki itsemurhan. (1. Sam. 28:4–8; 31:3, 4.) Raamatussa sanotaan tästä Israelin tottelemattomasta ensimmäisestä kuninkaasta: ”Saul kuoli uskottomuutensa takia toimittuaan uskottomasti Jehovaa kohtaan olemalla pitämättä Jehovan sanaa ja myös pyydettyään meediota tekemään tiedusteluja. Eikä hän tiedustellut Jehovalta.” (1. Aik. 10:13, 14.)

Kuten Saulin huono esimerkki selvästi osoittaa, Jehovan totteleminen on parempaa kuin mitkään hänelle esitettävät uhrit. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” (1. Joh. 5:3.) Älkäämme koskaan jättäkö huomiotta sitä perustotuutta, että kestävä ystävyytemme Jumalan kanssa riippuu hänen tottelemisestaan.

[Kuva s. 21]

Saul oli aluksi nöyrä johtaja.

[Kuva s. 23]

Miksi Samuel sanoi Saulille, että ”totteleminen on parempi kuin teurasuhri”?