Mikä on hyvä uutinen?

”Tämä – – hyvä uutinen – –” (MATTEUS 24:14)

KRISTITTYJEN odotetaan saarnaavan ”valtakunnan hyvää uutista” kertomalla siitä toisille ja selittämällä, että Valtakunta on maailmanhallitus, joka tulee hallitsemaan maata vanhurskaasti. Ilmausta ”hyvä uutinen” käytetään Raamatussa muillakin tavoin. Siinä mainitaan esimerkiksi ”hyvä uutinen – – pelastuksesta” (Psalmit 96:2), ”Jumalan hyvä uutinen” (Roomalaisille 15:16) ja ”Jeesusta Kristusta koskeva hyvä uutinen” (Markus 1:1).

Hyvään uutiseen sisältyvät lyhyesti sanottuna kaikki ne totuudet, joista Jeesus puhui ja hänen opetuslapsensa kirjoittivat. Ennen taivaaseen nousuaan hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Tosi kristittyjen ei siis kuulu ainoastaan välittää tietoa Valtakunnasta vaan myös pyrkiä tekemään opetuslapsia.

Toimivatko kirkot näin? Ne jotka eivät ymmärrä, mikä Valtakunta on – ja heitä on paljon – eivät voi antaa siitä täsmällistä opetusta. Niinpä he pitävät mieltä rauhoittavia saarnoja syntien anteeksiannosta ja uskosta Jeesukseen. Käännynnäisiä pyritään saamaan myös tekemällä sosiaalityötä tai rakentamalla sairaaloita, kouluja ja asuntoja vähävaraisille. Tällaiset hankkeet saattavat kyllä lisätä kirkkojen jäsenmäärää, mutta niiden avulla ihmisistä ei tule tosi kristittyjä, jotka vilpittömästi pyrkisivät elämään sopusoinnussa Jeesuksen opetusten kanssa.

Eräs teologi kirjoittaa: ”Harva oppinut tai johtomies kristillisissä piireissä kieltää sitä, että meidän tulisi tehdä opetuslapsia Jeesukselle ja opettaa heitä toimimaan juuri niin kuin Jeesus sanoi. – – Jeesuksen ohjeethan ovat tässä suhteessa päivänselvät. Me vain emme tee, niin kuin hän on käskenyt. Emme tosissamme edes yritä. Emmekä ilmeisesti tiedä, miten sen tekisimme.”

Samoin eräässä kyselyssä, joka tehtiin katolilaisten keskuudessa Yhdysvalloissa, 95 prosenttia vastanneista myönsi, että hyvän uutisen saarnaaminen on vaatimus heidän uskonnossaan. Silti lähes kaikki arvelivat, että paras keino ei ole puhua siitä vaan näyttää omalla elämällään esimerkkiä toisille. Yksi vastanneista sanoi: ”Evankelioiminen ei ole pelkkää puhetta. Meidän täytyy olla hyvä uutinen.” Kyselyn tehneen U.S. Catholic -lehden mukaan monet pitävät suunsa kiinni siksi, että ”kirkon maine on kärsinyt pahoin viimeaikaisten hyväksikäyttöskandaalien johdosta ja jotkin sen opetukset ovat ongelmallisia”.

Muuan metodistipiispa puolestaan harmitteli sitä, että hänen kirkossaan on erimielisyyksiä ja hämmennystä, siltä puuttuu rohkeutta tarttua lähetystehtäväänsä ja se on omaksunut pitkälti samat arvot kuin yhteiskunta yleensä. Turhautuneena hän kysyi: ”Ketkä kantavat vastuun julistaa Valtakunnan evankeliumia?”

Piispa ei vastannut kysymykseensä. Vastaus on kuitenkin olemassa, ja se käy ilmi seuraavasta kirjoituksesta.

[Huomioteksti s. 6]

Hyvä uutinen koskee sekä Jumalan valtakuntaa että pelastumista Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon välityksellä.