ON TUSKALLISTA seurata vierestä läheisen kärsimyksiä ja kuolemaa. Menetys tuottaa meissä luonnollisesti syvää surua. Voimme kuitenkin saada lohtua siitä, että Luojamme, Jehova Jumala, ymmärtää tunteitamme. Hän myös kaipaa sitä aikaa, jolloin hän käyttää rajatonta voimaansa palauttaakseen kuolleet eloon. Tämä toivo ilmenee selvästi Jobin 14:13–15:een kirjoitetuista sanoista.

Tässä raamatunkirjassa kerrotaan, miten Job, huomattava Jumalan palvelija, joutuu ankariin koettelemuksiin: hän menettää omaisuutensa, hänen kaikki rakkaat lapsensa kuolevat, ja lopuksi hän saa tuskallisen sairauden. Keskellä ahdistustaan hän huutaa Jumalan puoleen: ”Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin [ihmiskunnan yhteiseen hautaan]!” (Jae 13.) Šeol merkitsisi Jobille tervetullutta vapautusta kaikista vastoinkäymisistä ja tuskasta, paikkaa johon Jumala kätkisi hänet kuin kalliin aarteen. *

Jäisikö Job Šeolin suojiin pysyvästi? Hän ei usko niin, sillä hän jatkaa rukoustaan: ”Oi kunpa – – asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua!” Hän luottaa siihen, että hän on Šeolissa vain tilapäisesti ja ettei Jehova unohda häntä. Hän kuvailee siellä oltavaa aikaa ”pakollisen vaivannäön päiviksi”, väistämättömäksi odotusajaksi. Kuinka kauan se kestäisi? ”Kunnes vapautukseni tulee”, hän sanoo (jae 14). Vapautus merkitsee pääsyä Šeolista eli ylösnousemusta kuolleista!

Millä perusteella Job on vakuuttunut vapautuksestaan? Hän tietää, mitä rakkaudellinen Luojamme tuntee kuolleita uskollisia palvojiaan kohtaan. Job selittää: ”Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Jae 15.) Job tunnustaa olevansa Jumalan kätten työtä, ja hän on varma, että Elämänantaja, joka on saanut aikaan hänen muodostumisensa kohdussa, voi palauttaa hänet kuoleman jälkeen jälleen eloon (Job 10:8, 9; 31:15).

Jobin sanoihin sisältyy koskettava opetus: Jehova on erityisen kiintynyt niihin, jotka Jobin tavoin jättäytyvät hänen käsiinsä ja antavat hänen muovailla itseään sellaisiksi ihmisiksi, jotka ovat haluttavia hänen silmissään (Jesaja 64:8). Hän pitää uskollisia palvelijoitaan kallisarvoisina ja ”ikävöitsee” heitä heidän kuoltuaan. Erään oppineen mukaan tätä verbiä vastaava alkukielinen heprealainen sana on ”kiistatta yksi voimakkaimmista kaipuun tunnetta ilmaisevista sanoista”. Jehova ei siis ainoastaan muista palvojiaan vaan myös kaipaa sitä, että voi palauttaa heidät eloon.

Voimme olla kiitollisia siitä, että Jehova katsoi sopivaksi paljastaa tarkoituksensa herättää kuolleet jo Jobin kirjassa, joka kuuluu Raamatun varhaisimpiin kirjoituksiin. * Hän haluaa saattaa sinut yhteen kuolleiden läheistesi kanssa. Tämä ajatus voi tehdä menetyksen helpommaksi kestää. Haluaisitko tietää enemmän rakkaudellisesta Jumalasta ja siitä, miten voit antaa hänen muovata itseäsi sellaiseksi ihmiseksi, joka saa nähdä Hänen tarkoituksensa toteutuvan?