Älä koskaan hylkää uskonveljiäsi

”LIIKEMAAILMAN kimallus piti meitä otteessaan kymmenen vuoden ajan, ja olimme varsin varakkaita. Vaikka olimme kasvaneet totuuden yhteydessä, olimme eksyneet liian kauas eikä meillä ollut hengellistä voimaa palata”, kertovat Jarosław ja hänen vaimonsa Beata. *

Toinen veli, Marek, muistelee: ”Puolassa tapahtuneiden yhteiskunnallisten ja poliittisten muutosten vuoksi menetin työpaikan toisensa perään. Se turhautti minua. Olin arkaillut oman yrityksen perustamista, sillä minulla ei ollut taipumuksia liikealalle. Lopulta kuitenkin perustin yrityksen ajatellen, että se auttaisi minua huolehtimaan paremmin perheeni aineellisista tarpeista eikä vaikuttaisi haitallisesti hengellisyyteeni. Aikanaan huomasin, miten väärässä olin ollut.”

Se että elinkustannukset alati nousevat ja työttömyys kasvaa kasvamistaan, saa jotkut epätoivoissaan tekemään huonoja ratkaisuja. Monet veljet ovat päättäneet tehdä ylitöitä, ottaa useamman kuin yhden työpaikan tai perustaa liikeyrityksen, vaikka heiltä puuttuisi siihen tarvittavaa kokemusta. He olettavat, että lisätuloista on apua perheelle eikä niistä koidu mitään hengellistä vahinkoa. Ennalta aavistamattomat seikat ja talouselämän epävakaus voivat kuitenkin sotkea jopa hyvissä aikeissa laaditut suunnitelmat. Niinpä  jotkut ovat langenneet ahneuden ansaan ja uhranneet hengelliset edut aineellisten hyväksi. (Saarn. 9:11, 12.)

Jotkut veljet ja sisaret ovat uppoutuneet maailmallisiin pyrkimyksiin siinä määrin, ettei heillä enää ole aikaa henkilökohtaiseen tutkimiseen, kokouksiin eikä kenttäpalvelukseen. Niiden laiminlyöminen eittämättä vahingoittaa heidän hengellisyyttään ja suhdettaan Jehovaan. He saattavat vaarantaa jotain muutakin tärkeää: suhteensa niihin, jotka ovat heille ”sukua uskossa” (Gal. 6:10). Jotkut vetäytyvät vähitellen pois kristillisestä veljesseurasta. Tätä puolta asiasta on syytä harkita vakavasti.

Velvollisuutemme uskonveljiä kohtaan

Veljinä ja sisarina meillä on monia tilaisuuksia osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan (Room. 13:8). Olet todennäköisesti nähnyt omassa seurakunnassasi ”apua huutavia ahdistettuja” (Job 29:12). Joillakuilla ei ehkä ole riittävää toimeentuloa. Apostoli Johannes muistutti mahdollisuudesta, joka meille sen vuoksi tarjoutuu. ”Jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin miten rakkaus Jumalaan pysyy hänessä?” (1. Joh. 3:17.)

Olet ehkä vastannut tällaisiin tarpeisiin ja auttanut anteliaasti toisia. Kiinnostuksemme veljiä ja sisaria kohtaan ei kuitenkaan rajoitu siihen, että tuemme heitä aineellisesti. Jotkut saattavat ikään kuin huutaa apua, koska he ovat yksinäisiä tai lannistuneita. Heillä saattaa olla arvottomuuden tunteita tai jokin vakava sairaus, tai kenties joku heidän läheisensä on kuollut. Voimme rohkaista heitä ja reagoida heidän tunneperäisiin ja hengellisiin tarpeisiinsa muun muassa siten, että kuuntelemme heitä ja keskustelemme heidän kanssaan. (1. Tess. 5:14.) Usein tämä lujittaa entisestään rakkauden sidettä veljiimme.

Etenkin hengellisille paimenille voi tarjoutua tilaisuuksia kuunnella toisia myötätuntoisesti, osoittaa ymmärtävänsä heitä ja antaa rakkaudellisia, Raamattuun perustuvia neuvoja (Apt. 20:28). Tällä tavoin valvojat jäljittelevät apostoli Paavalia, joka tunsi ”hellää kiintymystä” hengellisiin veljiinsä ja sisariinsa (1. Tess. 2:7, 8).

Mutta jos kristitty eksyisi laumasta, hänen olisi vaikea täyttää velvollisuuksiaan uskonveljiä kohtaan. Edes valvojat eivät ole immuuneja kiusaukselle pyrkiä materialistisiin päämääriin. Mitä voisi tapahtua, jos joku kristitty antaisi periksi tällaiselle kiusaukselle?

Elämän huolten kuormittamia

Kuten olemme havainneet, uurastaminen perheen aineellisten perustarpeiden  täyttämiseksi tuo usein mukanaan huolia ja voi hämärtää näkemystä hengellisistä arvoista (Matt. 13:22). Aiemmin mainittu Marek selittää: ”Kun liiketoimeni kariutuivat, päätin hankkia hyväpalkkaisen työn ulkomailta. Lähdin vain kolmeksi kuukaudeksi, sitten taas kolmeksi kuukaudeksi ja niin edelleen. Kotona olin ainoastaan lyhyitä jaksoja. Ei-uskova vaimoni kärsi tästä tunneperäisesti.”

Perhe-elämä ei ollut ainoa asia, joka kärsi. Marek jatkaa: ”Minun oli tehtävä pitkiä työpäiviä paahtavassa kuumuudessa, ja jouduin lisäksi olemaan karkeakäytöksisten ihmisten seurassa, jotka pyrkivät kiskomaan toisista hyötyä. He toimivat kuin rikolliset. Tunsin itseni masentuneeksi ja sorretuksi. Koska minulla ei ollut aikaa huolehtia edes omasta hengellisyydestäni, aloin epäillä, oliko minusta palvelemaan toisia.”

Marekin ratkaisusta koituneiden surullisten seurausten tulisi saada meidät ajattelemaan asiaa. Vaikka ulkomaille muuttaminen ehkä näyttäisi ratkaisevan taloudelliset vaikeudet, niin synnyttäisikö se muita ongelmia? Miten esimerkiksi kävisi perheen hengelliselle ja tunneperäiselle hyvinvoinnille? Katkaisisiko muutto yhteytemme seurakuntaan? Riistäisikö se meiltä ilon palvella uskonveljiä? (1. Tim. 3:2–5.)

Kuten epäilemättä ymmärrät, ihminen voi uppoutua kokonaan ansiotyöhönsä, vaikkei hän työskentelisikään ulkomailla. Mietitäänpä esimerkiksi, mitä tapahtui Jarosławille ja Beatalle. ”Kaikki alkoi aivan viattomasti”, Jarosław sanoo. ”Pian naimisiinmenomme jälkeen avasimme hyvälle paikalle pienen nakkikioskin. Koska liiketoimintamme tuotti hyvin, päätimme laajentaa sitä. Mutta aikamme oli kortilla, joten jäimme pois joistakin kristillisistä kokouksista. Ennen pitkää lopetin tienraivauksen ja lakkasin toimimasta avustavana palvelijana. Olimme niin innostuneita tekemästämme voitosta, että avasimme suuren liikkeen ja ryhdyimme erään ei-uskovan yhtiökumppaneiksi. Pian matkustelin ulkomailla allekirjoittamassa miljoonien dollarien arvoisia sopimuksia. Kotona olin harvoin, ja siteet vaimooni ja tyttäreeni heikkenivät. Kukoistava liiketoiminta tuuditti meidät lopulta hengelliseen uneen. Olimme erossa seurakunnasta, emmekä enää edes ajatelleet veljiämme.”

Mitä opimme tästä? Halu luoda oma ”paratiisi” voi kietoa kristityn pauloihinsa ja johtaa itsetyytyväisyyteen tai jopa siihen, että hän menettää ”päällysvaippansa” eli kristillisen identiteettinsä (Ilm. 16:15). Tämä voisi katkaista yhteytemme veljiin, joita meillä oli aikaisemmin tilaisuus auttaa.

Tee rehellinen arvio

Voimme olla taipuvaisia ajattelemaan, ettei meille voisi käydä mitään vastaavaa. Meidän kaikkien on kuitenkin hyvä miettiä vakavasti, mitä todellisuudessa tarvitsemme. ”Emme – – ole tuoneet maailmaan mitään emmekä voi mitään viedä pois”, kirjoitti Paavali. ”Kun meillä siis on elatus sekä vaatetus ja suoja, me tyydymme niihin.” (1. Tim. 6:7, 8.) Elintaso tietenkin vaihtelee maasta toiseen. Sitä mikä teollisuusmaissa katsotaan ehdottoman välttämättömäksi, voidaan muualla pitää ylellisyytenä.

Vallitseepa asuinseudullamme millainen elintaso tahansa, meidän on hyvä harkita seuraavia Paavalin sanoja: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” (1. Tim. 6:9.) Ansa on kätkössä saaliseläimeltä. Se on suunniteltu niin, että uhri takertuu siihen yllättäen. Miten voimme välttää joutumasta ”vahingollisten halujen” ansaan?

Kun asetamme asiat tärkeysjärjestykseen, voimme löytää enemmän aikaa Valtakunnan eduille, muun muassa henkilökohtaiseen tutkimiseen. Tutkimalla rukoillen kristitty  voi tulla ”täysin päteväksi, täydelleen varustautuneeksi” auttamaan toisia (2. Tim. 2:15; 3:17).

Jarosław päätti tehdä suuria muutoksia, kun rakkaudelliset vanhimmat olivat joidenkin vuosien kuluessa rakentaneet ja rohkaisseet häntä. Hän sanoo: ”Eräässä ratkaisevassa keskustelussa vanhimmat käyttivät raamatullista esimerkkiä rikkaasta nuoresta miehestä, joka halusi elää ikuisesti mutta ei ollut valmis luopumaan aineellisesta omaisuudestaan. Sitten he ottivat tahdikkaasti puheeksi sen, soveltuiko tämä kertomus minuun. Se tosiaan avasi silmäni!” (Sananl. 11:28; Mark. 10:17–22.)

Jarosław arvioi tilanteensa rehellisesti ja päätti jättää suurimittaisen liiketoiminnan. Kahdessa vuodessa hän ja hänen perheensä elpyivät hengellisesti. Jarosław palvelee nyt veljiään toimimalla vanhimpana. Hän sanoo: ”Kun veljet uppoutuvat liike-elämään siinä määrin, että he alkavat laiminlyödä hengellisyyttään, käytän omaa esimerkkiäni sen valaisemiseen, miten epäviisasta on ’iestyä epäsuhtaisesti yhteen ei-uskovien kanssa’. Ei ole helppoa vastustaa houkuttelevia tarjouksia ja pysyä erossa epärehellisistä tavoista.” (2. Kor. 6:14.)

Myös Marek oppi jotakin kantapään kautta. Vaikka hyväpalkkainen työ ulkomailla auttoi hänen perhettään taloudellisesti, hänen suhteensa Jumalaan ja veljiin kärsi. Aikanaan hän tarkisti tärkeysjärjestystään. ”Olin vuosia samanlaisessa tilanteessa kuin kauan sitten elänyt Baruk, joka ’tavoitteli itselleen suuria’. Viimein vuodatin sydämeni Jehovalle ja kerroin huolenaiheistani. Nyt tunnen saavuttaneeni jälleen hengellisen tasapainon.” (Jer. 45:1–5.) Nykyään Marek tavoittelee seurakunnan valvojan ”hyvää työtä” (1. Tim. 3:1).

Marek varoittaa niitä, jotka ehkä harkitsevat ulkomaille lähtöä parempipalkkaisen työn toivossa: ”Ulkomailla on hyvin helppo langeta tämän pahan maailman ansoihin. Kun osaa paikallista kieltä heikosti, on vaikea vaihtaa ajatuksia toisten kanssa. Kotiin palatessa tuomisina saattaa olla rahaa mutta myös hengellisiä haavoja, joiden paraneminen vie kauan.”

Se että säilytämme tasapainon ansiotyön ja niiden velvollisuuksien välillä, joita meillä on veljiämme kohtaan, miellyttää Jehovaa. Voimme lisäksi omalla esimerkillämme kannustaa muita tekemään viisaan ratkaisun. Ne jotka ovat kuormitettuja, tarvitsevat tukea, myötätuntoa ja veljiensä ja sisartensa hyvää esimerkkiä. Seurakunnan vanhimmat ja muut kypsät julistajat voivat auttaa toisia uskovia säilyttämään tasapainon ja välttymään siltä, että elämän huolet rasittaisivat heitä ylen määrin. (Hepr. 13:7.)

Älkäämme siis koskaan hylätkö uskonveljiämme uppoutumalla kokonaan ansiotyöhömme (Fil. 1:10). Olkaamme sen sijaan ”rikkaita Jumalalle” panemalla Valtakunnan edut ensi sijalle elämässämme (Luuk. 12:21).

[Alaviite]

[Kuvat s. 21]

Häiritseekö ansiotyösi kokouksissa käyntiä?

[Kuvat s. 23]

Arvostatko tilaisuuksia auttaa hengellisiä veljiäsi ja sisariasi?