Tiesitkö?

Mihin rikoksiin Barabbas oli syyllistynyt?

▪ Kaikissa neljässä evankeliumissa mainitaan Barabbas, mies jonka roomalainen käskynhaltija Pontius Pilatus vapautti Jeesuksen sijasta. Hän oli ”kuuluisa vanki” ja ”ryöstäjä” (Matteus 27:16; Johannes 18:40). Roomalaiset pitivät häntä Jerusalemissa ”kapinan lietsojien kanssa, jotka kapinan lietsonnassaan olivat tehneet murhan” (Markus 15:7).

Barabbaan rikoksista ei kerrota maallisissa lähteissä, mutta se, että hänet yhdistetään kapinan lietsojiin, on saanut jotkut tutkijat arvelemaan, että hän olisi kuulunut kumouksellisiin ryhmiin, jotka toimivat Israelissa aktiivisesti ensimmäisellä vuosisadalla. Historioitsija Flavius Josefuksen mukaan lainsuojattomien joukoilla oli merkittävä osa tuon ajan yhteiskunnallisissa taisteluissa ja he esiintyivät sorretun juutalaisen maaseutuväestön oikeuksien puolustajina. Roomalaisten ja juutalaisylimystön epäoikeudenmukaisena pidetty toiminta synnytti kapinaliikkeen, joka saavutti huomattavat mitat ensimmäisen vuosisadan puolivälissä. Rikollisryhmät muodostivat myöhemmin suuren osan juutalaisten joukoista, jotka ajoivat roomalaiset Juudeasta vuonna 66.

”Barabbas on voinut kuulua johonkin maaseudun rikollisryhmään”, sanotaan kirjassa The Anchor Bible Dictionary. ”Nämä joukkiot olivat tavallisen kansan suosiossa, koska ne aiheuttivat paljon vahinkoa Israelin rikkaalle valtaeliitille ja Rooman hallinnolle.”

Millaisista rikoksista Rooman vallan aikana langetettiin samanlainen kuolemanrangaistus kuin Jeesukselle langetettiin?

▪ Roomalaisilla oli tapana rangaista kumouksellisia, lainsuojattomia ja muita kapinallisia kiinnittämällä heidät kidutusvälineeseen ja jättämällä heidät sitten kuolemaan. Sitä pidettiin pahimpana tapana kuolla.

”Se oli julkista, alentavaa ja tuskallista”, kuvaillaan kirjassa Palestine in the Time of Jesus, ”ja sen tarkoituksena oli herättää pelkoa niissä, jotka voisivat uhata vallitsevaa asiaintilaa.” Eräs antiikin Rooman kirjoittaja kertoo, että teloituspaikoiksi valittiin ”vilkkaimmat tiet, missä oli mahdollisimman paljon katsojia ja missä [teloitus] synnytti eniten pelkoa”.

Josefuksen mukaan eräs sotavanki, jonka Tituksen joukot ottivat kiinni Jerusalemin piirityksen aikana vuonna 70, teloitettiin tällä tavalla kaupunginmuurien eteen pelotteeksi, jotta kaupungin puolustajat olisivat antautuneet. Kun kaupunki lopulta kukistui, monet muut kohtasivat samanlaisen kuoleman.

Historiankirjoituksen suurin tällainen teloitus tapahtui Spartacuksen vuosina 73–71 eaa. johtaman kapinan päätteeksi, kun 6 000 orjaa ja gladiaattoria teloitettiin Capuasta Roomaan johtavan tien varrella.

[Kuva s. 10]

Charles Muller, ”Anna meille Barabbas” (1878)