Raamattu voi muuttaa elämän

MIKSI suosittu laulaja luopui urastaan ja ryhtyi kokoaikaiseksi evankelistaksi? Entä miten rikollinen, jota tuomari piti kykenemättömänä parantamaan tapojaan, muuttui yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi? Saat vastaukset lukiessasi seuraavat kertomukset.

”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja.” (ANTOLINA ORDEN CASTILLO)

SYNTYMÄVUOSI: 1962

KOTIMAA: ESPANJA

TAUSTA: NÄYTTELIJÄ JA ZARZUELA-LAULAJA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen syntynyt pienessä Tresjuncosin kylässä La Manchan alueella, missä vanhempani viljelivät maata. Äiti oli katolilainen ja isä protestantti. Isä opetti minut kunnioittamaan Raamattua, ja hän itse luki sitä koko ajan. Äiti kasvatti minua kuitenkin katolilaiseksi ja otti minut mukaansa messuun joka sunnuntai.

15-vuotiaana muutin kotoa Madridiin isosiskoni luo. Kaipasin vanhempiani kovasti, mutta lopulta sopeuduin kaupunkielämään. 17-vuotiaana sain tilaisuuden toimia muutaman kuukauden perinteisen espanjalaisen musiikkiteatterin muodon, zarzuelan, parissa. Nautin siitä valtavasti ja päätin ryhtyä näyttelijäksi. Jätin sihteerikoulun kesken ja aloin työskennellä zarzuela-seurueissa. Samoihin aikoihin aloin seurustella erään ystäväni veljen kanssa. Tunsin itseni onnekkaaksi, kun minulla oli hyvä työ sekä rahaa ja rakkautta.

Esiinnyin seurueiden kiertueilla eri puolilla Espanjaa sekä ulkomailla, kuten Costa Ricassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa ja Venezuelassa. Lisäksi lauloin yhtyeissä, jotka edustivat kulttuurielämään tuolloin voimakkaasti vaikuttanutta La movida madrileña -liikettä. Eräs tällainen ryhmä, jonka pääsolistina lauloin, saavutti suuren suosion.

Pidin kovasti työstäni mutta en siihen liittyvästä moraalittomuudesta. Lisäksi ulkonäöstäni ja imagoni säilyttämisestä tuli minulle lähes pakkomielle. Noudatin tiukkaa ruokavaliota ja sairastuin anoreksiaan ja bulimiaan.

Ensisijainen tavoitteeni oli kuitenkin kaiken aikaa näytteleminen, ja lopulta pääsin Madridin teatterikorkeakouluun. Siellä opetettiin, että näyttelijän täytyy porautua henkilöhahmon tunteisiin samoin kuin omiin tunteisiinsa. Kun noudatin tätä neuvoa, tajusin, että olin tunneperäisesti tyhjä. Minusta oli tullut pinnallinen, itsekeskeinen nainen.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Tiesin, että mikäli halusin kehittää hyviä ominaisuuksia, minun täytyi tehdä työtä sen hyväksi. En vain  tiennyt, mistä aloittaa. Niinpä päätin mennä erääseen Madridin evankeliseen kirkkoon, jossa olin kerran käynyt vanhempieni kanssa. Esitin Jumalalle rukouksen käyttäen hänen nimeään Jehova.

Pian tämän jälkeen ovelleni tuli kaksi Jehovan todistajaa. Keskustelin heidän kanssaan innokkaasti Raamatusta, mutta ilmaisin myös eriävän mielipiteeni monista heidän opetuksistaan. Esther, todistaja joka alkoi tutkia Raamattua säännöllisesti kanssani, oli hyvin kärsivällinen. Hän ja hänen perheensä osoittivat minua kohtaan suurta rakkautta ja lempeyttä. Aloin käydä todistajien kokouksissa ja oivalsin pian, että olin löytänyt etsimäni totuuden.

Olin juuri saanut näyttelijän opintoni päätökseen, ja minulle tarjoutui kaikenlaisia työtilaisuuksia. Sain kiinnityksen näytelmään, jota esitettäisiin eräässä kuuluisassa teatterissa Madridissa. Mutta samalla tajusin, että menestyäkseni näyttelijänä minun olisi uppouduttava työhöni kokonaisvaltaisesti. Lopulta päätin yrittää etsiä toisenlaista työtä, joka mahdollistaisi keskittymisen Jumalan palvelemiseen. Suhtauduin vakavasti Jeesuksen sanoihin: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista tai liittymään toiseen ja halveksimaan toista. Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” (Matteus 6:24.) Poikaystäväni, jonka kanssa olin seurustellut kahdeksan vuotta, ei hyväksynyt vakaumustani, joten lopetin suhteemme. Mikään näistä muutoksista ei ollut helppo.

SAAMANI HYÖTY: Nykyään teen osa-aikatyötä vanhusten parissa, joille tarjoan vapaa-ajan toimintaa ja viihdettä. Näin voin suurimman osan ajastani opettaa Raamatun totuuksia lähistöllä asuville arabiankielisille ihmisille. Uuden kielen opetteleminen on kovaa työtä, mutta nautin sydämestäni oppimieni hyvien asioiden jakamisesta noiden vieraanvaraisten ja hengellismielisten ihmisten kanssa.

Se tyhjyys, joka sisälläni oli opiskellessani näyttelijäksi, on väistynyt tarkoituksen tunteen tieltä. Jehova on auttanut minua tulemaan paremmaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi.

”Olen osoittanut, että tuomari oli väärässä.” (PAUL KEVIN RUBERY)

SYNTYMÄVUOSI: 1954

KOTIMAA: ENGLANTI

TAUSTA: VÄKIVALTAINEN RIKOLLINEN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen syntynyt Dudleyssa, suuressa teollisuuskaupungissa Keski-Englannissa. Isä juurrutti minuun jo pienenä rakkauden lukemiseen. Lisäksi hän opetti minua arvostamaan luonnon ihmeitä, joskin hän piti niitä evoluution ansiona ja sanoi, ettei Jumalaa ole olemassakaan. Siitä huolimatta minut pantiin metodistien pyhäkouluun.

Kahdeksanvuotiaana satuin näkemään, kun eräät  kotikaupunkini pojat sytyttivät kanavalla laivan tuleen. Poliisi tuli paikalle, mutta koska pojat olivat uhkailleet minua, en uskaltanut kertoa viranomaisille mitään. Minua syytettiin rikoksesta aiheettomasti, mikä herätti minussa vihaa. Kostoksi tein tihutöitä koulu- ja kirkkorakennuksilla sekä tehtailla ja jätin jälkeeni satojen puntien vahingot. Kymmenvuotiaana olin jo alkanut murtautua taloihin ja liikkeisiin ryöstelemään. Tuli kiehtoi minua, ja tein paljon tuhopolttoja. Koulussa opettajat pitivät minua täysin toivottomana tapauksena.

Kaksitoistavuotiaana sain käsiini okkultismia käsittelevän kirjan ja tein itse spiritistisen aakkoslaudan. Koska vanhempani eivät uskoneet Jumalaan, he pitivät kiinnostustani spiritismiin harmittomana huvina, joka pitäisi minut poissa pahanteosta. Mutta siinä vaiheessa, kun sain kouluni loppuun, olin ollut jo monta kertaa nuorisotuomioistuimen kuultavana ja liittynyt väkivaltaisiin skinheadeihin. Pidin mukanani partaveistä ja polkupyörän ketjua tappelujen varalta. Sain työpaikan mutta menetin sen pian, koska jouduin vähäksi aikaa vankilaan. Vapauduttuani jatkoin ilkivallan harjoittamista, ja minut tuomittiin vankilaan kahdeksi vuodeksi. Tuomari piti minua uhkana yhteiskunnalle ja katsoi, että olin kykenemätön parantamaan tapojani.

Päästyäni vankilasta tapasin entisen tyttöystäväni Anitan, ja menimme naimisiin. Pysyin jonkin aikaa erossa varkauksista ja vahingonteosta, mutta muutaman vuoden kuluttua palasin rikoksen poluille. Aloin murtautua liikeyrityksiin ja ryöstää niiden kassakaappeja. Lisäksi käytin huumeita, juopottelin ja pidin mukanani tuliasetta. Taas kerran minut pidätettiin ja tuomittiin vankilaan.

Elämäntyylini aiheutti Anitalle kovia paineita. Lääkäri määräsi hänelle rauhoittavia lääkkeitä mutta sanoi, että kaikkein parasta olisi ottaa minusta ero. Minun onnekseni hän ei noudattanut neuvoa.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Avioliittomme alkuaikoina Anita tutki vähän aikaa Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja ollessani vankilassa viimeistä kertaa todistajat ottivat häneen uudestaan yhteyttä. Olin tuona samana päivänä rukoillut Jumalalta, että jos hän oli olemassa, hän todistaisi sen minulle.

Päästyäni muutaman kuukauden kuluttua vankilasta otin yhteyttä paikalliseen kirkkoherraan ja kysyin, voisiko hän tutkia Raamattua minun ja Anitan kanssa. Hän sanoi, että voisi opettaa meille vain uskontunnustuksen ja rukouksen.

Viimein aloin itse lukea Raamattua. Yllätyksekseni huomasin, että siinä tuomitaan spiritismin harjoittaminen (5. Mooseksen kirja 18:10–12). Myöhemmin löysin Vartiotornin, jonka todistajat olivat jättäneet Anitalle sinä päivänä, jona olin rukoillut Jumalalta apua. Se mitä luin tuosta lehdestä, sai minut ottamaan yhteyttä todistajiin.

Sukulaisemme, ystävämme ja rikostoverini eivät innostuneet lainkaan kuullessaan, että tutkimme Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Jotkut varoittivat minua aivopesusta. Totta puhuen aivoni kyllä tarvitsivatkin ”pesua”. Persoonallisuudessani oli paljon korjattavaa, omatuntoni oli turtunut, ja kaikkien muiden paheiden lisäksi saatoin polttaa jopa 60 savuketta päivässä. Todistajat, jotka auttoivat meitä ymmärtämään Raamattua, ja ne, joita tapasimme seurakunnassa, olivat hyvin kärsivällisiä ja ystävällisiä, ja viimein pääsin eroon vahingollisista tavoistani. (2. Korinttilaisille 7:1.)

SAAMANI HYÖTY: Anita ja minä olemme olleet naimisissa nyt 35 vuotta. Toinen lapsistamme ja kaksi lapsenlastamme palvelevat Jehovaa rinnallamme. Olemme viime vuosina voineet käyttää paljon aikaa raamatullisessa opetustyössä.

Jehova Jumalan palveleminen on antanut elämällemme todellisen tarkoituksen. Ollessani oikeudessa vuonna 1970 tuomari ei uskonut, että pystyisin parantamaan tapani. Jumalan avulla ja Raamatun opastuksella olen osoittanut, että hän oli väärässä.