Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

”Hyvän maan” seitsemän tuotetta

”Hyvän maan” seitsemän tuotetta

”Hyvän maan” seitsemän tuotetta

Raamatussa Israelin maa kuvaillaan kukkuloiden ja laaksojen, rannikkotasankojen ja ylänköjen sekä jokien ja lähteiden maaksi. Koska maaperä ja ilmasto vaihtelivat hyvin paljon – etelässä oli päivän paahtamia aavikoita ja pohjoisessa lumihuippuisia vuoria – se tuotti hyvin monenlaista satoa. Kun Mooses kasvatti israelilaisten odotuksia heille luvatun ”hyvän maan” suhteen, hän sanoi sitä ”vehnän ja ohran ja viiniköynnösten ja viikunoiden ja granaattiomenien maaksi, öljyisten oliivien ja hunajan maaksi” ja mainitsi näin hyvän maan seitsemän tärkeää maataloustuotetta. (5. Mooseksen kirja 8:7, 8.)

Vielä nykyäänkin nämä seitsemän tuotetta edustavat tuon maan antimia. Ne ovat eri aikoina esiintyneet paikallisissa kolikoissa ja postimerkeissä vertauskuvana maan satoisuudesta. Katsotaanpa nyt, miten niitä tuotettiin Raamatun aikoina ja miten ne vaikuttivat ihmisten elämään.

”Vehnä ja ohra” Sekä vehnä että ohra kylvettiin syksyllä, mutta ohra kypsyi kuukautta aikaisemmin. Maalis-huhtikuussa happamattomien leipien juhlan aikaan temppelissä esitettiin ohrasadon ensi hedelmistä koottu lyhde uhriksi Jehovalle. Vehnäleipiä taas uhrattiin viikkojuhlan eli helluntain aikaan toukokuussa. (3. Mooseksen kirja 23:10, 11, 15–17.)

Satojen vuosien ajan lähes nykypäiviin saakka Israelissa käytettiin kylvömenetelmänä hajakylvöä: kylväjällä oli vaatteensa laskoksessa siemenviljaa, jota hän sirotteli ympäriinsä. Ohranjyvät vain viskattiin maahan, mutta vehnänjyvät oli peitettävä. Vetojuhdat polkivat ne maahan, tai pelto kynnettiin uudelleen.

Raamatussa puhutaan usein kylvämisestä, korjaamisesta, puimisesta sekä jyvien viskaamisesta ja jauhamisesta. Jokainen työvaihe vaati melkoisesti fyysistä voimaa. Korjattua viljaa jauhettiin kotona päivittäin jauhoiksi, joista sitten leivottiin perheelle leipää. Tämä valottaa Jeesuksen opettaman mallirukouksen sanoja: ”Anna meille – – jokapäiväinen leipämme.” (Matteus 6:11, Kirkkoraamattu 1938.) Vehnästä tai ohrasta leivottu kokojyväleipä oli Raamatun aikoina peruselintarvike (Jesaja 55:10).

”Viiniköynnökset ja viikunat ja granaattiomenat” Johdettuaan israelilaisia erämaassa 40 vuotta Mooses esitti heille houkuttelevan odotteen: he pääsisivät syömään Luvatun maan hedelmiä. Mitä vakoojat olivatkaan neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tuoneet erämaahan leiriytyneen kansan nähtäväksi todisteena tuon maan tuottoisuudesta? ”Köynnöksen, jossa oli yksi rypäleterttu” mutta joka oli niin painava, että sitä oli kannettava ”tangossa kahden miehen harteilla”. Lisäksi he toivat viikunoita ja granaattiomenia. Tämä sai varmasti veden herahtamaan erämaan kulkijoiden kielelle! Se oli esimakua tulevasta hyvästä. (4. Mooseksen kirja 13:20, 23.)

Tuottoisuuden säilyttämiseksi viiniköynnöksiä oli hoidettava jatkuvasti: niitä piti leikata ja kastella, ja niistä piti korjata satoa. Hyvin hoidettuun rinneviinitarhaan kuului vahvat penkereet, suojamuuri ja katos vartiomiestä varten. Israelilaiset oppivat tuntemaan hyvin viinitarhassa tehtävän työn, ja he tiesivät, mitä tapahtuisi, jos sitä laiminlyötäisiin. (Jesaja 5:1–7.)

Korjuuaikana aloitettiin viininvalmistus. Rypäleet poljettiin altaassa tai puserrettiin viinikuurnassa. Mehu joko keitettiin, niin että siitä saatiin paksua, makeaa mehua, tai sen annettiin käydä viiniksi. Israelissa vallitsi juuri oikeanlaiset olosuhteet rypäleiden viljelylle ja viinin valmistukselle. *

Monissa maissa on totuttu näkemään vain kuivattuja, litteäksi puristettuja viikunoita. Suoraan puusta saatava viikuna on aivan erilainen – makea ja mehukas. Jotta viikunat säilyisivät, ne on lyhyen korjuuajan jälkeen kuivattava auringossa ja pakattava. Raamatussakin puhutaan ”puristetuista viikunoista” tehdyistä kakuista (1. Samuelin kirja 25:18).

Kypsän granaattiomenan nahkamaisen kuoren alta paljastuu satoja tiiviisti vieri vieressä olevia minihedelmiä, jotka voi syödä sellaisenaan tai joista voi puristaa mehua. Granaattiomena on todella virkistävä, terveellinen ja ravitseva herkku. Sen arvostus ilmenee siitä, että se koristi aikoinaan ylimmäisen papin vaatteen helmaa samoin kuin Salomon temppelin pylväitä (2. Mooseksen kirja 39:24; 1. Kuninkaiden kirja 7:20).

”Oliivit ja hunaja” Oliiveista ja oliivipuista puhutaan Raamatussa lähes 60 kertaa, ja niitä arvostettiin suuresti, koska niistä saatiin ruokaa ja öljyä. Israelissa on edelleen melkein kaikkialla oliivilehtoja (5. Mooseksen kirja 28:40). Vielä nykyäänkin monilla alueilla oliiveja korjataan lokakuussa koko perheen voimin. Korjaajat lyövät puiden oksia saadakseen oliivit varisemaan maahan, mistä ne sitten kerätään talteen. Ne joko säilötään, niin että niitä riittää syötäväksi pitkin vuotta, tai ne viedään kylän yhteiseen öljykuurnaan puristettavaksi. Arkeologisissa kaivauksissa onkin löydetty satoja erilaisia vanhoja öljykuurnia. Nykyään on kiinnostavaa seurata, miten vaaleanvihreä oliiviöljy virtaa astioihin perheen omaan käyttöön tai myytäväksi. Lisäksi oliiviöljyä käytetään kauneudenhoidossa ja polttoaineena lampuissa.

Mooseksen mainitsema hunaja on voinut olla joko mehiläishunajaa tai taateleista ja viinirypäleistä tehtyä sakeaa mehua, jota käytetään edelleen yleisesti makeutusaineena. Hunaja, josta puhutaan Raamatun kertomuksissa Simsonista ja Jonatanista, oli kuitenkin selvästi hunajakennoista saatavaa luonnonhunajaa (Tuomarit 14:8, 9; 1. Samuelin kirja 14:27). Pohjois-Israelista Tel Rehovista jokin aika sitten löydetyt yli 30 mehiläispesää osoittavat, että mehiläishoitoa harjoitettiin tuossa maassa jo Salomon päivinä.

Kun nykyään kiertelee värikkäällä israelilaistorilla, jonka kojut pursuavat leivonnaisia sekä hedelmiä ja vihanneksia, törmää muodossa jos toisessa noihin Mooseksen kuvailemiin seitsemään tuotteeseen. Ne ovat tietenkin vain pieni osa niistä loputtoman moninaisista elintarvikkeista, joita paikallisesti tuotetaan. Nykyaikaiset viljelymenetelmät ovat mahdollistaneet myös muista maista kotoisin olevien kasvien viljelemisen. Kaikki tämä runsaus osoittaa, että tuo pieni maa on todellakin maineensa mukaisesti ”hyvä maa” (4. Mooseksen kirja 14:7).

[Alaviite]

^ kpl 9 Viinirypäleitä kuivattiin myös rusinoiksi (2. Samuelin kirja 6:19).

[Kuva s. 11]

Vehnä

[Kuva s. 11]

Ohra

[Kuva s. 12]

Viiniköynnökset

[Kuva s. 12, 13]

Viikunat

[Kuva s. 12]

Granaattiomenat

[Kuva s. 13]

Oliivit

[Kuva s. 13]

Hunaja