Pitääkö verot maksaa?

HARVA maksaa veroja mielellään. Monista tuntuu, että verorahat menevät hukkaan asioiden tehottoman hoidon, varojen väärinkäytön tai suoranaisten petosten vuoksi. Toiset taas vastustavat veronmaksua moraalisista syistä. Esimerkiksi erään Lähi-idässä sijaitsevan kaupungin asukkaat perustelivat päätöstään kieltäytyä veronmaksusta seuraavasti: ”Emme halua rahoittaa luoteja, joilla tapetaan lapsiamme.”

Tällaiset ajatukset eivät ole harvinaisia eivätkä uusia. Edesmennyt hindujohtaja Mohandas Gandhi selitti vakaumuksellista kantaansa: ”Se joka tukee militaristista valtiota joko suoraan tai epäsuorasti, osallistuu sen synteihin. Olipa hän nuori tai vanha, hän on osallinen sen synteihin maksaessaan veroja, sillä näin hän edistää valtion ylläpitoa.”

Myös 1800-luvulla elänyt filosofi Henry David Thoreau vetosi moraalisiin syihin kieltäytyessään maksamasta veroja ja tukemasta näin sotaa. Hän kysyi: ”Ei kai kansalaisen tarvitse luovuttaa omaatuntoaan lainsäätäjälle hetkeksikään tai vähimmässäkään määrin? Miksi siinä tapauksessa jokaisella olisi omatunto?”

Kysymys koskee kristittyjä, sillä Raamattu opettaa selvästi, että heidän tulisi säilyttää puhdas omatunto kaikessa (2. Timoteukselle 1:3). Toisaalta Raamattu myös tunnustaa valtiovallan oikeuden kantaa veroa, kun se sanoo: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille [valtiovallalle], sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina. Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihastuksen vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte; sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten. Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero.” (Roomalaisille 13:1, 5–7.)

Tästä syystä ensimmäisen vuosisadan kristityt tunnettiin siitä, että he maksoivat auliisti verot, vaikka rahoista menikin merkittävä osa sotalaitoksen tukemiseen, ja tämän mallin mukaisesti toimivat myös Jehovan todistajat nykyään. * Miten tuo näennäinen ristiriita on selitettävissä? Onko kristityn vaiennettava omatuntonsa maksaessaan veroja?

Verot ja omatunto

Osa veroista, joita kristittyjä neuvottiin maksamaan ensimmäisellä vuosisadalla, meni armeijan ylläpitämiseen. Juuri tämä omantunnonkysymys sai myöhemmin Gandhin ja Thoreaun kieltäytymään veronmaksusta.

On merkille pantavaa, että kristityt noudattivat Roomalaiskirjeen 13. luvussa annettua käskyä paitsi välttääkseen rangaistuksen myös ”omantuntonsa vuoksi” (Roomalaisille 13:5). Kristityn omatunto siis vaatii häntä maksamaan verot, vaikka rahoilla tuettaisiin sellaista toimintaa, jota hän henkilökohtaisesti ei  hyväksy. Jotta voisi ymmärtää tämän näennäisen ristiriidan, on tunnustettava eräs olennainen asia, joka liittyy omaantuntoon, siihen sisäiseen ääneen joka kertoo meille, toimimmeko oikein vai väärin.

Jokaisella ihmisellä on tällainen sisäinen ääni, kuten Thoreau totesi, mutta se ei automaattisesti ole luotettava. Voidaksemme miellyttää Jumalaa omantuntomme on oltava hänen moraalinormiensa mukainen. Meidän täytyy usein saattaa ajattelutapamme sopusointuun Jumalan katsantokannan kanssa, sillä hänen ajatuksensa ovat korkeammat kuin meidän (Psalmit 19:7). Näin ollen meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään, mitä hän ajattelee valtiovallasta.

Apostoli Paavali kuvaili maallisia vallanpitäjiä ”Jumalan julkisiksi palvelijoiksi” (Roomalaisille 13:6). Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa sitä, että he ylläpitävät järjestystä ja tarjoavat kansalaisille tärkeitä palveluja. Kaikkein korruptoituneimmissakin maissa julkinen valta on usein organisoinut esimerkiksi postinkuljetuksen, peruskoulutuksen, palolaitoksen ja lainvalvonnan. Jumala on täysin selvillä maallisen esivallan vajavaisuudesta, mutta hän sallii sen olla olemassa toistaiseksi ja käskee maksamaan veroja kunnioituksesta hänen järjestelyään kohtaan eli sitä kohtaan, että hän sallii ihmisten hallita ihmiskuntaa.

Tämä järjestely on kuitenkin vain tilapäinen. Jumala tulee asettamaan ihmisten hallitusvallan tilalle taivaallisen Valtakuntansa ja korjaamaan lopulta kaiken vahingon, jota vallanpitäjät ovat ihmiskunnalle aiheuttaneet vuosisatojen saatossa (Daniel 2:44; Matteus 6:10). Mutta ennen sitä Jumala ei salli kristittyjen osoittaa kansalaistottelemattomuutta esimerkiksi kieltäytymällä maksamasta veroja.

Entä jos sinusta edelleen tuntuu Gandhin tavoin, että veronmaksu on syntiä, koska rahoilla tuetaan sotaa? Aivan kuten voimme nähdä maiseman paremmin, jos kiipeämme korkeammalle, meidän on helpompi taivuttaa ajatuksiamme Jumalan ajattelutavan mukaiseksi, jos mietimme, miten paljon korkeammalta hän katselee asioita. Hän sanoi profeetta Jesajan välityksellä: ”Niin kuin taivaat ovat maata korkeammat, niin ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jesaja 55:8, 9.)

Ehdotonta valtaa?

Raamatun opetus verojen maksamisesta ei tarkoita, että maalliset vallanpitäjät voisivat vaatia ehdotonta valtaa alamaisiinsa nähden. Jeesus opetti, että Jumala on suonut heille vain suhteellista valtaa. Kun Jeesukselta kysyttiin, oliko Jumalan silmissä oikein maksaa veroa tuolloin vallassa olleelle Roomalle, hän vastasi esittämällä syvällisen ajatuksen: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Markus 12:13–17.)

”Keisari” eli valtiovalta lyö ja painaa rahaa ja vakiinnuttaa sen arvon. Sillä on siksi Jumalan silmissä oikeus pyytää, että sille maksetaan rahaa takaisin veroina. Jeesus kuitenkin osoitti, että yksikään ihmisten instituutio ei  voi vaatia meiltä sitä, ”mikä on Jumalan” – elämäämme ja palvontaamme. Kun ihmisten lait tai vaatimukset ovat ristiriidassa Jumalan lakien kanssa, kristittyjen ”täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä” (Apostolien teot 5:29).

Kristittyjä saattaa nykyään kiusata se, miten osa verorahoista käytetään, mutta he eivät yritä häiritä vallanpitäjien toimintaa tai vaikuttaa siihen vastustamalla heitä tai kieltäytymällä veronmaksusta. Tällainen käytös osoittaisi epäluottamusta sitä kohtaan, miten Jumala on päättänyt ratkaista ihmiskunnan ongelmat. Sen sijaan he odottavat kärsivällisesti sitä aikaa, jolloin hän puuttuu ihmiskunnan asioihin Poikansa Jeesuksen hallinnon välityksellä. Tämä sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36.)

Raamatun opetuksen noudattaminen on hyödyllistä

Veronmaksua koskevan Raamatun opetuksen noudattamisesta on paljon hyötyä. Säästymme lainrikkojille säädetyiltä rangaistuksilta, eikä meidän tarvitse pelätä kiinni jäämistä (Roomalaisille 13:3–5). Mikä tärkeämpää, säilytämme puhtaan omantunnon Jumalan edessä ja tuotamme hänelle lainkuuliaisuudellamme kunniaa. Vaikka ehkä menettäisimme rahallisesti enemmän kuin ne, jotka jättävät veroja maksamatta tai harjoittavat suoranaista verovilppiä, voimme luottaa Jumalan lupaukseen huolehtia uskollisista palvelijoistaan. Raamatunkirjoittaja Daavid sanoi: ”Olen ollut nuorukainen ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää.” (Psalmit 37:25.)

Raamatun käskyn ymmärtäminen ja noudattaminen antaa lisäksi mielenrauhan. Jumala ei pidä meitä vastuullisina kaikesta siitä, miten valtiovalta käyttää verorahoja, aivan kuten laki ei vaadi vuokralaista vastuuseen siitä, miten vuokranantaja käyttää vuokrarahoja. Eteläeurooppalainen Stelvio toimi vuosia aktiivisesti poliittisten muutosten puolesta ennen kuin oppi Raamatun totuuden. Hän selittää, miksi hän luopui tuosta toiminnasta: ”Minun oli pakko myöntää, että ihminen ei kykene tuomaan maailmaan oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja veljeyttä. Ainoastaan Jumalan valtakunta voi saada aikaan erilaisen ja paremman maailman.”

Jos Stelvion tavoin uskollisesti ”maksat takaisin – – Jumalalle, mikä on Jumalan”, sinullakin voi olla tämä varma toivo. Saat nähdä ajan, jolloin Jumala saattaa voimaan vanhurskaan hallinnon kaikkialla maailmassa ja tekee tyhjäksi ihmishallinnon aiheuttamat vahingot ja vääryydet.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 22]

Meidän täytyy saattaa ajattelutapamme sopusointuun Jumalan katsantokannan kanssa, sillä hänen ajatuksensa ovat korkeammat kuin meidän.

[Huomioteksti s. 23]

Maksamalla kuuliaisesti verot kristityt säilyttävät hyvän omantunnon Jumalan edessä ja osoittavat luottavansa siihen, että hän huolehtii heistä.

[Kuvat s. 22]

”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.”

[Lähdemerkintä]

Copyright British Museum