Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tunteeko Jehova sinut?

Tunteeko Jehova sinut?

Tunteeko Jehova sinut?

”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle.” (2. TIM. 2:19)

1, 2. a) Mistä Jeesus oli hyvin kiinnostunut? b) Mitä kysymyksiä meidän tulisi pohtia?

ERÄS fariseus lähestyi kerran Jeesusta ja kysyi: ”Mikä on Lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.” (Matt. 22:35–37.) Jeesus itse rakasti taivaallista Isäänsä syvästi. Elämäntavallaan hän osoitti olevansa myös hyvin kiinnostunut siitä, mitä Jehova ajatteli hänestä. Jehova tunsi Jeesuksen tottelevaisena Poikana, ja niinpä Jeesus saattoikin vähän ennen kuolemaansa sanoa pysyvänsä Jehovan rakkaudessa (Joh. 15:10).

2 Monet sanovat nykyään rakastavansa Jumalaa. Epäilemättä mekin lukeudumme heihin. Meidän on kuitenkin tärkeää pohtia vakavasti seuraavia kysymyksiä: Tunteeko Jumala minut? Mitä hän ajattelee minusta? Pitääkö hän minua ihmisenä, joka kuuluu hänelle? (2. Tim. 2:19.) Eikö olekin suurenmoista, että meillä voi olla näin läheinen suhde kaikkeuden Suvereeniin!

3. Miksi jotkut kyseenalaistavat ajatuksen Jehovalle kuulumisesta, ja mikä voi auttaa heitä korjaamaan ajatteluaan?

3 Niidenkin, jotka rakastavat Jehovaa suuresti, saattaa olla vaikea uskoa, että hän myönteisessä mielessä tuntisi heidät. Arvottomuuden tunteet saavat jotkut kyseenalaistamaan ajatuksen siitä, että he voisivat kuulua Jehovalle. On kuitenkin ilahduttavaa tietää hänen näkevän meidät eri valossa (1. Sam. 16:7). Apostoli Paavali kirjoitti toisille kristityille: ”Jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Hän tuntee.” (1. Kor. 8:3.) Jotta Jumala voisi tuntea sinut, sinun on tärkeää rakastaa häntä. Mietihän, miksi luet tätä lehteä. Miksi pyrit palvelemaan Jehovaa koko sydämelläsi, sielullasi, mielelläsi ja voimallasi? Jos olet vihkiytynyt hänelle ja käynyt kasteella, mikä sai sinut ottamaan nuo askeleet? Raamatussa sanotaan, että Jehova tutkii ihmisten sydämet ja vetää halutut luokseen. (Lue Haggain 2:7 ja Johanneksen 6:44.) Saat siis palvella Jehovaa sen ansiosta, että hän on vetänyt sinut lähelleen. Hän ei koskaan hylkää niitä, jotka hän on vetänyt luokseen, mikäli he pysyvät uskollisina. He ovat Jumalan silmissä hyvin kallisarvoisia, ja hän rakastaa heitä syvästi. (Ps. 94:14.)

4. Miksi meidän tulisi aina arvostaa sitä, että Jumala tuntee meidät?

4 Koska Jehova on vetänyt meidät lähelleen, meidän tulisi tehdä parhaamme pysyäksemme hänen rakkaudessaan. (Lue Juudaksen kirjeen 20, 21.) Muista, että Raamattu varoittaa vaarasta ajelehtia pois tai vetäytyä pois Jumalasta (Hepr. 2:1; 3:12, 13). Esimerkiksi juuri ennen 2. Timoteuksen kirjeen 2:19:ssä olevia sanojaan Paavali mainitsi Hymenaioksen ja Filetoksen. Nämä olivat ilmeisesti jossain vaiheessa kuuluneet Jehovalle mutta olivat myöhemmin poikenneet totuudesta. (2. Tim. 2:16–18.) Myöskään jotkut Galatian seurakuntien jäsenistä, jotka Jumala oli tuntenut, eivät pysyneet hengellisen valon yhteydessä (Gal. 4:9). Älkäämme koskaan pitäkö hyvää asemaamme Jumalan edessä itsestäänselvyytenä.

5. a) Muun muassa mitä ominaisuuksia Jumala pitää arvossa? b) Mitä esimerkkejä tarkastelemme?

5 Jehova pitää joitakin ominaisuuksia erityisen suuressa arvossa (Ps. 15:1–5; 1. Piet. 3:4). Usko ja nöyryys ovat olleet tunnusomaisia joillekuille, jotka Jumala on tuntenut. Tarkastelemme nyt kahden tällaisen miehen esimerkkiä ja sitä, miten nämä ominaisuudet tekivät heistä Jehovalle rakkaita. Lisäksi kiinnitämme huomiota erääseen mieheen, joka ajatteli Jumalan tuntevan hänet mutta jonka ylpeys johti siihen, että Jumala hylkäsi hänet. Nämä esimerkit voivat opettaa meille tärkeitä asioita.

Niiden isä jotka uskovat

6. a) Miten Abraham osoitti uskoa Jehovan lupauksiin? b) Missä mielessä Jehova tunsi Abrahamin?

6 Abraham ”uskoi Jehovaan”. Häntä sanotaankin ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat”. (1. Moos. 15:6; Room. 4:11.) Usko sai Abrahamin jättämään kotinsa ja ystävänsä, luopumaan mukavasta elämästä ja lähtemään kaukaiseen maahan (1. Moos. 12:1–4; Hepr. 11:8–10). Abrahamin usko oli luja vielä vuosia myöhemminkin. Tämä kävi ilmi, kun hän Jehovan käskyä totellen ”ikään kuin uhrasi Iisakin”, oman poikansa (Hepr. 11:17–19). Abraham osoitti uskoa Jehovan lupauksiin, ja se teki hänestä erityisen arvokkaan Jehovan silmissä. Jehova todellakin tunsi Abrahamin. (Lue 1. Mooseksen kirjan 18:19.) Hän ei pelkästään ollut tietoinen Abrahamin olemassaolosta vaan piti tätä rakkaana ystävänään (Jaak. 2:22, 23).

7. Mitä Abraham tiesi Jehovan lupauksista, ja miten se vaikutti häneen?

7 On huomion arvoista, että Abraham ei elinaikanaan saanut hänelle luvattua maaomaisuutta. Hän ei myöskään nähnyt siemenensä tulevan sellaiseksi ”kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla” (1. Moos. 22:17, 18). Vaikka nämä lupaukset eivät täyttyneetkään Abrahamin eläessä, hän säilytti lujan uskon Jehovaan. Hän tiesi, että kun kerran Jumala oli antanut sanansa, se oli oikeastaan jo toteutunut. Abrahamin koko elämä osoitti hänen uskovan tähän. (Lue Heprealaiskirjeen 11:13.) Tunteeko Jehova meidät ihmisinä, joilla on samanlainen usko kuin Abrahamilla?

Jehovan odottaminen on merkki uskosta

8. Mitä sopivia haluja useimmilla on?

8 Meillä saattaa olla haluja, joiden täyttymistä kaipaamme. On luonnollista ja sopivaa haluta solmia avioliitto, saada lapsia ja nauttia hyvästä terveydestä. Mutta monien tapauksessa yksi tai useampia näistä haluista jää täyttymättä. Jos meidän tilanteemme on tällainen, voimme menettelyllämme osoittaa, miten luja uskomme on.

9, 10. a) Miten jotkut ovat pyrkineet täyttämään halujaan? b) Mitä sinä ajattelet Jumalan lupausten täyttymisestä?

9 Miten epäviisasta kristityn olisikaan pyrkiä täyttämään tällaisia haluja jollakin jumalisen viisauden vastaisella tavalla. Siitä koituisi hänelle hengellistä vahinkoa. Jotkut ovat esimerkiksi valinneet sellaista terveydenhoitoa, joka on ristiriidassa Jehovan neuvojen kanssa. Toiset ovat ottaneet vastaan työpaikan, joka estää heitä viettämästä aikaa perheensä kanssa tai käymästä seurakunnan kokouksissa. Entä mitä on sanottava siitä, että kristitty luo romanttisen suhteen johonkuhun ei-uskovaan? Pyrkiikö hän siinä tapauksessa tosiaan olemaan ihminen, jonka Jehova tuntee? Mitä Jehova olisi ajatellut, jos Abraham olisi tullut kärsimättömäksi saamiensa lupausten täyttymyksen suhteen? Entä jos Abraham ei olisi odottanut Jehovaa vaan olisi ottanut asiat omiin käsiinsä asettumalla jälleen aloilleen ja tekemällä itselleen kuuluisan nimen? (Vrt. 1. Moos. 11:4.) Olisiko Jehova edelleen tuntenut hänet ystävänään?

10 Mitä sellaisia haluja sinulla on, joiden täyttymistä kaipaat? Onko uskosi niin vahva, että odotat Jehovaa, joka lupaa tyydyttää sopivat halusi? (Ps. 145:16.) Jotkin Jumalan lupaukset eivät ehkä täyty niin nopeasti kuin toivoisimme. Jehova pitää kuitenkin arvossa sitä, että kehitämme samanlaista uskoa kuin Abraham ja toimimme uskomme mukaisesti. Lopulta tämä koituu varmasti omaksi hyödyksemme. (Hepr. 11:6.)

Nöyryys ja ylpeys vastakkain

11. Mistä etuoikeuksista Korah saattoi nauttia, ja mitä voimme siksi päätellä hänestä?

11 Mooses ja Korah suhtautuivat aivan vastakkaisilla tavoilla Jehovan järjestelyyn ja hänen päätöksiinsä. Heidän asenteensa vaikutti siihen, missä valossa Jehova näki heidät. Kehatilaisena leeviläisenä Korah nautti monista etuoikeuksista. Hän oli todennäköisesti saanut nähdä kansan vapautuksen Punaisellamerellä, osallistua tottelemattomia israelilaisia kohdanneen Jehovan tuomion täytäntöönpanoon Siinainvuoren luona ja olla mukana kuljettamassa liiton arkkua (2. Moos. 32:26–29; 4. Moos. 3:30, 31). Hän oli ilmeisesti palvellut Jehovaa uskollisesti vuosikausia, ja siksi monet Israelin leirissä kunnioittivat häntä.

12. Miten Korahin ylpeys vaikutti hänen suhteeseensa Jumalaan? (Ks. sivun 28 kuva.)

12 Israelilaisten ollessa matkalla Luvattuun maahan Korah alkoi kuitenkin nähdä vikoja tavassa, jolla kansaa johdettiin. Sitten 250 muuta kansan johtomiestä asettui Korahin puolelle ajamaan muutoksia. Korah ja hänen toverinsa ovat varmaankin kuvitelleet, että heillä oli hyvä suhde Jehovaan. He sanoivat Moosekselle ja Aaronille: ”Jo riittää teidän puoleltanne, sillä koko kansankokous on pyhä, he kaikki, ja Jehova on heidän keskellään.” (4. Moos. 16:1–3.) Miten itsevarma ja ylpeä asenne! Mooses vastasi heille: ”Jehova tekee tunnetuksi, kuka kuuluu hänelle.” (Lue 4. Mooseksen kirjan 16:5.) Seuraavan päivän päättyessä Korah ja kaikki hänen kapinaansa liittyneet olivat kuolleita (4. Moos. 16:31–35).

13, 14. Miten Mooses ilmaisi nöyryyttä?

13 Mooses taas oli ”verrattomasti sävyisin mies kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli” (4. Moos. 12:3). Hän ilmaisi sävyisyytensä ja nöyryytensä seuraamalla päättäväisesti Jehovan ohjausta (2. Moos. 7:6; 40:16). Mikään ei viittaa siihen, että Mooses olisi usein kyseenalaistanut Jehovan menettelytavan tai että Jehovan ohjeiden noudattaminen olisi ollut hänelle vastenmielistä. Esimerkiksi tabernaakkelin rakentamisen yhteydessä Jehova antoi käskyjä sen pienimmistäkin yksityiskohdista, kuten telttakankaissa käytettävien lankojen väristä ja silmukoiden lukumäärästä (2. Moos. 26:1–6). Jos joku Jumalan järjestössä valvojana toimiva ihminen antaa sinulle äärimmäisen tarkkoja ohjeita, voit toisinaan tuntea itsesi turhautuneeksi. Jehova on kuitenkin täydellinen valvoja, joka jakaa vastuuta auliisti ja luottaa palvelijoihinsa. Kun hän antaa tarkkoja ohjeita, hänellä on siihen hyvä syy. Huomaa kuitenkin, että Mooses ei ärsyyntynyt Jehovan yksityiskohtaisista ohjeista, ikään kuin Jehova olisi halveksinut häntä tai tukahduttanut hänen luovuutensa tai vapautensa. Sen sijaan Mooses varmisti, että työntekijät ”tekivät juuri niin” kuin Jumala oli käskenyt (2. Moos. 39:32). Mooses ilmaisi nöyrää asennetta ja tunnusti olevansa vain välikappale, jota Jehova käytti saadakseen työnsä tehdyksi.

14 Mooseksen nöyryys kävi ilmi myös hänen kohdatessaan vaikeita tilanteita, jotka vaikuttivat häneen henkilökohtaisesti. Erään kerran ollessaan tekemisissä valittavan kansan kanssa Mooses menetti itsehillintänsä eikä pyhittänyt Jumalaa. Siksi Jumala sanoi Moosekselle, ettei tämä veisi kansaa Luvattuun maahan. (4. Moos. 20:2–12.) Hän ja hänen veljensä Aaron olivat kestäneet israelilaisten napinaa vuosikausia. Mutta kun Mooses tässä yhdessä tilanteessa erehtyi, hän menetti kauan odottamansa palkinnon! Miten hän reagoi? Vaikka hän oli ymmärrettävästikin pettynyt, hän hyväksyi nöyrästi Jehovan ratkaisun. Hän tiesi Jehovan olevan vanhurskas Jumala, jossa ei ole vääryyttä. (5. Moos. 3:25–27; 32:4.) Epäilemättä Mooses on jäänyt mieleemme ihmisenä, jonka Jehova tunsi. (Lue 2. Mooseksen kirjan 33:12, 13.)

Jehovan tahtoon alistuminen vaatii nöyryyttä

15. Mitä voimme oppia Korahin ylpeästä menettelystä?

15 Suhtautumisemme maailmanlaajuisessa kristillisessä seurakunnassa tapahtuviin muutoksiin ja siinä johdon ottavien päätöksiin vaikuttaa siihen, tunteeko Jehova meidät. Korah ja hänen toverinsa etääntyivät Jumalasta, koska he osoittivat liiallista itsevarmuutta sekä ylpeyttä ja uskon puutetta. Vaikka Korah näki vain iäkkään Mooseksen tekemässä jokapäiväisiä ratkaisuja, todellisuudessa kansaa johti Jehova. Korah kadotti tämän tosiasian näkyvistään eikä siksi osoittanut uskollisuutta niitä kohtaan, joita Jumala käytti edustajinaan. Miten paljon viisaampaa Korahin olisikaan ollut odottaa Jehovalta selvempää ymmärrystä tai korjauksia, jos ne todella olivat tarpeen. Loppujen lopuksi Korah tuhosi ylpeällä menettelyllään maineen, jonka hän oli uskollisena Jumalan palvelijana hankkinut!

16. Miten Mooseksen nöyryyden jäljitteleminen voi vaikuttaa siihen, tunteeko Jehova meidät?

16 Tämä kertomus sisältää vakavan varoituksen nykyään eläville vanhimmille ja muille seurakunnan jäsenille. Vaatii nöyryyttä odottaa Jehovaa ja noudattaa niiden ohjeita, jotka on nimitetty vastuutehtäviin. Osoittaudummeko yhtä nöyriksi ja lempeämielisiksi kuin Mooses? Tunnustammeko niiden aseman, jotka ottavat johdon keskuudessamme, ja alistummeko saamiimme ohjeisiin? Pystymmekö nousemaan omien tunteittemme yläpuolelle kokiessamme pettymyksiä? Jos näin on, Jehova tuntee myös meidät ja saamme osaksemme hänen suosionsa. Nöyryytemme ja hänen tahtoonsa alistuminen tekevät meistä hänelle rakkaita.

Jehova tuntee ne jotka kuuluvat hänelle

17, 18. Mikä voi auttaa meitä saamaan edelleen Jehovan hyväksynnän?

17 On hyödyllistä mietiskellä niiden elämää, jotka Jehova on vetänyt suosioonsa ja jotka hän on tuntenut. Abraham ja Mooses olivat meidän tavallamme epätäydellisiä ja puutteellisia. Jehova kuitenkin tunsi heidät ihmisinä, jotka kuuluivat hänelle. Mutta kuten Korahin esimerkki osoittaa, meidän on mahdollista vetäytyä pois Jehovasta, jolloin hän ei enää tuntisi eikä hyväksyisi meitä. Meidän on hyvä pohtia, missä valossa Jehova näkee meidät ja mitä voimme oppia tarkastelemistamme Raamatun esimerkeistä.

18 Voit saada paljon lohtua sen tietämisestä, että Jehova pitää itselleen kuuluvina niitä uskollisia, jotka hän on vetänyt luokseen. Kehitä edelleen uskoa, nöyryyttä ja muita Jumalaa miellyttäviä ominaisuuksia. Niiden ansiosta sinusta tulee hänelle yhä rakkaampi. Se että Jehova tuntee meidät, on kiistämättä suuri ilo ja kunnia. Hänen hyväksyntänsä tekee elämästämme tyydyttävää jo nyt ja tuo suurenmoisia siunauksia tulevaisuudessa. (Ps. 37:18.)

Muistatko?

• Mikä kallisarvoinen asema sinulla voi olla Jehovan edessä?

• Miten voit jäljitellä Abrahamin uskoa?

• Mitä voimme oppia Korahista ja Mooseksesta?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 26]

Uskommeko Abrahamin tavoin, että Jehova tulee täysin toteuttamaan lupauksensa?

[Kuva s. 28]

Korah ei halunnut alistua saamaansa ohjaukseen.

[Kuva s. 29]

Tunteeko Jehova sinut ihmisenä, joka alistuu nöyrästi hänen tahtoonsa?