Miten isä voi säilyttää läheisen suhteen poikaansa?

”ISÄ, miten sinä voit tietää niin paljon?” Oletko kuullut nämä sanat yllättäen poikasi suusta? Tuolla hetkellä tunsit todennäköisesti ylpeyttä siitä, että olet isä. Mutta jos poikasi meni vielä pidemmälle – jos hän noudatti viisaita neuvojasi ja hyötyi niistä – tunsit sydämessäsi vielä suurempaa iloa. (Sananlaskut 23:15, 24.) *

Onko poikasi ihailu sinua kohtaan kuitenkaan pysynyt muuttumattomana vuosien mittaan, vai näyttääkö siltä, että hänen varttuessaan hänen arvostuksensa laimenee? Miten voit säilyttää läheisen suhteen poikaasi hänen kasvaessaan aikuiseksi? Tarkastelemme aluksi haasteita, joita isät kohtaavat.

Kolme yleistä haastetta

1. AJAN PUUTE: Monissa maissa perheen elatuksesta huolehtii ensisijaisesti isä, ja työn vuoksi hänen on usein oltava pois kotoa suurin osa päivästä. Joissakin maissa isät viettävät yllättävän vähän aikaa lastensa kanssa. Esimerkiksi Ranskassa muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa saatiin selville, että isät käyttävät lastensa hoitamiseen keskimäärin alle 12 minuuttia päivässä.

POHDITTAVAKSI: Kuinka paljon aikaa sinä vietät poikasi kanssa? Kirjoita seuraavan viikon tai parin ajan muistiin, minkä verran olette keskenänne vuorovaikutuksessa päivittäin. Voit yllättyä siitä, mitä saat selville.

2. HYVÄN MALLIN PUUTTUMINEN: Jotkut miehet ovat olleet hyvin vähän kanssakäymisissä oman isänsä kanssa. ”En juuri ollut tekemisissä isän kanssa”, kertoo ranskalainen Jean-Marie. Miten se on vaikuttanut häneen? ”Se on synnyttänyt yllättäviä ongelmia”, hän sanoo. ”Minusta on vaikeaa esimerkiksi käydä sisällökkäitä keskusteluja omien poikieni kanssa.” Jotkut miehet taas voivat tuntea isänsä varsin hyvin, mutta heidän välinsä ovat etäiset. 43-vuotias Philippe kertoo: ”Isäni ei juurikaan ilmaissut kiintymystään – –. Minun täytyy kamppailla itseni kanssa ilmaistakseni enemmän kiintymystä poikiani kohtaan.”

POHDITTAVAKSI: Tuntuuko sinusta, että suhteesi omaan isääsi vaikuttaa siihen, miten kohtelet poikaasi? Huomaatko noudattavasi isäsi antamaa mallia hyvässä tai pahassa? Missä asioissa?

3. ROOLIODOTUKSET EIVÄT TASAPAINOISIA: Joissakin kulttuureissa isän roolia kasvattajana  ei pidetä tärkeänä. Eräässä länsieurooppalaisessa maassa varttunut Luca kertoo, että hänen kasvuympäristössään ”lapsista huolehtimista pidettiin naisten tehtävänä”. Toisissa kulttuureissa isiltä odotetaan lähinnä ankaraa kurinpitoa. Esimerkiksi eräässä Afrikan maassa kasvanut George kertoo: ”Meidän kulttuurissamme isät eivät leiki lastensa kanssa, koska he pelkäävät, että se murentaa heidän arvovaltaansa. – – minun on aina ollut vaikea pitää poikaani ystävänä.”

POHDITTAVAKSI: Millainen on isän rooli sinun kulttuurissasi? Katsotaanko lasten kasvatuksen kuuluvan vain naisille? Kannustetaanko isiä ilmaisemaan rakkautta ja kiintymystä poikiaan kohtaan, vai karsastetaanko sitä?

Jos sinä olet kohdannut jonkin näistä haasteista, miten voit onnistua isänä? Seuraavassa muutama ehdotus.

Aloita kun poikasi on vielä pieni

Pojilla on ilmeisesti synnynnäinen halu jäljitellä isäänsä, joten hyödynnä sitä jo silloin kun poikasi on vielä pieni. Miten voit tehdä sen, ja mistä voit löytää aikaa yhdessäoloon?

Aina kun mahdollista ota poikasi mukaan päivittäisiin toimiin. Esimerkiksi huolehtiessasi jostain arkisesta askareesta pyydä hänet avuksi ja anna hänelle tarvittavat välineet, vaikkapa pieni harja tai lapio. Hänestä on varmasti hienoa puuhata isänsä – sankarinsa ja roolimallinsa – kanssa! Työhön ehkä kuluu hieman enemmän aikaa, mutta näin voit lujittaa keskinäistä suhdettanne ja opettaa hänelle hyvää työmoraalia. Jo kauan sitten Raamatussa kannustettiin isiä ottamaan lapset mukaan päivittäisiin toimiin ja keskustelemaan ja opettamaan heitä niiden lomassa (5. Mooseksen kirja 6:6–9). Tämä neuvo on edelleen käyttökelpoinen.

Sen lisäksi että teet yhdessä poikasi kanssa työtä, varaa aikaa myös leikkimiseen ja pelaamiseen. Se ei ole pelkkää hauskanpitoa, sillä tutkimukset osoittavat, että tällainen yhdessäolo lisää lapsissa rohkeutta ja uskallusta.

Isän ja pojan yhteisillä leikeillä on vieläkin tärkeämpi tehtävä. Tutkija Michel Fize sanoo: ”Isänsä kanssa poika kommunikoi parhaiten leikin välityksellä.” Isä voi tällöin osoittaa kiintymystään sekä sanoin että teoin, ja näin hän opettaa myös poikaa ilmaisemaan kiintymystä. Saksalainen André kertoo: ”Poikani ollessa pieni pelasimme ja leikimme usein yhdessä. Halailin häntä, ja hän oppi osoittamaan vastarakkautta.”

Isä voi vahvistaa sidettään poikaansa myös nukkumaanmenoaikaan. Ota tavaksi lukea pojallesi jotain ja kuunnella, kun hän kertoo päivän iloista ja suruista. Tämä voi tehdä hänelle helpommaksi puhua kanssasi vanhempanakin.

Yhteisiä kiinnostuksen kohteita

Teini-iässä voi näyttää siltä, etteivät isän yritykset kommunikoida poikansa kanssa synnytä tässä vastakaikua. Jos sinusta tuntuu, että poikasi vastailee kysymyksiisi vältellen, älä päättele, ettei hän halua enää lainkaan puhua kanssasi. Ehkä hän on valmiimpi avautumaan sinulle, jos muutat tapaasi kommunikoida hänen kanssaan.

Ranskalaisesta Jacquesista tuntui joskus vaikealta kommunikoida poikansa Jérômen kanssa. Hän ei kuitenkaan pakottanut tätä puhumaan vaan muutti omaa lähestymistapaansa: he alkoivat pelata yhdessä jalkapalloa. Jacques kertoo: ”Pelaamisen jälkeen meillä oli tapana istua nurmikolle levähtämään. Tuolloin poikani usein avautui minulle. Jo pelkkä yhdessäolo, ja luullakseni myös se, että hän sai olla kanssani kahden, teki meistä läheiset.”

Entä jos poikasi ei pidä urheilusta? André muistelee mielellään hetkiä, joina hän ja hänen poikansa katselivat yhdessä tähtitaivaita. ”Viileinä iltoina otimme esiin tuolit ja asetuimme niihin lämpimien peittojen alle  teemuki kädessä katselemaan yötaivasta. Puhuimme Luojasta, joka on tehnyt tähdet, ja henkilökohtaisista asioista. Juttelimme kaikesta mahdollisesta.” (Jesaja 40:25, 26.)

Entä jos et pidä samoista asioista kuin poikasi? Siinä tapauksessa sinun on ehkä työnnettävä omat mieltymyksesi taka-alalle (Filippiläisille 2:4). ”Olin paljon kiinnostuneempi urheilusta kuin poikani Vaughan”, kertoo eteläafrikkalainen Ian. ”Hän piti lentokoneista ja tietokoneista, ja siksi minäkin opettelin pitämään niistä. Vein hänet lentonäytöksiin, ja pelasimme yhdessä tietokoneen lentokonesimulaattorilla. Minusta tuntuu, että Vaughan pystyi puhumaan kanssani vapaammin sen ansiosta, että teimme yhdessä kaikenlaista mukavaa.”

Vahvista hänen itsetuntoaan

”Katso, isä!” Huusiko pikku poikasi tähän tapaan opittuaan jonkin uuden taidon? Jos hän nyt on teini-ikäinen, etsiikö hän edelleen hyväksyntääsi yhtä avoimesti? Ehkä ei. Mutta kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi hän varmasti tarvitsee sitä vieläkin.

Ajattelehan itse Jehova Jumalan antamaa esimerkkiä siitä, miten hän suhtautui poikaansa Jeesukseen. Kun tämän maanpäällisessä elämässä oli alkamassa aivan uusi vaihe, Jumala ilmaisi julkisesti kiintymyksensä häntä kohtaan sanoen: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:17; 5:48.) Sinun velvollisuutenasi on tietenkin antaa pojallesi kuria ja opetusta, mutta etsitkö myös tilaisuuksia ilmaista hyväksyntäsi sen hyvän johdosta, mitä hän sanoo ja tekee? (Efesolaisille 6:4.)

Hyväksynnän ja kiintymyksen ilmaiseminen on joistakin miehistä vaikeaa. He ovat saattaneet varttua kodissa, jossa vanhemmat kiinnittivät huomiota pikemminkin virheisiin kuin onnistumisiin. Jos näin on sinun laitasi, sinun on pyrittävä tietoisesti vahvistamaan poikasi itsetuntoa. Miten sen voi tehdä? Aiemmin lainattu Luca tekee yhdessä 15-vuotiaan poikansa Manuelin kanssa säännöllisesti kotiaskareita. Hän sanoo: ”Toisinaan pyydän Manuelia aloittamaan työn omin päin ja lupaan sitten tarpeen vaatiessa tulla hänen avukseen. Useimmiten hän selviytyy tehtävästä itse. Se tuo hänelle tyydytystä ja kohottaa hänen itsetuntoaan. Kun hän onnistuu, kiitän häntä, ja jos hän ei onnistu niin hyvin kuin odotin, kerron hänelle silti arvostavani hänen ponnisteluaan.”

Voit vahvistaa poikasi itsetuntoa myös auttamalla häntä asettamaan elämässään suurempia tavoitteita. Mutta entä jos hän saavuttaa ne hitaammin kuin haluaisit, tai hänen tavoitteensa eivät ole sinun toivomustesi mukaisia, vaikkeivät olekaan varsinaisesti huonoja? Siinä tapauksessa sinun on ehkä arvioitava odotuksiasi uudelleen. Aikaisemmin mainittu Jacques sanoo: ”Yritän auttaa poikaani asettamaan itselleen realistisia tavoitteita, mutta yritän myös huolehtia siitä, että ne ovat hänen tavoitteitaan, eivät minun. Muistutan sitten itseäni siitä, että hänen täytyy saada työskennellä niiden hyväksi omaan tahtiinsa.” Jos kuuntelet poikasi mielipiteitä, kiität häntä hänen vahvoista puolistaan ja kannustat häntä jatkamaan takaiskuista huolimatta, autat häntä pääsemään tavoitteisiinsa.

Isän ja pojan väliseen suhteeseen kuuluu selvästikin paineita ja haasteita. Mutta pitkällä aikavälillä poikasi haluaa todennäköisesti pysyä lähellä sinua. Kukapa ei haluaisi pysyä lähellä ihmistä, joka auttaa häntä onnistumaan elämässä?

[Alaviite]