Abraham – rakastava mies

Suru on murtaa Abrahamin. Hänen rakas vaimonsa Saara on kuollut. Lukemattomat kauniit muistot tulvivat tuon iäkkään miehen mieleen, kun hän hyvästelee puolisonsa viimeisen kerran. Sydän raskaana hän antaa kyynelten valua poskilleen. (1. Mooseksen kirja 23:1, 2.) Niitä ei tarvitse hävetä, sillä ne kertovat hyvin kauniista ominaisuudesta: rakkaudesta.

MITÄ ON RAKKAUS? Rakkaus on syvää, lämmintä kiintymystä johonkuhun. Rakastava ihminen ilmaisee teoillaan, mitä hän tuntee rakkaitaan kohtaan, vaikka se vaatisi häneltä uhrauksia.

MITEN ABRAHAM ILMAISI RAKKAUTTA? Abraham osoitti rakastavansa perhettään. Hänellä oli epäilemättä paljon tehtävää, mutta silti hän ei koskaan laiminlyönyt läheistensä tunneperäisiä tai hengellisiä tarpeita. Itse Jehova tiesi, että Abraham otti perheenpäänä johdon palvonnassa (1. Mooseksen kirja 18:19). Lisäksi Jumala mainitsi suoraan hänen rakkautensa sanoessaan hänelle, että Iisak oli ”poika, jota niin rakastat” (1. Mooseksen kirja 22:2).

Voimme aistia Abrahamin rakkauden myös hänen suhtautumistavastaan Saaran kuolemaan. Hän suri rakasta vaimoaan. Hän ei hävennyt näyttää suruaan, vaikka oli miehinen mies, vaan ilmaisi koskettavalla tavalla sekä voimaa että lempeyttä.

Abraham osoitti rakastavansa Jumalaansa. Se heijastui koko hänen elämänvaelluksestaan. Raamatussa sanotaan: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme  hänen käskyjään.” (1. Johanneksen kirje 5:3.) Tämän määritelmän perusteella Abraham oli verraton esimerkki ihmisestä, joka rakasti Jumalaa.

Kun Jehova käski Abrahamia tekemään jotain, tämä totteli aina heti (1. Mooseksen kirja 12:4; 17:22, 23; 21:12–14; 22:1–3). Sillä ei ollut merkitystä, oliko totteleminen helppoa vai ei, eikä Abraham aina edes tiennyt, miksi pyyntö esitettiin. Sellaiset seikat eivät olleet hänelle olennaisia. Jos Jumala halusi hänen tekevän jotain, hän oli halukas tekemään sen. Jokainen käsky tarjosi hänelle tilaisuuden ilmaista rakkauttaan Jehovaa kohtaan.

MITÄ VOIMME OPPIA? Voimme jäljitellä Abrahamia osoittamalla lämmintä kiintymystä etenkin perheenjäseniä mutta myös muita kohtaan. Emme anna elämän kiireiden estää meitä käyttämästä aikaa niiden kanssa, jotka merkitsevät meille kaikkein eniten.

Meidän on lisäksi hyvä kasvattaa sydämessämme rakkautta Jehovaa kohtaan. Voimme ammentaa siitä paljon voimaa. Tuo rakkaus voi esimerkiksi kannustaa meitä muuttamaan asenteitamme, puhetapaamme tai käytöstämme siten, että voimme miellyttää häntä (1. Pietarin kirje 1:14–16).

Jehovan käskyjen noudattaminen ei tietenkään ole aina helppoa. Voimme kuitenkin olla varmoja, että jos hän auttoi Abrahamia – ”ystäväänsä” – hän tukee myös meitä (Jesaja 41:8). Hän lupaa Sanassaan Raamatussa: ”Hän [Jumala] tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Pietarin kirje 5:10.) Miten koskettava lupaus Abrahamin uskolliselta Ystävältä!

[Tekstiruutu s. 11]

Saako mies itkeä?

Monien mielestä mies on heikko, jos hän itkee. Raamatussa kerrotaan kuitenkin useista voimakkaista, uskollisista miehistä, jotka surun tai ahdistuksen hetkellä itkivät. Abrahamin lisäksi kyyneleitä vuodattivat muun muassa Joosef, Daavid, apostoli Pietari, Efesoksen seurakunnan vanhimmat ja jopa Jeesus (1. Mooseksen kirja 50:1; 2. Samuelin kirja 18:33; Luukas 22:61, 62; Johannes 11:35; Apostolien teot 20:36–38). Raamattu ei siis opeta, että itkeminen olisi epämiehekästä.