Raamattu voi muuttaa elämän

MIKÄ sai erään tupakanviljelijän paitsi vaihtamaan ammattiaan myös muuttamaan syvään juurtuneita uskonkäsityksiään? Miten muuan alkoholin suurkuluttaja sai voimaa elämänmuutokseen? Annetaan näiden ihmisten itsensä kertoa.

”On mahtavaa kuulua maailmanlaajuiseen perheeseen.” (DINO ALI)

SYNTYMÄVUOSI: 1949

KOTIMAA: AUSTRALIA

TAUSTA: TUPAKANVILJELIJÄ

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vanhempani muuttivat vuonna 1939 Albaniasta Australiaan ja asettuivat asumaan Queenslandissa sijaitsevaan pieneen Mareeban kaupunkiin. Samalle seudulle muutti myös monia bosnialaisia, italialaisia, kreikkalaisia ja serbejä, jotka toivat mukanaan omat arvonsa, tapansa ja kulttuurinsa. Mareeba oli tupakanviljelyaluetta, ja niinpä vanhempanikin ryhtyivät kasvattamaan tupakkaa.

Pian heille syntyi tytär ja kolme poikaa, joista minä olin nuorimmainen. Ollessani vasta vuoden vanha isä kuoli sydänkohtaukseen. Äiti meni uudelleen naimisiin ja sai vielä neljä poikaa. Me kaikki vartuimme isäpuoleni tupakkafarmilla.

Lähdin kotoa teini-ikäisenä, ja vähän yli 20-vuotiaana menin naimisiin. Minut ja Saime vihittiin paikallisessa moskeijassa, koska olimme muslimeja, kuten koko muukin suku. Luin Koraania ja erästä profeetta Muhammedin elämää käsittelevää kirjaa. Samaan aikaan luin myös pientä Raamattua, sillä Koraanissa puhutaan samoista profeetoista kuin siinä, joten sen lukeminen auttoi minua saamaan käsityksen heidän elinajastaan.

Meillä kävi Jehovan todistajia, ja he jättivät säännöllisesti lehtiä ja kirjoja, joita sekä Saime että minä luimme mielellämme. Muistan käyneeni heidän kanssaan monta mielenkiintoista keskustelua uskonnollisista aiheista. Minuun teki suuren vaikutuksen se, että he vastasivat kysymyksiin aina Raamatun avulla sen sijaan että olisivat esittäneet omia mielipiteitään.

 Todistajat tarjoutuivat tutkimaan kanssani Raamattua ja kutsuivat minut kokouksiinsa, mutta kieltäydyin aina tarjouksesta. Olin keskittänyt huomioni oman maatilan ja ison perheen hankkimiseen. Omaa tilaa en koskaan saanut, mutta ennen pitkää minusta tuli viiden lapsen ylpeä isä.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Ensimmäisten todistajien tapaamisesta oli kulunut jo yhdeksän vuotta, mutta uskonkäsitykseni olivat pysyneet ennallaan. Otin kuitenkin mielelläni todistajien julkaisuja, ja Saimella ja minulla oli tapana lukea niitä joka sunnuntai. Säästimme kaikki vuosien mittaan saamamme lehdet, ja niistä olikin paljon hyötyä, kun muut panivat koetukselle uskon, joka vähitellen kasvoi sydämessäni.

Tapasin esimerkiksi evankelisen saarnamiehen, joka yritti saada minut ottamaan vastaan Jeesuksen Pelastajanani. Hän oli onnistunut taivuttamaan seuraajikseen Saimen veljen ja yhden velipuolistani. Pian mitä erilaisimpiin uskontokuntiin kuuluvat tuttavat yrittivät saada minut mukaan omien ryhmiensä toimintaan, ja jotkut antoivat minulle kirjallisuutta, jossa hyökättiin Jehovan todistajia vastaan. Pyysin näitä arvostelijoita näyttämään minulle Raamatusta perusteet opetuksiinsa, mutta he eivät kyenneet siihen.

Kaikki tämä vastustus sai minut vain paneutumaan Raamattuun perusteellisemmin ja tutkimaan sitä lisää todistajilta saamani kirjallisuuden avulla. Lopulta tajusin, että minun oli tullut aika toimia oppimani mukaan.

Kukaan ei tutkinut kanssani Raamattua, vaan aloin vain käydä todistajien kokouksissa. Aluksi minua jännitti ja ujostutti kovasti, mutta tutustuin kokouksissa moniin ystävällisiin ihmisiin ja nautin siitä, mitä opin. Päätin, että minusta tulisi Jehovan todistaja, ja vuonna 1981 menin Jumalalle vihkiytymiseni vertauskuvaksi kasteelle.

Vaimoni ei vastustanut päätöstäni, vaikka hän toisinaan epäilikin, että minua oli petetty. Hän oli kuitenkin läsnä kastetilaisuudessani, ja kerroin hänelle edelleen niistä monista totuuksista, joita itse opin. Kun noin vuoden kuluttua kasteestani olimme ajamassa kotiin lomalta, hän sanoi haluavansa tulla todistajaksi. Olin hämmästyksestä ajaa ojaan! Hänet kastettiin vuonna 1982.

Meidän ei ollut helppoa tehdä tarvittavia muutoksia elämässämme. Olin lopettanut tupakan viljelemisen, koska se soti Raamatun periaatteita vastaan (2. Korinttilaisille 7:1; Jaakobin kirje 2:8). Kesti jonkin aikaa ennen kuin löysimme sopivaa, riittävän toimeentulon takaavaa työtä. Lisäksi jotkut sukulaiset lakkasivat käymästä meillä, mutta yritimme kohdella heitä Raamatun periaatteiden mukaisesti ja osoittaa heille rakkautta. Lopulta monen vuoden jälkeen heidän asenteensa muuttui, eivätkä he enää nykyään karttele meitä.

SAAMANI HYÖTY: Ujous, taloudelliset huolet, sukulaisten vastustus ja muut koettelemukset ovat opettaneet minulle, miten  kärsivällisesti Jehova Jumala auttaa selviytymään ongelmista. Esimerkiksi nykyään, kun palvelen seurakunnassa vanhimpana, minun täytyy usein antaa opetusta yleisön edessä. Se on minulle edelleen haastavaa, koska jännitys saa minut änkyttämään. Hellittämättömän rukouksen ja Jehovan avun turvin pystyn kuitenkin huolehtimaan tuosta arvokkaasta tehtävästä.

Vaimostani ja minusta on tullut toisillemme läheisemmät, ja meitä yhdistää hyvin vahva side. Teimme toki virheitä kasvattaessamme lapsiamme, mutta yritimme parhaamme mukaan juurruttaa heihin ne Raamatun totuudet, jotka itsekin olimme oppineet (5. Mooseksen kirja 6:6–9). Vanhin poikamme toimii vaimonsa kanssa lähetystyössä.

Muistan erään tilanteen vähän sen jälkeen kun olimme alkaneet käydä todistajien kokouksissa perheenä. Pysäköityäni auton katsahdin sisälle saliin ja kysyin perheeltäni, mitä he näkivät. Sali oli täynnä kulttuuriltaan, taustaltaan ja äidinkieleltään erilaisia ihmisiä – aboriginaaleja, albaaneja, australialaisia ja kroaatteja – jotka seurustelivat iloisesti keskenään sulassa sovussa. Minusta on mahtavaa kuulua tähän hengellisistä veljistä ja sisarista koostuvaan maailmanlaajuiseen perheeseen (1. Pietarin kirje 5:9).

”Sisareni ei koskaan luopunut toivosta minun suhteeni.” (JELENA VLADIMIROVNA SJOMINA)

SYNTYMÄVUOSI: 1952

KOTIMAA: VENÄJÄ

TAUSTA: RIIPPUVAINEN ALKOHOLISTA, YRITTI ITSEMURHAA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen syntynyt Krasnogorskissa, Moskovan lähistöllä sijaitsevassa rauhallisessa kaupungissa. Vanhempani olivat opettajia, ja minä menestyin hyvin koulussa ja opiskelin musiikkia. Tulevaisuuteni näytti valoisalta.

Avioiduttuani muutin mieheni kanssa alueelle, jolla kiroilu, juopottelu ja tupakointi oli hyvin yleistä. En tajunnut tuolloin, että ympäristöllä oli minuun huono vaikutus. Aluksi kävin juhlissa vain laulamassa ja soittamassa kitaraa, mutta muut houkuttelivat minut tupakoimaan ja juomaan kanssaan. Pian olin riippuvainen alkoholista.

Alkoholi alkoi vahingoittaa vakavasti elämääni. Pohjalle vajoaminen vei jonkin aikaa, mutta sen tapahduttua pystyin tuskin enää syömään. Halusin vain kuolla ja tein kömpelön yrityksen riistää itseltäni hengen. Olen kiitollinen siitä, ettei se onnistunut.

Kaiken aikaa sisareni kävi luonani säännöllisesti. Hänestä oli tullut Jehovan todistaja, ja hän yritti selittää minulle, miten voisin saada apua Raamatusta. En ollut kiinnostunut koko  asiasta, joten aluksi ajoin hänet pois, mutta hän ei koskaan luopunut toivosta minun suhteeni. Hän osoitti minua kohtaan niin paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta, että suostuin lopulta tutkimaan Raamattua.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Ryhdyttyäni tutkimaan Raamattua päätin lujasti lopettaa juomisen. Noihin aikoihin muuan humalainen naapuri kävi kimppuuni ja mukiloi minut niin pahoin, että jouduin sairaalaan. Minulta oli murtunut neljä kylkiluuta, ja toisen silmän verkkokalvo oli vaurioitunut. Sairaalassa selvisin kuitenkin helpommin lopettamisen jälkeisistä vieroitusoireista.

Rukoilin tuona aikana alinomaa ja sain paljon lohtua erityisesti Valituslaulujen 3:55, 56:sta, jossa sanotaan: ”Olen huutanut nimeäsi, oi Jehova, syvimmästä kuopasta. Sinun täytyy kuulla minun ääneni. Älä kätke korvaasi helpotuksen pyynnöltäni, avunhuudoltani.”

Uskon, että Jehova todellakin vastasi rukouksiini ja antoi minulle voimaa olla palaamatta entiseen elämäntapaani. Toisinaan tunsin kiusausta alkaa jälleen juoda, mutta onneksi en koskaan antanut myöten tuolle halulle.

Jatkaessani Raamatun tutkimista opin, että minun olisi tuettava miestäni perheenpäänä (1. Pietarin kirje 3:1, 2). Se ei ollut helppoa, sillä olin tottunut komentelemaan häntä. Rukoilin Jehovalta apua, ja vaikka muutos ei tapahtunutkaan yhdessä yössä, minusta tuli vähitellen parempi, kannustavampi vaimo.

Rakas mieheni oli hämmästynyt nähdessään kaikki nämä muutokset. Hän ei ollut vielä tuohon mennessä osoittanut kiinnostusta Raamattuun, mutta kun päätin lopettaa tupakanpolton, hän sanoi: ”Jos sinä lopetat tupakoinnin, niin minä alan tutkia Raamattua!” Me kumpikin lakkasimme polttamasta samana päivänä.

SAAMANI HYÖTY: Mieheni piti lupauksensa ja ryhtyi tutkimaan Raamattua. Nykyään luemme sitä yhdessä päivittäin, mietiskelemme lukemaamme ja yritämme soveltaa sen neuvoja elämäämme.

Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, miten paljon perhe-elämämme on parantunut, puhumattakaan siitä, miten suuresti olen itse hyötynyt. Olen Jehovalle kiitollinen siitä, että hän on vetänyt minut luokseen (Johannes 6:44). Olen kiitollinen myös sisarelleni siitä, ettei hän koskaan luopunut toivosta minun suhteeni. Sen ansiosta olen saanut kokea omakohtaisesti, että Raamattu voi todella muuttaa elämän.

[Huomioteksti s. 11]

Tajusin, että minun oli tullut aika toimia.

[Huomioteksti s. 13]

Sisareni osoitti minua kohtaan niin paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta, että suostuin lopulta tutkimaan Raamattua.