Jakautuneessa huonekunnassa voi olla onnellinen

”Mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (1. KOR. 7:16)

LÖYDÄTKÖ VASTAUKSET?

Millä tavoin kristityt voivat edistää rauhaa uskonnollisesti jakautuneessa kodissa?

Miten kristitty voisi auttaa ei-uskovia perheenjäseniä omaksumaan tosi palvonnan?

Miten muut voivat auttaa uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa eläviä veljiään ja sisariaan?

1. Miten se, että joku ottaa vastaan Valtakunnan sanoman, voi vaikuttaa hänen perheeseensä?

ERÄÄN kerran Jeesus lähetti apostolinsa matkaan ja neuvoi heitä: ”Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ ” (Matt. 10:1, 7.) Tämä hyvä uutinen toisi rauhaa ja onnellisuutta niille, jotka ottaisivat sen arvostaen vastaan. Jeesus kuitenkin varoitti apostoleitaan, että monet vastustaisivat heidän saarnaamistyötään (Matt. 10:16–23). Erityisen tuskalliselta saattaa tuntua omien perheenjäsenten kielteinen suhtautuminen Valtakunnan sanomaan. (Lue Matteuksen 10:34–36.)

2. Miksi uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa on mahdollista olla onnellinen?

² Merkitseekö tämä sitä, että uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa elävät kristityt eivät voi olla onnellisia? Ei merkitse. Joskus perheen vastustus saattaa olla ankaraa, mutta ei aina. Se ei myöskään välttämättä jatku loputtomiin. Paljon riippuu siitä, miten uskova suhtautuu vastustukseen tai välinpitämättömyyteen. Lisäksi Jehova siunaa niitä, jotka ovat hänelle uskollisia, ja auttaa heitä säilyttämään ilonsa epäsuotuisista olosuhteista huolimatta. Uskovat voivat olla onnellisempia, kun he 1) pyrkivät edistämään kodin rauhaa ja 2) yrittävät vilpittömästi auttaa perheensä jäseniä omaksumaan tosi palvonnan.

EDISTÄ KODIN RAUHAA

3. Miksi jakautuneessa huonekunnassa elävän kristityn tulisi edistää rauhaa?

³ Vanhurskauden siemen tuottaa todennäköisemmin hedelmää silloin, kun perheessä vallitsee rauha. (Lue Jaakobin kirjeen 3:18.) Vaikka kaikki perheenjäsenet eivät vielä palvoisikaan Jehovaa, kristityn on  ponnisteltava vilpittömästi kodin rauhan hyväksi. Mitä hän voi tehdä?

4. Miten kristityt voivat säilyttää sisäisen rauhan?

⁴ Kristityn on tärkeää säilyttää sisäinen rauha. Tämä edellyttää sitä, että hän rukoilee ”Jumalan rauhaa, joka ylittää kaiken ajatuksen” (Fil. 4:6, 7). Tiedon hankkiminen Jehovasta ja Raamatun periaatteiden soveltaminen elämässä tuovat onnellisuutta ja rauhaa (Jes. 54:13). Niitä lisäävät myös aktiivinen osallistuminen seurakunnan kokouksiin ja innokas kenttäpalvelus. Jakautuneessa huonekunnassa elävä kristitty voi yleensä jollain tavoin olla mukana seurakunnan toiminnassa. Esimerkiksi Enza, * jonka aviomies on kiihkeä vastustaja, lähtee usein saarnaamistyöhön hoidettuaan kotiaskareensa. Hän sanoo: ”Jehova siunaa minua hyvillä tuloksilla aina kun pyrin kertomaan hyvää uutista toisille.” Tällaiset siunaukset saavat totisesti aikaan mielenrauhaa, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

5. Minkä haasteen jakautuneessa huonekunnassa elävät kristityt usein kohtaavat, ja mitä apua on saatavilla?

⁵ Meidän täytyy vilpittömästi pyrkiä edistämään rauhaisia suhteita perheemme ei-uskoviin jäseniin. Tämä saattaa olla haastavaa, sillä joskus he ehkä haluavat meidän tekevän sellaista, mikä on ristiriidassa Raamatun kanssa. Se että pidämme lujasti kiinni oikeista periaatteista, voi suututtaa ei-uskovia perheenjäseniä, mutta pitkällä aikavälillä asenteemme edistää rauhaa. Emme tietenkään halua aiheuttaa tarpeetonta hankausta olemalla joustamattomia silloin, kun ei ole kyse minkään Raamatun periaatteen rikkomisesta. (Lue Sananlaskujen 16:7.) Ongelmatilanteissa on tärkeää etsiä raamatullisia neuvoja ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisuista sekä vanhimmilta (Sananl. 11:14).

6, 7. a) Miksi jotkut vastustavat perheenjäseniä, jotka alkavat tutkia Jehovan todistajien kanssa? b) Miten raamatuntutkisteluoppilaan tai uskovan tulisi reagoida perheen vastustukseen?

⁶ Voidaksemme rakentaa huonekunnan rauhaa meidän täytyy luottaa Jehovaan ja yrittää ymmärtää ei-uskovien perheenjäsenten tunteita (Sananl. 16:20). Myös ne, jotka ovat vasta äskettäin alkaneet tutkia Raamattua, voivat osoittaa tässä arvostelukykyä. Jotkut ei-uskovat aviomiehet tai vaimot eivät ehkä vastusta sitä, että heidän puolisonsa tutkii Raamattua. He saattavat jopa tunnustaa, että tästä voisi olla hyötyä perheelle. Mutta toiset voivat olla vihamielisiä. Esther, joka on tätä nykyä sisaremme, myöntää tunteneensa ”suoranaista vihaa”, kun hänen miehensä alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. ”Heitin hänen kirjallisuutensa roskiin tai poltin sen”, hän sanoo. Howard, joka ei aluksi olisi antanut vaimonsa tutkia Raamattua, huomauttaa: ”Moni aviomies pelkää, että hänen vaimonsa huijataan liittymään johonkin uskonlahkoon. Mies ei ehkä tiedä, miten suhtautua tähän oletettuun uhkaan, ja saattaa panna vastaan.”

⁷ Oppilasta, jolla on vastustava puoliso, tulisi auttaa ymmärtämään, että hänen ei tarvitse lopettaa Raamatun tutkimista. Hänen on usein mahdollista helpottaa tilannetta osoittamalla lempeämielisyyttä ja kunnioitusta ei-uskovaa puolisoaan kohtaan (1. Piet. 3:15). Howard sanoo: ”Olen hyvin kiitollinen siitä, että vaimoni pysyi tyynenä eikä reagoinut liian voimakkaasti.” Hänen vaimonsa selittää: ”Howard vaati minua lopettamaan Raamatun tutkimisen. Hän sanoi, että minua yritettiin aivopestä. En väittänyt vastaan vaan  sanoin, että hän saattoi olla oikeassa, mutta etten tosiaankaan ymmärtänyt, miten kysymys voisi olla siitä. Siksi pyysin häntä lukemaan kirjan, jota parhaillaan tutkin. Hän luki sen eikä löytänyt siitä mitään huomauttamista. Tällä oli häneen ratkaiseva vaikutus.” On hyvä muistaa, että ei-uskova saattaa tuntea itsensä hylätyksi tai uhatuksi, kun hänen puolisonsa lähtee kristillisiin toimiin. Ystävälliset sanat voivat kuitenkin suuresti lievittää näitä tunteita.

AUTA HEITÄ OMAKSUMAAN TOSI PALVONTA

8. Minkä neuvon Paavali antoi kristityille, joiden puoliso ei ole uskova?

⁸ Apostoli Paavalin neuvon mukaan kristityn ei tule jättää aviopuolisoaan vain siksi, ettei tämä ole uskova. * (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 7:12–16.) Sen muistaminen, että puoliso saattaa jonakin päivänä omaksua totuuden, voi auttaa uskovaa pysymään onnellisena jakautuneessa huonekunnassa. Hänen on kuitenkin hyvä kiinnittää huomiota tapaan, jolla hän puhuu Raamatun totuudesta, kuten seuraavat kokemukset osoittavat.

9. Mitä tulee varoa, kun kertoo Raamatun totuudesta ei-uskoville perheenjäsenille?

⁹ Jason kuvailee, miten Raamatun totuus vaikutti häneen: ”Halusin kertoa siitä kaikille.” Totuuden oivaltaminen voi tehdä tutkisteluoppilaan niin iloiseksi, että hän puhuu siitä melkein koko ajan. Hän saattaa odottaa muiden perheensä jäsenten ottavan Valtakunnan sanoman heti vastaan, mutta he voivatkin reagoida siihen kielteisesti. Miten Jasonin ensi innostus vaikutti hänen vaimoonsa? ”Se oli minulle aivan liikaa”, hän muistelee. Eräs nainen, joka omaksui totuuden 18 vuotta myöhemmin kuin miehensä, sanoo: ”Minun piti oppia asioita vähitellen.” Mikäli parhaillaan johdat raamatuntutkistelua oppilaalle, jonka aviopuoliso ei halua omaksua tosi palvontaa, voisit ehkä valmentaa häntä esittämään puolisolleen totuutta tahdikkaasti. Mooses sanoi: ”Opetukseni pisaroi kuin sade, sanomani valuu kuin kaste, kuin vihmasateet ruoholle.” (5. Moos. 32:2.) Muutamista tarkoin harkituista totuuden pisaroista on usein enemmän hyötyä kuin hengellisestä kaatosateesta.

10–12. a) Mitä neuvoja Pietari antoi kristityille, joiden aviopuoliso ei ole uskova? b) Miten eräs tutkisteluoppilas oppi soveltamaan 1. Pietarin kirjeen 3:1, 2:n neuvoa?

¹⁰ Apostoli Pietari esitti henkeytettyjä neuvoja uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa eläville kristityille vaimoille. Hän kirjoitti: ”Olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät  tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.” (1. Piet. 3:1, 2.) Vaimo voi onnistua voittamaan miehensä tosi palvonnan puolelle olemalla alamainen ja osoittamalla miestä kohtaan syvää kunnioitusta, vaikka tämä kohtelisi häntä töykeästi. Uskovan aviomiehen tulisi käyttäytyä jumalisesti ja olla rakastava huonekunnan pää huolimatta ei-uskovan vaimonsa mahdollisesta vastustuksesta (1. Piet. 3:7–9).

¹¹ Monet nykyajan kristityt ovat hyötyneet Pietarin neuvon noudattamisesta. Yksi heistä on Selma. Kun hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, hänen miehensä Steve ei ollut iloinen. Steve myöntää: ”Tunsin suuttumusta, mustasukkaisuutta, omistushalua ja epävarmuutta.” Selma huomauttaa: ”Jo ennen totuuden oppimista elämäni Steven kanssa oli ollut jatkuvaa varuillaan oloa. Hän oli äkkipikainen. Kun aloin tutkia Raamattua, tämä luonteenpiirre vahvistui.” Mikä helpotti tilannetta?

¹² Selma muistaa opetuksen, jonka hän sai kanssaan tutkineelta todistajalta. Hän kertoo: ”Eräänä päivänä halusin jättää raamatuntutkistelun väliin. Edellisenä iltana Steve oli raivostunut yrittäessäni todistella hänelle erästä asiaa. Olin surullinen ja säälittelin itseäni. Kerrottuani sisarelle, mitä oli tapahtunut ja miltä minusta tuntui, hän pyysi minua lukemaan 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–7:n. Lukiessani sitä aloin selittää, että Steve ei koskaan osoittanut tällä tavoin rakkautta minua kohtaan. Mutta yllätyksekseni sisar kysyi minulta: ’Miten monilla noista tavoista sinä osoitat rakkautta miestäsi kohtaan?’ Vastasin: ’En yhdelläkään, sillä hänen kanssaan on niin vaikea elää.’ Sisar kysyi lempeästi: ’Selma, kuka tässä yrittää olla kristitty? Sinä vai Steve?’ Havaitsin ajattelussani olevan korjaamisen varaa ja rukoilin Jehovaa, että hän auttaisi minua kohtelemaan Steveä rakkaudellisemmin. Pikku hiljaa tilanne alkoi muuttua.” 17 vuotta myöhemmin Steve omaksui totuuden.

MITEN MUUT VOIVAT AUTTAA?

13, 14. Miten muut seurakunnan jäsenet voivat auttaa niitä, jotka elävät uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa?

¹³ Niin kuin pienet sadepisarat imeytyvät maahan ja edistävät kasvien kasvua, monet seurakunnan jäsenet voivat myötävaikuttaa jakautuneissa huonekunnissa elävien kristittyjen onnellisuuteen. ”Veljieni ja sisarteni rakkaus auttoi minua pysymään lujana totuudessa”, sanoo Brasiliassa asuva Elvina.

¹⁴ Toisten seurakuntaan kuuluvien huomaavaisuus ja kiinnostus voivat  koskettaa ei-uskovan perheenjäsenen sydäntä. Nigeriassa eräs veli, joka omaksui totuuden 13 vuotta myöhemmin kuin vaimonsa, sanoo: ”Ollessani erään todistajan kanssa matkalla hänen ajoneuvoonsa tuli vika. Hän löysi lähikylästä toisia todistajia, ja he majoittivat meidät yöksi. He huolehtivat meistä ikään kuin olisimme tunteneet heidät lapsesta saakka. Vaistosin heti kristillisen rakkauden, josta vaimoni oli aina puhunut.” Englannissa muuan sisar, joka tuli totuuteen 18 vuotta myöhemmin kuin aviomiehensä, muistelee: ”Todistajat kutsuivat meidät molemmat aterioille. Tunsin aina itseni tervetulleeksi.” Samassa maassa asuva mies, josta tuli aikanaan todistaja, sanoo: ”Veljet ja sisaret kävivät luonamme tai kutsuivat meidät kotiinsa, ja huomasin heidän välittävän meistä. Tämä näkyi erityisesti silloin, kun jouduin sairaalaan ja monet tulivat katsomaan minua.” Voisitko sinäkin etsiä keinoja osoittaa kiinnostusta ei-uskovia perheenjäseniä kohtaan?

15, 16. Mikä voi auttaa kristittyä säilyttämään onnellisuuden silloin, kun toisista perheenjäsenistä ei tule uskovia?

¹⁵ Vaikka kristitty käyttäytyisi nuhteettomasti ja todistaisi tahdikkaasti vuosienkin ajan, kaikki ei-uskovat puolisot, lapset, vanhemmat tai muut sukulaiset eivät tietenkään omaksu tosi palvontaa. Jotkut pysyvät välinpitämättöminä tai alkavat itsepintaisesti vastustaa. (Matt. 10:35–37.) Siitä että kristityt ilmaisevat jumalisia ominaisuuksia, voi kuitenkin olla erittäin hyvät tulokset. Eräs entinen ei-uskova aviomies sanoo: ”Kun uskova puoliso antaa noiden viehättävien ominaisuuksien loistaa, vaikutus ei-uskovan mieleen ja sydämeen voi olla arvaamattoman suuri. Älä siis koskaan menetä toivoasi ei-uskovan puolisosi suhteen.”

¹⁶ Kristitty voi olla onnellinen, vaikka hänen perheenjäsenensä eivät ottaisikaan totuutta vastaan. Eräs sisar, joka ei ole 21 vuoden ponnisteluistaan huolimatta saanut miestään kiinnostumaan Valtakunnan sanomasta, toteaa: ”Voin säilyttää iloni, kun pyrin miellyttämään Jehovaa, pysyn uskollisena hänelle ja teen työtä hengellisyyteni vahvistamiseksi. Uppoutuminen hengellisiin toimiin – henkilökohtaiseen tutkimiseen, kokouksissa käymiseen, kenttäpalvelukseen ja toisten seurakunnanjäsenten auttamiseen – on lähentänyt minua Jehovaan ja varjellut sydäntäni.” (Sananl. 4:23.)

ÄLÄ LUOVU TOIVOSTA!

17, 18. Miten kristitty voi pysyä toiveikkaana myös uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa?

¹⁷ Jos olet jakautuneessa huonekunnassa elävä uskollinen kristitty, älä luovu toivosta. Muista, että ”Jehova ei hylkää kansaansa suuren nimensä tähden” (1. Sam. 12:22). Hän on kanssasi niin kauan kuin pidät kiinni hänestä. (Lue 2. Aikakirjan 15:2.) Iloitse siis siitä, että opit yhä paremmin tuntemaan Jehovan. ”Vieritä tiesi Jehovan haltuun ja luota häneen.” (Ps. 37:4, 5.) ”Ole hellittämätön rukouksessa” ja muista, että rakastava taivaallinen Isämme voi auttaa sinua kestämään kaikenlaisia vaikeuksia (Room. 12:12).

¹⁸ Pyydä Jehovalta, että hänen pyhä henkensä auttaisi sinua edistämään rauhaa kotona (Hepr. 12:14). On tosiaan mahdollista luoda hyvät suhteet ei-uskoviin perheenjäseniin, mikä saattaa lopulta koskettaa heidän sydäntään. Kun ”teet kaiken Jumalan kunniaksi”, saat onnellisuutta ja rauhan mieleesi ja sydämeesi (1. Kor. 10:31). Voit samalla iloita siitä, että sinulla on kristillisessä seurakunnassa veljiesi ja sisartesi rakkaudellinen tuki.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 28]

Valitse oikea aika uskonkäsitystesi selittämiseen.

[Kuva s. 29]

Osoita kiinnostusta ei-uskovia puolisoita kohtaan.