Toivomme on meille suuren ilon aihe

”[Meillä on] ikuisen elämän toivo – –, jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten.” (TIT. 1:2)

KERTAUKSEKSI

Mistä tiedämme, että taivaassa vallitsee ilo, kun joku voidelluista päättää maallisen vaelluksensa nuhteettomana?

Miten muiden lampaiden toivon toteutuminen liittyy voideltujen toivon toteutumiseen?

Mitä ”pyhiä käytöstapoja” ja ”jumalisen antaumuksen tekoja” meidän täytyy harjoittaa, jotta toivomme toteutuisi?

1. Miten Jehovan antama toivo auttaa meitä kestämään?

APOSTOLI Paavali sanoi Jehovaa ”toivon Jumalaksi”. Hän lisäsi, että Jehova voi täyttää meidät ”kaikella ilolla ja rauhalla sen kautta, että uskomme, jotta toivo olisi – – [meissä] runsaana pyhän hengen voiman ohella”. (Room. 15:13.) Jos toivo on meissä runsaana, pystymme kestämään minkä tahansa mahdollisesti eteemme tulevan tilanteen iloisina ja rauhallisin mielin. Tällainen toivo osoittautuu voidelluille samoin kuin muillekin kristityille ”sielun ankkuriksi, sekä varmaksi että lujaksi” (Hepr. 6:18, 19). Kun pidämme kiinni toivostamme elämän myrskyissä, emme ajaudu epäilyksiin tai uskon puutteeseen. (Lue Heprealaiskirjeen 2:1; 6:11.)

2. Mitkä kaksi erilaista toivoa kristittyjen edessä on, ja miksi ”muut lampaat” ovat kiinnostuneita voidelluilla olevasta toivosta?

² Tänä lopun aikana elävät kristityt kiinnittävät huomionsa jompaankumpaan kahdesta toivosta. Niillä voideltujen kristittyjen ”pieneen laumaan” kuuluvilla, jotka ovat yhä maan päällä, on toivo elää kuolemattomina taivaassa ja toimia kuninkaina ja pappeina Kristuksen kanssa hänen Valtakunnassaan (Luuk. 12:32; Ilm. 5:9, 10). Paljon lukuisammalla ”muiden lampaiden” ”suurella joukolla” on toivo elää ikuisesti paratiisimaassa messiaanisen Valtakunnan alamaisina (Ilm. 7:9, 10; Joh. 10:16). Muiden lampaiden ei tulisi koskaan unohtaa, että voidakseen pelastua heidän täytyy tukea aktiivisesti Kristuksen voideltuja ”veljiä” (Matt. 25:34–40). Voidellut tulevat saamaan palkintonsa, mutta muiden lampaiden toivo toteutuu aivan yhtä varmasti. (Lue Heprealaiskirjeen 11:39, 40.) Tarkastellaanpa ensin voideltujen eteen asetettua toivoa.

 VOIDELTUJEN KRISTITTYJEN ”ELÄVÄ TOIVO”

3, 4. Miten voidellut kristityt ”synnytetään – – uudelleen elävään toivoon”, ja mikä tämä toivo on?

³ Apostoli Pietari kirjoitti kaksi kirjettä voidelluille kristityille eli ”niille jotka on valittu” (1. Piet. 1:1). Hän esitti niissä yksityiskohtia pienelle laumalle annetusta suurenmoisesta toivosta. Ensimmäisessä kirjeessään Pietari kirjoitti: ”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten, joita varjellaan Jumalan voimalla siihen pelastukseen kohdistuvan uskon avulla, joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä ajanjaksona. Tästä te iloitsette suuresti.” (1. Piet. 1:3–6.)

⁴ Rajallinen määrä Jehovan valitsemia kristittyjä, jotka tulevat toimimaan Kristuksen kanssa taivaallisessa Valtakunta-hallituksessa, ”synnytetään – – uudelleen” Jumalan hengestäsiinneiksi pojiksi. Heidät voidellaan pyhällä hengellä, jotta he palvelisivat Kristuksen rinnalla kuninkaina ja pappeina (Ilm. 20:6). Pietarin mukaan tämä uudelleen syntyminen avaa heille ”elävän toivon”, ”turmeltumattoman ja saastumattoman ja kuihtumattoman perinnön”, joka on heitä varten ”varattuna taivaissa”. Ei ihme, että voidellut ”iloitsevat suuresti” elävästä toivostaan! Tämän toivon toteutuminen riippuu kuitenkin siitä, että he pysyvät uskollisina.

5, 6. Miksi voideltujen kristittyjen täytyy pysyä uskollisina?

⁵ Toisessa kirjeessään Pietari kehotti voideltuja kristittyjä ”tekemään – – kaikkensa saattaakseen kutsumisensa ja valitsemisensa varmaksi” (2. Piet. 1:10). Heidän täytyisi ponnistella kehittääkseen kristillisiä ominaisuuksia, esimerkiksi uskoa, jumalista antaumusta, veljellistä kiintymystä ja rakkautta. Pietari sanoi: ”Jos näitä on teissä uhkumalla, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään.” (Lue 2. Pietarin kirjeen 1:5–8.)

⁶ Sanomassa, jonka kuolleista herätetty Kristus osoitti ensimmäisellä vuosisadalla Filadelfiassa Vähässä-Aasiassa toimineen seurakunnan hengestäsiinneille vanhimmille, hän sanoi: ”Koska olet pitänyt minun kestävyyttäni koskevan sanan, niin minä myös varjelen sinut koetuksen hetkeltä, jonka on määrä tulla koko asuttuun maahan panemaan maan päällä asuvat koetukselle. Minä tulen nopeasti. Pidä lujasti kiinni siitä, mitä sinulla on, jottei kukaan ottaisi kruunuasi.” (Ilm. 3:10, 11.) Jos joku voideltu kristitty tulisi uskottomaksi, hän ei saisi niille valituille luvattua ”kirkkauden kuihtumatonta kruunua”, jotka pysyvät uskollisina kuolemaan saakka (1. Piet. 5:4; Ilm. 2:10).

PÄÄSY VALTAKUNTAAN

7. Minkä suurenmoisen toivon Juudas mainitsi kirjeessään?

⁷ Jeesuksen velipuoli Juudas kirjoitti noin vuonna 65 kirjeen voidelluille kristityille, joita hän sanoi ”kutsutuiksi” (Juud. 1; vrt. Hepr. 3:1). Hän oli aikonut kirjeessään keskittää huomion siihen pelastuksen toivoon, joka on kaikilla Jumalan taivaalliseen valtakuntaan kutsutuilla kristityillä (Juud. 3). Vaikka hän joutuikin käsittelemään muita kiireellisen tärkeitä asioita, hän viittasi lyhyen kirjeensä lopussa voideltujen kristittyjen suurenmoiseen toivoon seuraavin sanoin: ”Mutta hänelle, joka kykenee varjelemaan teidät kompastumasta ja asettamaan teidät moitteettomina  kirkkautensa eteen suuren ilon vallitessa, ainoalle Jumalalle, meidän Pelastajallemme, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta, olkoon kunnia, majesteettius, väkevyys ja valta koko menneenä ikuisuutena ja nyt ja koko ikuisuuden.” (Juud. 24, 25.)

8. Mikä osoittaa, että taivaassa nousee ilo, kun joku voidelluista säilyttää nuhteettomuutensa kuolemaan saakka?

⁸ Kaikki uskolliset voidellut kristityt haluavat varmasti varjeltua kompastumasta ja tuhoutumasta. Heillä on Raamattuun perustuva toivo, että Jeesus Kristus herättää heidät kuolleista ja antaa heidän tulla hengellisesti täydellisinä ja suuresti iloiten Jumalan läsnäoloon. Uskollisella voidellulla on kuollessaan varma odote ylösnousemuksesta. Siinä ”herätetään hengellinen ruumis” ”turmeltumattomuudessa – – kirkkaudessa” (1. Kor. 15:42–44). Jos taivaassa on suuri ilo ”yhdestä syntisestä, joka katuu”, niin voimme vain kuvitella, millainen riemu siellä syntyy, kun joku Kristuksen hengestäsiinneistä veljistä päättää maallisen vaelluksensa nuhteettomana (Luuk. 15:7). Jehova ja uskolliset henkiluomukset iloitsevat yhdessä sen voidellun kanssa, joka silloin saa palkintonsa ”suuren ilon vallitessa”. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:2.)

9. Missä mielessä uskollisille voidelluille ”suodaan runsain määrin pääsy” Valtakuntaan, ja miten tämä toivo vaikuttaa vielä maan päällä oleviin voideltuihin?

⁹ Pietari kirjoitti voidelluille kristityille, että jos he saattavat kutsumisensa varmaksi uskollisuudellaan, heille ”suodaan runsain määrin pääsy Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ikuiseen valtakuntaan” (2. Piet. 1:10, 11). He saavat palkintonsa ”runsain määrin” kenties siinä mielessä, että he astuvat taivaaseen suuressa kunniassa ja kirkkaudessa. Ilmaus ”runsain määrin” saattaa viitata myös niihin ylivertaisiin siunauksiin, joita heille taivaassa suodaan. He voivat muistella uskollista elämänvaellustaan sydän täynnä riemua ja kiitollisuutta. Tämä odote epäilemättä antaa vielä maan päällä oleville voidelluille kristityille voimaa edelleen ”terästää  – – mielensä toimintaan” (1. Piet. 1:13).

MUIDEN LAMPAIDEN TOIVO

10, 11. a) Mikä toivo on asetettu muiden lampaiden eteen? b) Miten maallisen toivon toteutuminen liittyy Kristukseen ja ”Jumalan poikien ilmi tulemiseen”?

¹⁰ Apostoli Paavali kirjoitti voideltujen ”Jumalan poikien”, Kristuksen ”perijätovereiden”, loistoisasta toivosta. Sitten hän mainitsi sen suurenmoisen toivon, jonka Jehova on antanut lukemattomalle määrälle muita lampaita. Hän kirjoitti: ”Luomakunta [ihmiskunta] kaipaa hartaan odotuksen vallassa Jumalan poikien [voideltujen] ilmi tulemista. Sillä luomakunta alistettiin turhuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan alistajan toimesta, sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” (Room. 8:14–21.)

¹¹ Jehova asetti ihmiskunnan ”toivon varaan”, kun hän lupasi vapauttaa sen ”alkuperäisestä käärmeestä”, Saatana Panettelijasta, ”siemenen” välityksellä (Ilm. 12:9; 1. Moos. 3:15). Tämä siemen tarkoitti ensisijaisesti Jeesusta Kristusta (Gal. 3:16). Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välityksellä Jeesus varmisti ihmiskunnalle toivon tulla vapautetuksi synnin ja kuoleman orjuudesta. Tämän toivon toteutuminen liittyy ”Jumalan poikien ilmi tulemiseen”. Kirkastetut voidellut ovat ”siemenen” toissijainen osa. He tulevat ilmi silloin, kun he yhdessä Kristuksen kanssa tuhoavat Saatanan jumalattoman asiainjärjestelmän (Ilm. 2:26, 27). Tämä koituu pelastukseksi niille muille lampaille, jotka säilyvät elossa suuresta ahdistuksesta (Ilm. 7:9, 10, 14).

12. Miten voideltujen ilmi tuleminen hyödyttää ihmiskuntaa?

¹² Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana ihmiskunnalle koittaa todellinen vapautus! Kirkastetut ”Jumalan pojat” tulevat silloin ilmi toisella tavalla: he toimivat Kristuksen kanssa pappeina ja soveltavat hänen lunastusuhrinsa hyötyä ihmiskuntaan. Taivaallisen Valtakunnan alamaisina ihmiset alkavat vapautua synnin ja kuoleman vaikutuksista. Tottelevaiset ihmiset ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta” vähitellen. Jos he pysyvät uskollisina Jehovalle läpi tuhatvuotiskauden ja sitä seuraavan loppukoetuksen, heidän nimensä kirjoitetaan pysyvästi ”elämän kirjakääröön”. He astuvat ”Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. (Ilm. 20:7, 8, 11, 12.) Tämä on tosiaan suurenmoinen toivo!

MITEN VOIMME PITÄÄ TOIVOMME ELÄVÄNÄ?

13. Mihin toivomme perustuu, ja mitä ”Kristuksen ilmestyminen” merkitsee?

¹³ Pietarin kahdessa henkeytetyssä kirjeessä on paljon sellaista aineistoa, joka auttaa voideltuja ja muita lampaita pitämään toivonsa elävänä. Pietari korosti sitä, että heidän toivonsa ei perustu heidän tekoihinsa vaan Jehovan ansaitsemattomaan hyvyyteen. Hän kirjoitti: ”Pysykää tasapainoisina ja pankaa toivonne täysin siihen ansaitsemattomaan hyvyyteen, joka teille tuodaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” (1. Piet. 1:13; alav.) ”Kristuksen ilmestyminen” merkitsee sitä, että hän tulee palkitsemaan uskolliset seuraajansa ja panemaan täytäntöön Jehovan tuomiot jumalattomille. (Lue 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:6–10.)

14, 15. a) Mihin meidän täytyy keskittää huomiomme voidaksemme pitää toivomme elävänä? b) Minkä neuvon Pietari antoi?

¹⁴ Pitääksemme toivomme elävänä meidän täytyy kiinnittää huomiomme ja keskittää elämämme tulevaan ”Jehovan päivään”. Se aiheuttaa tuhon nykyisille ”taivaille” eli ihmisten hallitusvallalle ja ”maalle”, jumalattomalle ihmisyhteiskunnalle, ja tämän  asiainjärjestelmän ”alkuaineksille”. Pietari kirjoitti: ”Millaisia pitäisikään teidän olla – – odottaessanne Jehovan päivän läsnäoloa ja pitäessänne sen läheisenä mielessänne, päivän jonka vuoksi taivaat palavina hajoavat ja alkuainekset äärimmäisen kuumina sulavat!” (2. Piet. 3:10–12.)

¹⁵ Nykyisten ”taivaiden” ja ”maan” tilalle tulevat ”uudet taivaat [Kristuksen Valtakunta-hallitus] ja uusi maa [uusi maallinen yhteiskunta]” (2. Piet. 3:13). Sitten Pietari esitti suoran neuvon meille, jotka odotamme tätä luvattua uutta maailmaa eli pidämme sitä koskevan toivomme elävänä. Hän kirjoitti: ”Siksi, rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja moitteettomia ja rauhassa.” (2. Piet. 3:14.)

TOIVOMME MUKAAN ELÄMINEN

16, 17. a) Mitä ”pyhiä käytöstapoja” ja ”jumalisen antaumuksen tekoja” meidän tulisi harjoittaa? b) Miten toivomme toteutuu?

¹⁶ Meidän tulee paitsi pitää toivomme elävänä myös toimia sen mukaisesti. Meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia ihmisiä olemme hengellisesti. ”Pyhiin käytöstapoihin” kuuluu se, että ”säilytämme käytöksemme hyvänä kansakuntien keskuudessa” noudattamalla hyvää moraalia (2. Piet. 3:11; 1. Piet. 2:12). Meillä tulee olla ”rakkaus keskuudessamme”. Tähän sisältyy se, että pyrimme kaikin keinoin säilyttämään maailmanlaajuisen veljesseuramme ykseyden myös omassa seurakunnassamme. (Joh. 13:35.) ”Jumalisen antaumuksen teot” ovat sellaisia tekoja, jotka vahvistavat läheistä suhdettamme Jehovaan. Niihin kuuluvat sisällökkäät rukoukset samoin kuin päivittäinen Raamatun lukeminen, syvällinen henkilökohtainen tutkiminen, perheen yhteinen palvonta ja aktiivinen osallistuminen ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen (Matt. 24:14).

¹⁷ Me kaikki haluamme olla ihmisiä, jotka Jehova hyväksyy ja jotka hän pelastaa, kun nykyinen paha asiainjärjestelmä ”hajoaa”. Silloin toteutuu vaalimamme ”ikuisen elämän toivo – –, jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten” (Tit. 1:2).

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 22]

Voidellut kristityt ”synnytetään uudelleen elävään toivoon”.

[Kuva s. 24]

Pidä toivo elävänä perheessäsi.