Raamattu voi muuttaa elämän

MIKÄ sai erään miehen palaamaan sen uskonnon piiriin, jonka arvojen mukaan hänet oli kasvatettu mutta josta hän oli ajautunut pois? Miten muuan nuori mies löysi isähahmon, jota hän oli kaivannut koko elämänsä? Annetaan näiden ihmisten itsensä kertoa.

”Halusin palata Jehovan luo.” (ELIE KHALIL)

SYNTYMÄVUOSI: 1976

KOTIMAA: KYPROS

TAUSTA: TUHLAAJAPOIKA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen syntynyt Kyproksessa mutta varttunut Australiassa. Vanhempani ovat Jehovan todistajia, ja he koettivat parhaansa mukaan juurruttaa minuun rakkautta Jehovaa ja hänen Sanaansa Raamattua kohtaan. Murrosiässä aloin kuitenkin kapinoida. Livahdin iltaisin kavereiden luokse. Varastimme autoja ja hankkiuduimme kaikenlaisiin muihinkin ikävyyksiin.

Aluksi tein kaiken salaa, koska pelkäsin pahoittavani vanhempieni mielen, mutta vähitellen tulin yhä piittaamattomammaksi. Ystävystyin itseäni tuntuvasti vanhempien ihmisten kanssa, jotka eivät rakastaneet Jehovaa, ja heillä oli minuun huono vaikutus. Lopulta sanoin vanhemmilleni, etten enää halunnut olla missään tekemisissä heidän uskontonsa kanssa. He yrittivät auttaa minua kärsivällisesti, mutta torjuin kaikki heidän yrityksensä. He olivat murheen murtamia.

Muutettuani kotoa aloin kokeilla huumeita. Minä jopa kasvatin ja myin suuret määrät kannabista. Elin moraalittomasti ja vietin paljon aikaa yökerhoissa. Minusta tuli myös äkkipikainen. Jos toiset sanoivat tai tekivät jotain, mistä en pitänyt, raivostuin ja usein huusin heille ja löin heitä. Oikeastaan tein kaikkea sitä, mitä minua kristittynä oli opetettu karttamaan.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Ystävystyin läheisesti erään huumeiden käyttäjän kanssa, joka oli menettänyt isänsä jo hyvin nuorena. Istuimme usein iltakaudet juttelemassa. Toisinaan hän avautui minulle ja kertoi, kuinka paljon kaipasi isäänsä. Koska olin pienestä pitäen kuullut ylösnousemustoivosta, huomasin pian kertovani hänelle Jeesuksesta ja siitä, että hän herätti kuolleita ja lupasi tehdä samoin tulevaisuudessa (Johannes 5:28, 29). ”Kuvittelehan, että tapaisit isäsi jälleen ja että me kaikki voisimme elää ikuisesti paratiisissa maan päällä”, sanoin hänelle. Nämä sanat koskettivat ystäväni sydäntä.

 Joskus hän otti puheeksi jonkin muun aiheen, esimerkiksi viimeiset päivät tai kolminaisuusopin. Näytin hänelle hänen omasta Raamatustaan kohtia, jotka kertoivat totuuden Jehova Jumalasta, Jeesuksesta ja viimeisistä päivistä (Johannes 14:28; 2. Timoteukselle 3:1–5). Havaitsin, että mitä enemmän puhuin Jehovasta, sitä enemmän ajattelin Häntä.

Hitaasti mutta varmasti Raamatun totuuden siemenet, joita vanhempani olivat suurella vaivalla yrittäneet kylvää sydämeeni mutta jotka olivat olleet lepotilassa, alkoivat itää. Esimerkiksi joskus kun juhlissa käytin kavereitteni kanssa huumeita, saatoin yhtäkkiä ajatella Jehovaa. Monet ystävistäni väittivät rakastavansa Jumalaa, mutta heidän käytöksensä puhui toista. En halunnut olla heidän kaltaisensa, ja tajusin, mitä minun oli tehtävä. Halusin palata Jehovan luo.

Sen tietäminen, mitä pitää tehdä, ja tuon tiedon mukaan toimiminen ovat tietenkin kaksi eri asiaa. Jotkin muutokset olivat helppoja; pääsin esimerkiksi huumeista eroon varsin vaivatta. Katkaisin myös välit entisiin ystäviini ja aloin tutkia Raamattua erään kristityn vanhimman kanssa.

Toiset muutokset ottivat kuitenkin lujille. Erityisen vaikeaa minun oli hallita vihaani. Välillä kaikki meni hyvin jonkin aikaa, mutta sitten taas repsahdin. Jälkeenpäin minulla oli paha olo ja pidin itseäni epäonnistujana. Masentuneena puhuin asiasta vanhimmalle, joka tutki kanssani, ja hän rohkaisi minua aina kärsivällisesti ja huomaavaisesti. Kerran hän pyysi minua lukemaan Vartiotornista kirjoituksen, joka käsitteli peräänantamattomuuden tärkeyttä. * Pohdimme yhdessä, mitä voisin tehdä, kun tuntisin vihastuvani. Pidin lukemani kirjoituksen mielessäni ja rukoilin paljon, ja vähin erin opin hillitsemään itseni. Viimein huhtikuussa 2000 minut kastettiin Jehovan todistajaksi. Vanhempani olivat luonnollisesti ikionnellisia.

SAAMANI HYÖTY: Nyt minulla on mielenrauha ja puhdas omatunto, koska en enää saastuta ruumistani huumeilla enkä moraalittomalla käytöksellä. Teenpä mitä tahansa – olenpa työssä tai kokouksessa tai viettämässä vapaa-aikaa – olen paljon onnellisempi. Minulla on myönteinen elämänasenne.

Kiitän Jehovaa vanhemmistani, jotka eivät milloinkaan luopuneet toivosta minun suhteeni. Mielessäni kaikuvat myös Johanneksen 6:44:ssä olevat Jeesuksen sanat: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä.” Liikutun ajatellessani, että olen voinut palata Jehovan luo siksi, että hän veti minut takaisin.

 ”Kaipasin isää.” (MARCO ANTONIO ALVAREZ SOTO)

SYNTYMÄVUOSI: 1977

KOTIMAA: CHILE

TAUSTA: DEATH METAL -YHTYEEN JÄSEN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Äiti kasvatti minut mukavassa Punta Arenasin kaupungissa, joka sijaitsee Magalhãesinsalmen rannalla lähellä Etelä-Amerikan eteläkärkeä. Vanhempani erosivat, kun olin viiden vanha, ja tunsin itseni hylätyksi. Kaipasin isää.

Äiti tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja vei minua kokouksiin valtakunnansaliin. En kuitenkaan pitänyt niistä alkuunkaan, ja usein sain menomatkalla kiukunpuuskan. 13-vuotiaana lakkasin käymästä kokouksissa.

Musiikista oli tullut tärkeä osa elämääni, ja huomasin, että itsellänikin oli lahjoja. Niinpä 15-vuotiaana soittelin heavy metal- ja death metal -musiikkia festivaaleilla, baareissa ja yksityistilaisuuksissa. Olin tekemisissä lahjakkaiden muusikoiden kanssa, mikä herätti kiinnostukseni klassiseen musiikkiin. Aloitin musiikkiopinnot paikallisessa konservatoriossa, ja 20-vuotiaana muutin pääkaupunkiin Santiagoon, jossa saatoin jatkaa niitä. Soitin edelleen myös heavy metal- ja death metal -yhtyeissä.

Kaiken aikaa minua kalvoi tyhjyyden tunne. Yritin karkottaa sen juopottelemalla ja käyttämällä huumeita muiden yhtyeemme jäsenten kanssa, joista oli tullut minulle kuin perheenjäseniä. Olin kapinallinen, ja se näkyi ulkoasustani. Käytin mustia vaatteita, ja minulla oli parta ja miltei vyötäisille ulottuvat hiukset.

Koska minulla oli tällainen uhmakas asenne, olin usein mukana tappeluissa ja jouduin tekemisiin poliisin kanssa. Kerran kävin juovuspäissäni eräiden huumekauppiaiden kimppuun, jotka haastoivat kanssamme riitaa. He pieksivät minut pahanpäiväisesti, ja minulta murtui leuka.

Suurinta tuskaa minulle aiheuttivat kuitenkin läheisimmät ystäväni. Eräänä päivänä sain selville, että tyttöystäväni oli pettänyt minua vuosia parhaan kaverini kanssa ja että kaikki ystäväni olivat salanneet asian minulta. Olin murtunut.

Muutin takaisin Punta Arenasiin. Aloin opettaa musiikkia ja sain sellistin paikan. Soitin edelleen metallimusiikkiyhtyeissä ja levytin niiden kanssa. Tapasin viehättävän tytön nimeltä Sussan, ja muutimme yhteen. Jonkin ajan kuluttua Sussan sai selville, että hänen äitinsä uskoi kolminaisuusoppiin mutta minä en. Hän kysyi minulta, mikä on totuus. Sanoin tietäväni, että kolminaisuusoppi on väärä, mutta etten osaa perustella kantaani Raamatun avulla. Tiesin kuitenkin, ketkä osaisivat. Kerroin, että Jehovan todistajat voisivat näyttää hänelle Raamatusta, mikä on totuus. Sitten tein jotain, mitä en ollut tehnyt moneen vuoteen: rukoilin Jumalaa ja pyysin hänen apuaan.

Muutaman päivän kuluttua näin tutunoloisen miehen ja kysyin häneltä, oliko hän Jehovan todistaja. Hän selvästikin säpsähti ulkonäköäni mutta vastasi ystävällisesti, kun kysyin häneltä kokouksista. Olin varma, että  tapaaminen oli vastaus rukoukseeni. Menin valtakunnansaliin ja istuin takariviin, jotta olisin mahdollisimman huomaamaton. Monet kuitenkin tunnistivat minut niiltä ajoilta, jolloin kävin lapsena kokouksissa. He toivottivat minut tervetulleeksi ja halasivat minua niin lämpimästi, että tunsin suurta rauhaa. Oli kuin olisin tullut kotiin. Nähdessäni miehen, jonka kanssa olin lapsena tutkinut Raamattua, kysyin, voisimmeko tutkia jälleen.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Eräänä päivänä luin Sananlaskujen 27:11:n, jossa sanotaan: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni.” Minua kosketti ajatus siitä, että kuolevainen ihminen voisi saada maailmankaikkeuden Luojan iloitsemaan. Minulle valkeni, että Jehova oli se isähahmo, jota olin etsinyt koko elämäni!

Halusin miellyttää taivaallista Isääni ja tehdä hänen tahtonsa, mutta olin ollut huumeiden ja alkoholin orja vuosien ajan. Opin ymmärtämään, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan Matteuksen 6:24:ssä, että ”kukaan ei voi olla kahden isännän orja”. Yrittäessäni tehdä muutoksia oivalsin 1. Korinttilaiskirjeen 15:33:ssa olevan periaatteen ytimen: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Tajusin, etten pääsisi eroon huonoista tavoistani, jos edelleen kävisin samoissa paikoissa ja olisin tekemisissä samojen ihmisten kanssa. Raamatun neuvo oli selvä: minun oli ryhdyttävä jyrkkiin toimiin hankkiutuakseni eroon kaikesta sellaisesta, mikä kompastutti minua (Matteus 5:30).

Koska rakastin musiikkia suorastaan intohimoisesti, kaikkein vaikeinta minulle oli lakata liikkumasta heavy metal -piireissä. Seurakunnan ystävien avulla se kuitenkin lopulta onnistui. Lakkasin juomasta liikaa ja käyttämästä huumeita. Leikkasin hiukseni, ajoin partani ja laajensin vaatevarastoni värivalikoimaa. Siinä vaiheessa kun kerroin Sussanille leikkauttavani hiukseni, uteliaisuus voitti hänet. ”Minä tulen mukaasi valtakunnansaliin nähdäkseni, mikä paikka se oikein on!” hän sanoi. Hän ihastui näkemäänsä ja alkoi pian itsekin tutkia Raamattua. Aikanaan menimme naimisiin, ja vuonna 2008 meidät kastettiin Jehovan todistajiksi. Olemme iloisia siitä, että palvelemme nyt yhdessä äidin kanssa Jehovaa.

SAAMANI HYÖTY: Olen päässyt eroon teennäistä onnellisuutta tarjoavasta maailmasta ja petollisista ystävistä. Rakastan yhä musiikkia, mutta nyt olen valikoiva. Hyödynnän kokemuksiani keskustellessani perheenjäsenteni ja muiden – erityisesti nuorten – kanssa. Toivoisin heidän näkevän, että suuri osa siitä, mitä tämä maailma tarjoaa ja mikä voi näyttää houkuttelevalta, on loppujen lopuksi vain ”paljoa roskaa” (Filippiläisille 3:8).

Kristillisessä seurakunnassa vallitsee rakkaus ja rauha, ja olen löytänyt sieltä uskollisia ystäviä. Ennen kaikkea olen päässyt lähelle Jehovaa ja siten lopulta löytänyt Isän.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 13]

”Olen voinut palata Jehovan luo siksi, että hän veti minut takaisin.”