JOOSEF nosti vielä yhden nyytin aasin selkään. Ehkä hän katsoi ympärilleen Betlehemin pimeitä taloja ja katuja ja taputti sitkeän pienen juhdan kylkeä. Aivan varmasti hän ajatteli edessä olevaa pitkää matkaa. Egyptiin! Vieras kansa, vieras kieli, vieraat tavat – miten hänen pieni perheensä sopeutuisi niin suureen muutokseen?

Joosefin ei ollut helppo kertoa ikävää uutista rakkaalle vaimolleen Marialle, mutta hän oli rohkaissut mielensä ja tehnyt sen. Hän oli kertonut saaneensa unessa enkelin välityksellä viestin Jumalalta: kuningas Herodes halusi tappaa heidän pienen poikansa, ja heidän oli lähdettävä pakoon viipymättä! (Matteus 2:13, 14.) Maria oli hyvin huolissaan. Miten kukaan saattoi haluta surmata hänen viattoman lapsensa, josta ei ollut uhkaa kenellekään? Maria ja Joosef eivät kumpikaan voineet käsittää sitä, mutta he luottivat Jehovaan ja valmistautuivat lähtöön.

Betlehemin nukkuessa täysin tietämättömänä kehkeytymässä olevasta draamasta Joosef, Maria ja Jeesus poistuivat kaupungista huomaamattomasti ja katosivat yön pimeyteen etelän suuntaan. Aamun alkaessa kajastaa idässä Joosef varmaankin mietti, mikä heitä odotti määränpäässä. Miten vaatimaton puuseppä pystyisi suojelemaan perhettään niin suuria voimia vastaan? Kykenisikö hän aina huolehtimaan omistaan? Onnistuisiko hän kantamaan loppuun asti sen raskaan vastuun, jonka Jehova Jumala oli antanut hänelle? Tuon ainutlaatuisen lapsen kasvattaminen merkitsi valtavia haasteita. Kun katsomme, miten Joosef vastasi noihin haasteisiin, voimme ymmärtää, miksi nykypäivän isien ja meidän kaikkien kannattaa jäljitellä hänen esimerkkiään.

Joosef suojeli perhettään

Joosefin elämä oli kuukausia aiemmin muuttunut lopullisesti, kun hän oli kotikaupungissaan Nasaretissa kihlannut Heelin tyttären. Hän tiesi Marian viattomaksi, uskolliseksi nuoreksi naiseksi, mutta sitten tämä oli yllättäen kertonut olevansa raskaana! Joosef oli aikonut erota hänestä * salaa suojellakseen häntä skandaalilta, mutta hänelle olikin unessa ilmestynyt enkeli, joka oli selittänyt Marian olevan raskaana Jehovan pyhän hengen vaikutuksesta. Enkeli oli kertonut, että syntyvä poika ”pelastaisi kansansa sen synneistä”, ja oli sitten rohkaissut Joosefia: ”Älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi.” (Matteus 1:18–21.)

Juuri niin Joosef oli tehnyt, sillä hän oli vanhurskas ja tottelevainen mies. Hän otti kantaakseen vastuun, jota raskaampaa tuskin voi kuvitella: hän kasvattaisi pojan, joka ei ollut hänen omansa mutta joka oli hyvin kallisarvoinen Jumalalle. Sitten hän lähti keisarilta tulleen säädöksen mukaisesti raskaana olevan vaimonsa kanssa Betlehemiin henkikirjoitettavaksi, ja lapsi syntyi siellä. *

Joosef ei vienyt perhettään takaisin Nasaretiin, vaan he jäivät Betlehemiin, joka sijaitsi  muutaman kilometrin päässä Jerusalemista. He olivat köyhiä, mutta Joosef teki kaikkensa suojellakseen Mariaa ja Jeesusta puutteelta ja kärsimyksiltä. Hieman myöhemmin he pääsivät asumaan vaatimattomaan taloon. Kun Jeesus oli jo pikkulapsi, kenties reilun vuoden ikäinen, heidän elämänsä muuttui jälleen yhtäkkiä.

Idästä, luultavasti kaukaa Babylonista, saapui ryhmä miehiä, tähdistäennustajia. He olivat seuranneet tähteä Joosefin ja Marian kotiin ja etsivät lasta, josta oli määrä tulla juutalaisten kuningas. Heidän käytöksensä oli hyvin kunnioittavaa.

Tähdistäennustajat olivat tieten tai tietämättään saattaneet pienen Jeesuksen suureen vaaraan. Heidän näkemänsä tähti ei ollut johdattanut heitä suoraan Betlehemiin vaan ensin Jerusalemiin. Siellä he olivat kertoneet jumalattomalle kuninkaalle Herodekselle etsivänsä lasta, josta tulisi juutalaisten kuningas, jolloin Herodes oli tullut täyteen mustasukkaista raivoa. (Ks. kirjoitus ”Lukijat kysyvät: Kuka lähetti ’tähden’?” s. 29.)

Jeesuksen puolella oli kuitenkin Herodesta mahtavampia voimia. Idästä tulleet vieraat toivat lahjoja eivätkä pyytäneet mitään vastapalvelukseksi. Joosefista ja Mariasta tuntui varmaankin oudolta saada yhtäkkiä ”kultaa ja suitsutuspihkaa ja mirhaa” – arvokkaita aarteita! Tähdistäennustajat aikoivat käydä kertomassa kuningas Herodekselle, mistä he olivat löytäneet lapsen, mutta Jehova puuttui asiaan ja käski heidän unessa palata kotimaahansa toista reittiä. (Matteus 2:1–12.)

Pian heidän lähtönsä jälkeen Joosef sai Jehovan enkeliltä varoituksen: ”Nouse, ota lapsukainen ja sen äiti ja pakene Egyptiin, ja pysy siellä, kunnes annan sinulle sanan, sillä Herodes aikoo etsiä lapsukaista surmatakseen sen.” (Matteus 2:13.) Joosef noudatti käskyä viipymättä, kuten johdannossa kerrottiin. Lapsen turvallisuus oli hänelle ensisijaisen tärkeää, joten hän vei perheensä Egyptiin. Arvokkaat lahjat, jotka he olivat saaneet pakanallisilta tähdistäennustajilta, saattoivat auttaa heitä selviytymään edessä olevasta ajasta vieraassa maassa.

Myöhemmin apokryfiset myytit ja legendat romantisoivat matkaa Egyptiin. Niissä kerrottiin, että pikku Jeesus olisi ihmeen välityksellä lyhentänyt sen kestoa, tehnyt maantierosvot vaarattomiksi ja pannut jopa taatelipalmut taivuttamaan oksansa alas niin että Maria yletti niiden hedelmiin. * Todellisuudessa kyse oli pitkästä, uuvuttavasta vaelluksesta kohti tuntematonta.

 Isät ja äidit voivat oppia Joosefista paljon. Hän oli valmis keskeyttämään työnsä ja tinkimään omasta mukavuudestaan suojellakseen perhettään vaaroilta. Perheestä huolehtiminen oli hänelle selvästikin pyhä luottamustehtävä Jehovalta. Nykyään lapset kasvavat vaarallisessa maailmassa, joka voi monin tavoin turmella tai jopa tuhota heidät. On todella ihailtavaa, kun vanhemmat toimivat yhtä päättäväisesti kuin Joosef pyrkiessään suojelemaan heitä maailman vaaroilta.

Joosef huolehti perheensä tarpeista

Ilmeisesti perhe ei viipynyt kauan Egyptissä, sillä pian enkeli ilmoitti Joosefille, että Herodes oli kuollut, ja he pääsivät palaamaan kotimaahan. Erään muinaisen profetian mukaan Jehova kutsuisi poikansa Egyptistä (Matteus 2:15). Joosef teki osansa tuon ennustuksen täyttämisessä, mutta minne hän veisi perheensä?

Joosef oli varovainen. Hänellä oli kaikki syyt pelätä Herodeksen seuraajaa Arkelaosta, joka oli edeltäjänsä tavoin paha ja murhanhimoinen hallitsija. Niinpä hän Jumalan ohjauksessa vei perheensä pohjoiseen kauas Jerusalemista ja sen juonitteluista ja palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin Galileaan. Siellä hän ja Maria kasvattivat perheensä. (Matteus 2:19–23.)

Elämä oli yksinkertaista, joskaan ei helppoa. Raamattu sanoo Joosefia puusepäksi käyttäen sanaa, joka viittaa monenlaiseen puun työstämiseen, kuten puiden kaatamiseen ja kuljettamiseen, puutavaran kuivattamiseen sekä talojen, veneiden, pienten siltojen, kärryjen, pyörien, ikeiden ja kaikenlaisten maatalousvälineiden rakentamiseen (Matteus 13:55). Työ oli ruumiillisesti raskasta. Raamatun aikoina puuseppä työskenteli usein vaatimattoman kotinsa edustalla tai sen yhteydessä olevalla verstaalla.

Joosef käytti työssään monenlaisia välineitä, joista osan hän oli todennäköisesti perinyt isältään. Hänellä saattoi olla suorakulma, luotilanka, liitulankaa, erilaisia kirveitä, saha, vasara, nuija, taltta, jousipora jota käytettiin vetämällä siihen kiinnitettyä jousta edestakaisin, erilaisia liimoja sekä mahdollisesti nauloja, jotka tosin olivat hintavia.

Jeesus seurasi pikkupoikana varmasti usein ottoisänsä työskentelyä silmät suurina pannen tarkasti merkille tämän jokaisen liikkeen. Epäilemättä hän ihaili tämän vahvoja hartioita ja jänteviä käsivarsia, taitavia käsiä ja älykästä katsetta. Ehkä Joosef alkoi opettaa pojalleen jo varhain joitakin yksinkertaisia töitä, kuten karheiden kohtien hiomista kuivatetulla kalannahalla. Luultavasti hän selitti tälle käyttämiensä puulajien – kenties sykomoripuun, tammen tai oliivipuun – erilaisia ominaisuuksia.

Lisäksi Jeesus oppi, että nuo vahvat kädet, jotka kaatoivat puita, veistivät parruja ja löivät liitoksia yhteen, saattoivat myös hyväillä ja lohduttaa hellästi häntä ja hänen äitiään ja sisaruksiaan. Joosefin ja Marian perhe tosiaan kasvoi, niin että lapsia oli lopulta ainakin kuusi Jeesuksen lisäksi (Matteus 13:55, 56). Joosefin täytyi tehdä entistä uutterammin töitä huolehtiakseen perheensä tarpeista.

 Joosef ymmärsi kuitenkin, että vielä tärkeämpää oli tyydyttää perheen hengelliset tarpeet, ja siksi hän käytti aikaa opettaakseen lapsilleen Jehova Jumalan teitä ja lakeja. Hän ja Maria veivät koko katraan säännöllisesti paikalliseen synagogaan, missä Lakia luettiin ääneen ja selitettiin. Ehkä Jeesus sen jälkeen pommitti ottoisäänsä kysymyksillä, joihin tämä yritti parhaansa mukaan vastata tyydyttääkseen pojan hengellisen nälän. Joosef vei perheensä myös uskonnollisiin juhliin Jerusalemiin. Se oli runsaan sadan kilometrin päässä, joten esimerkiksi vuotuiseen pesahjuhlaan piti varata kaksikin viikkoa aikaa matkoineen.

Kristityt perheenpäät noudattavat nykyään samaa mallia. He käyttävät aikaa lastensa kanssa ja pitävät hengellistä opetusta tärkeämpänä kuin aineellisia mukavuuksia tai mitä tahansa muuta. He näkevät paljon vaivaa viedäkseen lapsensa kristillisiin kokouksiin ja konventteihin. Joosefin tavoin he tietävät, että se on parasta, mitä he voivat tehdä näiden hyväksi.

Vanhemmat ”tuskaisina”

Kun Jeesus oli 12-vuotias, Joosef vei perheen tapansa mukaan Jerusalemiin pesahina. Monilukuiset perheet matkustivat tuohon juhlaan yhdessä suurina seurueina halki keväisen vehreän maaseudun, ja lähestyessään korkealla sijaitsevan Jerusalemin karumpia maisemia monet lauloivat kaikkien tuntemia nousujen psalmeja (Psalmit 120–134). Perillä kadut kuhisivat ihmisiä, sillä väkeä saattoi noina päivinä olla kaupungissa satojatuhansia. Juhlan jälkeen perheet lähtivät pitkinä jonoina kotimatkalle. Joosef ja Maria luulivat, että Jeesus matkusti sukulaisten tai tuttavien joukossa, ja koska monet asiat kenties vaativat heidän huomiotaan, heille valkeni vasta kokonaisen päivämatkan päässä hirvittävä tosiasia: Jeesus oli kadonnut! (Luukas 2:41–44.)

Huolesta suunniltaan he palasivat Jerusalemiin. Miten autiolta ja vieraalta kaupunki näyttikään heistä nyt, kun he kulkivat sen kaduilla etsien poikaa kaikkialta! Missä tämä  saattoi olla? Kun kolmas päivä koitti eikä Jeesusta ollut vielä löytynyt, Joosef alkoi ehkä hyvinkin miettiä, oliko hän epäonnistunut hirvittävällä tavalla Jehovalta saamassaan pyhässä luottamustehtävässä. Viimein hän ja Maria suuntasivat kulkunsa temppeliin, ja etsiessään poikaa sieltä he tulivat huoneeseen, jonne oli kerääntynyt paljon Lakiin perehtyneitä oppineita miehiä – nuori Jeesus istumassa heidän keskellään! Miten helpottuneita vanhemmat olivatkaan! (Luukas 2:45, 46.)

Jeesus kuunteli noita oppineita ja esitti heille innokkaasti kysymyksiä, ja miehet hämmästelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. Maria ja Joosef taas yllättyivät perin pohjin. Raamatun kertomuksessa Joosef on vaiti, mutta Marian sanat puhuvat molempien puolesta: ”Lapsi, minkä tähden sinä kohtelit meitä tällä tavoin? Isäsi ja minä olemme tässä tuskaisina etsiskelleet sinua.” (Luukas 2:47, 48.)

Muutamalla tarkalla vedolla Jumalan sana maalaa realistisen kuvan vanhemmuudesta: se voi olla hyvin stressaavaa, vaikka lapsi olisi täydellinen. Lasten kasvattaminen nykyisessä vaarallisessa maailmassa voi tuottaa suurta tuskaa vanhemmille, mutta lohduttavaa on se, että Raamattu tunnustaa tehtävän haasteellisuuden.

Jeesus oli onneksi pysynyt siinä ainoassa paikassa, missä hän tunsi olevansa lähellä taivaallista Isäänsä Jehovaa, ja imenyt itseensä innokkaasti tietoa hänestä. Siksi hän vastasi vanhemmilleen täysin vilpittömästi: ”Miksi teidän oli lähdettävä minua etsimään? Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” (Luukas 2:49.)

Nämä sanat palautuivat Joosefin mieleen varmasti vielä monta kertaa. Ehkä hän tunsi niiden johdosta suurta ylpeyttä, olihan hän pyrkinyt kovasti opettamaan ottopoikaansa ajattelemaan Jehova Jumalasta juuri noin. Sana ”isä” herätti Jeesuksessa jo tuolloin nuorena poikana lämpimiä tunteita, joiden syntymiseen Joosefin malli oli epäilemättä suuresti vaikuttanut.

Jos sinä olet isä, ymmärrätkö, miten erinomaiset mahdollisuudet sinulla on vaikuttaa lastesi käsitykseen rakastavasta, turvallisesta isästä? Samoin jos sinulla on lapsipuolia tai ottolapsia, voit Joosefin esimerkin mukaisesti kohdella heitä jokaista ainutlaatuisena, arvokkaana yksilönä. Auta heitä luomaan läheinen suhde taivaalliseen Isäänsä, Jehova Jumalaan.

Joosef kantoi vastuun loppuun asti

Tämän tapauksen jälkeen Raamatussa ei ole enää montaa viittausta Joosefiin, mutta ne  ovat huomion arvoisia. Jeesuksen sanotaan ”pysyneen heille [vanhemmilleen] alamaisena” ja ”edistyneen yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä” (Luukas 2:51, 52). Mitä nämä sanat kertovat Joosefista? Paljonkin. Joosef selvästikin valvoi huonekuntaansa sen päänä, sillä hänen täydellinen poikansa kunnioitti hänen auktoriteettiaan ja pysyi hänelle alamaisena.

Lisäksi Joosefilla oli varmasti merkittävä osa siinä, että Jeesus edistyi jatkuvasti viisaudessa. Senaikaisen vanhan juutalaisen sanonnan mukaan vain joutilaista saattoi tulla todella viisaita, kun taas puusepiltä, maanviljelijöiltä, sepiltä ja muilta ruumiillisen työn tekijöiltä ”puuttuu oppineisuutta ja arvostelukykyä, viisaat mietteet eivät ole heitä varten”. Jeesus osoitti nämä sanat myöhemmin täysin paikkansapitämättömiksi. Hän oli poikana kuullut lukuisia kertoja, kun hänen ottoisänsä, tuo vaatimaton puuseppä, oli opettanut hänelle taitavasti Jehovan viisautta.

Voimme nähdä Joosefin vaikutuksen myös Jeesuksen ruumiilliseen kasvuun. Koska pojasta pidettiin hyvää huolta, hänestä kasvoi vahva, tasapainoinen mies. Lisäksi Joosef opetti poikansa taitavaksi ammattimieheksi, sillä Jeesusta ei tunnettu vain puusepän poikana, vaan hän oli myös ”se puuseppä” (Markus 6:3). Joosef siis onnistui kasvatuksessaan. Perheenpäiden on viisasta noudattaa hänen esimerkkiään pitämällä lapsistaan huolta käytännöllisillä tavoilla ja huolehtimalla siitä, että nämä pystyvät elättämään itsensä.

Kun Raamatun kertomuksessa tullaan aikaan, jolloin Jeesus kävi 30-vuotiaana kasteella, Joosef on poistunut kuvasta. Maria oli kaikesta päättäen jäänyt leskeksi, kun Jeesus aloitti palveluksensa. (Ks. tekstiruutu ”Milloin Joosef kuoli?” s. 27.) Joosef jätti kuitenkin jälkeensä huomattavan esimerkin isästä, joka suojeli perhettään, huolehti siitä ja kantoi vastuunsa uskollisesti loppuun saakka. Jokaisen isän ja perheenpään ja yleensäkin jokaisen kristityn on hyvä jäljitellä hänen uskoaan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 27]

Milloin Joosef kuoli?

Tiedämme Joosefin olleen elossa, kun Jeesus oli 12-vuotias. Tuossa iässä monet juutalaispojat alkoivat opetella isänsä ammattia, ja 15-vuotiaina heistä tuli oppipoikia. Ilmeisesti Joosef ehti kouluttaa Jeesuksen puusepäksi. Mutta elikö hän vielä silloin, kun Jeesus aloitti palveluksensa noin 30-vuotiaana? Todennäköisesti ei. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen äidin, veljien ja sisarten eläneen siihen aikaan, mutta ei Joosefin. Kerran Jeesusta jopa sanottiin ”Marian pojaksi”, mutta ei Joosefin (Markus 6:3). Marian kuvaillaan toimivan ja tekevän päätöksiä itsenäisesti neuvottelematta miehensä kanssa, mikä oli Raamatun aikoina epätavallista, ellei nainen ollut leski (Johannes 2:1–5). Lisäksi ollessaan kuolemaisillaan Jeesus uskoi äitinsä apostoli Johanneksen hoiviin, mikä ei olisi ollut tarpeellista, jos Joosef olisi ollut elossa (Johannes 19:26, 27). Kaikesta päättäen Joosef siis kuoli Jeesuksen ollessa vielä suhteellisen nuori mies. Vanhimpana poikana Jeesus epäilemättä otti vastuun puusepän töistä ja huolehti perheestä kasteeseensa asti.

[Kuva s. 24]

Joosef toimi päättäväisesti ja epäitsekkäästi suojellakseen lastaan.

[Kuva s. 25]

Joosef teki uutterasti työtä huolehtiakseen perheestään.

[Kuva s. 26]

Joosef vei perheensä säännöllisesti palvomaan Jerusalemin temppeliin.

[Kuva s. 28]

Joosef opetti pojalleen puusepän ammatin.