Kamppailu hyvän uutisen puolesta Tessalonikassa

Tessalonika, josta nykyään käytetään nimiä Thessaloniki ja Saloniki, on kukoistava satamakaupunki Koillis-Kreikassa. Sillä oli ensimmäisellä vuosisadalla näkyvä osa kristillisyyden historiassa ja varsinkin ”kansakuntien apostolin” Paavalin palveluksessa. (APOSTOLIEN TEOT 9:15; ROOMALAISILLE 11:13.)

PAAVALI ja hänen matkatoverinsa Silas saapuivat Tessalonikaan vuoden 50 paikkeilla. Tällä toisella lähetysmatkallaan Paavalilla oli ensimmäistä kertaa tilaisuus kertoa hyvää uutista Kristuksesta nykyisen Euroopan alueella.

Nuo miehet oli Makedonian tärkeimmässä kaupungissa Filippissä piesty ja vangittu, ja tuo kokemus oli epäilemättä vielä tuoreena heidän mielessään. Kirjoittaessaan myöhemmin tessalonikalaisille Paavali kertoikin, että hän oli puhunut heille ”Jumalan hyvää uutista suurin ponnistuksin” (1. Tessalonikalaisille 2:1, 2). Olisiko saarnaaminen helpompaa Tessalonikassa? Kantaisiko työ hedelmää siellä? Katsotaanpa ensin, millainen tuo muinainen kaupunki oli.

Kuohuva menneisyys

Jo Tessalonikan nimi viittaa taisteluun ja kamppailuun, sillä se on johdettu kahdesta kreikan sanasta, jotka merkitsevät ’thessalialaisia’ ja ’voittoa’. Yleisen näkemyksen mukaan Makedonian kuningas Filippos II, Aleksanteri Suuren isä, kukisti vuonna 352 eaa. erään Thessaliassa Keski-Kreikassa asuneen heimon ja antoi voiton kunniaksi yhdelle tyttärelleen nimeksi Thessalonike. Tämä naitettiin myöhemmin veljensä Aleksanterin seuraajalle Kassandrokselle, joka vuoden 315 eaa. tietämillä rakennutti Khalkidiken niemimaan länsiosaan kaupungin ja nimesi sen puolisonsa mukaan. Tessalonikan levottomalle historialle olivat ominaisia jatkuvat konfliktit.

Tessalonika oli myös vauras kaupunki. Sillä oli yksi Egeanmeren parhaista luonnonsatamista, ja Rooman vallan aikoina sen kautta kulki kuuluisa tie Via Egnatia. Erinomainen sijainti maa- ja merireittien varrella teki kaupungista yhden Rooman valtakunnan tärkeistä kauppapaikoista. Myöhempinä vuosisatoina tuota vaurasta kaupunkia himoitsivat gootit, slaavit, frankit, venetsialaiset ja turkkilaiset, ja jotkut heistä valloittivat sen voimalla ja väkivallalla. Mutta keskitytäänpä nyt Paavalin vierailuun, jonka aikana kaupungissa alkoi kamppailu hyvän uutisen puolesta.

Paavali saapuu Tessalonikaan

Tullessaan uuteen kaupunkiin Paavali lähestyi yleensä ensin juutalaisia ja muita Jumalaa pelkääviä, koska näiden Raamatun tuntemus tarjosi pohjan keskustelulle ja helpotti  hyvän uutisen ymmärtämistä. Erään tutkijan mielestä tämä lähestymistapa kertoi Paavalin huolesta maanmiehiään kohtaan tai pyrkimyksestä luoda lähtökohta pakanoiden keskuudessa tehtävälle työlle. (Apostolien teot 17:2–4.)

Saavuttuaan Tessalonikaan Paavali meni siis ensi töikseen synagogaan ja ”puhui perustellen heidän [juutalaisten] kanssaan Raamatun kirjoitusten pohjalta ja selitti ja todisti viittauksin, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: ’Tämä on Kristus, tämä Jeesus, jota minä teille julistan.’ ” (Apostolien teot 17:2, 3, 10.)

Paavali korosti kiistanalaista kysymystä: Messiaan roolia ja henkilöllisyyttä. Ajatus kärsivästä Messiaasta oli vastoin juutalaisten luomaa ihannekuvaa voittoisasta soturi-Messiaasta. Saadakseen juutalaiset ymmärtämään asian Paavali taitavana opettajana ”puhui perustellen – – ja selitti ja todisti viittauksin”. * Miten kuulijat suhtautuivat tuohon aivan uuteen tietoon?

Hedelmällinen palvelus herättää vastustusta

Jotkut juutalaiset ja monet kreikkalaiset käännynnäiset ottivat sanoman vastaan samoin kuin ”useat huomattavimmista naisista”. Ilmaus ”huomattavimmat naiset” on varsin osuva, sillä naisilla oli Makedoniassa tavallista parempi yhteiskunnallinen asema. Heille oli myönnetty kansalaisoikeuksia, joten he pääsivät joihinkin julkisiin virkoihin ja saivat harjoittaa liiketoimintaa ja heillä saattoi olla omaisuutta. Heidän kunniakseen pystytettiin jopa muistomerkkejä. Filippissä liikenainen Lyydia oli ottanut hyvän uutisen vastaan, ja nyt Tessalonikassakin vastakaikua ilmaisivat monet naiset, jotka olivat korkeassa asemassa todennäköisesti perhetaustansa tai puolisonsa aseman vuoksi. (Apostolien teot 16:14, 15; 17:4.)

Juutalaiset tulivat kuitenkin äärimmäisen mustasukkaisiksi. He ”ottivat torilla vetelehtijöistä mukaansa eräitä pahanilkisiä miehiä, muodostivat metelöivän joukon ja ryhtyivät nostattamaan kaupunkia mellakkaan” (Apostolien teot 17:5). Millaisia miehiä mellakkaan pestattiin? Muuan raamatunoppinut kuvailee heitä ”paheellisiksi ja arvottomiksi” ja jatkaa: ”He eivät näytä tunteneen asiaa kohtaan mitään erityistä mielenkiintoa, vaan he olivat niitä, joita on helppo kiihottaa ja yllyttää mihin tahansa väkivaltaan.”

Tuo sekalainen joukko ”hyökkäsi Jasonin taloon [missä Paavali ja Silas majailivat] ja etsi heitä viedäkseen heidät roskaväen eteen”. Mutta kun he eivät löytäneet näitä, he kääntyivät kaupungin korkeimpien hallintoviranomaisten puoleen. ”He raahasivat Jasonin ja eräät veljet kaupungin hallitusmiesten luo ja huusivat: ’Nämä miehet, jotka ovat saattaneet asutun maan pois tolaltaan, ovat nyt täälläkin.’ ” (Apostolien teot 17:5, 6.)

Tessalonikalla oli Makedonian pääkaupunkina jonkinasteinen itsehallinto, ja yhteisistä  asioista päätti kansankokous. ”Kaupungin hallitusmiehet” eli ”politarkit” * olivat korkeita viranomaisia, joilla oli velvollisuus pitää yllä järjestystä ja tukahduttaa toiminta, joka voisi johtaa roomalaisten väliintuloon ja kaupungin erioikeuksien menettämiseen. Niinpä uutinen siitä, että yleinen rauha oli uhattuna, teki heidät varmasti levottomiksi.

Kristittyjä vastaan esitettiin erittäin vakava syyte: ”Nämä miehet toimivat keisarin säädösten vastaisesti sanoessaan, että on eräs toinen kuningas, Jeesus.” (Apostolien teot 17:7.) Erään lähdeteoksen mukaan syyte viittasi ”kansankiihotukseen ja kapinaan” keisareita vastaan, jotka ”eivät sallineet kenenkään [toisen] kuninkaan nimeä mainittavan valloitetuissa provinsseissa muuten kuin heidän luvallaan”. Syytöksen painoarvoa lisäsi sekin, että roomalaiset viranomaiset olivat teloittaneet Jeesuksen – jonka Paavali julisti olevan kuningas – nimenomaan kansankiihotuksesta syytettynä (Luukas 23:2).

Kaupungin hallitusmiehet joutuivat kiihdyksiin, mutta koska kunnollisia todisteita ei ollut eikä syytettyjä löydetty, he ”ottivat riittävät takuut Jasonilta ja toisilta” ja ”päästivät heidät menemään” (Apostolien teot 17:8, 9). Takuiden välityksellä Jason ja muut kristityt ehkä sitoutuivat huolehtimaan siitä, että Paavali poistuisi kaupungista eikä enää palaisi sinne aiheuttamaan häiriötä. Paavali kenties viittasi tähän sanoessaan myöhemmin, että ”Saatana katkaisi [hänen] tiensä” ja esti häntä palaamasta kaupunkiin (1. Tessalonikalaisille 2:18).

Tuossa tilanteessa Paavali ja Silas lähetettiin kiireimmiten yön selkään kohti Beroiaa. Sielläkin Paavalin palvelus kantoi hedelmää, mutta menestys suututti hänen juutalaisia vastustajiaan Tessalonikassa niin paljon, että he tulivat tuon 80 kilometrin matkan Beroiaan saakka kiihottamaan väkijoukkoja ja lietsomaan vastustuksen liekkejä. Pian Paavali oli jälleen matkalla, nyt kohti Ateenaa, mutta kamppailu hyvän uutisen puolesta jatkuisi. (Apostolien teot 17:10–14.)

Nuoren seurakunnan haasteita

Tessalonikaan syntyi seurakunta, mutta vastustus ei ollut uusien kristittyjen ainoa haaste. Paavali oli huolestunut sen johdosta, että he elivät pakanallisessa, moraalittomassa ympäristössä. Miten hänen veljensä selviytyisivät? (1. Tessalonikalaisille 2:17; 3:1, 2, 5.)

Sikäläiset kristityt tiesivät, että kun he lakkaisivat osallistumasta kaupungin yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen toimintaan, heidän entiset ystävänsä tuntisivat harmia ja suuttumusta heitä kohtaan (Johannes 17:14). Lisäksi Tessalonika oli täynnä temppeleitä, jotka oli omistettu kreikkalaisille jumalille Zeukselle, Artemiille ja Apollonille sekä joillekin egyptiläisille jumaluuksille. Myös keisarin palvonnalla oli vahva asema, ja kaikkien kansalaisten odotettiin noudattavan siihen liittyviä  rituaaleja. Kieltäytyminen voitaisiin tulkita kapinoinniksi Roomaa vastaan.

Epäjumalanpalvonta loi otollisen ilmapiirin räikeälle moraalittomuudelle. Tessalonikan suojelusjumalan Kabiroksen sekä Dionysoksen, Afroditen ja egyptiläisen Isiksen palvonta oli seksin kyllästämää, ja siihen kuului runsaasti hillitöntä sukupuolikäyttäytymistä ja juopottelua. Miehillä oli paljon sivuvaimoja, ja prostituutio rehotti. Haureutta ei pidetty syntinä. Rooman kulttuurilla oli suuri vaikutus tuohon yhteiskuntaan, jonka jäsenet ”saattoivat käyttää hyväkseen lukuisten miesten ja naisten palveluja. Näiden tarkoituksena oli tyydyttää kansalaisten pienimmätkin halut – ja lääkärit varoittivat sellaisten halujen tukahduttamisesta.” (Trinity Journal.) Paavali kehotti sikäläisiä kristittyjä vakavasti ”karttamaan haureutta”, ”ahnetta sukupuolista himoa” ja ”epäpuhtautta” (1. Tessalonikalaisille 4:3–8).

Kamppailu kantaa hedelmää

Tessalonikan kristittyjen oli käytävä ankaraa kamppailua uskonsa puolesta. Vastustuksesta, vaikeuksista ja pakanallisesta, moraalittomasta ympäristöstä huolimatta Paavali saattoi kuitenkin kiittää heitä ”uskollisesta työstä ja rakkaudellisesta vaivannäöstä ja kestävyydestä” sekä heidän osuudestaan hyvän uutisen levittämisessä laajalle alueelle (1. Tessalonikalaisille 1:3, 8).

Vuonna 303 Rooman valtakunnassa puhkesi väkivaltainen vaino kristityksi tunnustautuvia vastaan. Sitä lietsoi ennen kaikkea keisari Galerius, joka vietti paljon aikaa Tessalonikassa ja rakennutti sinne monia loisteliaita rakennuksia. Kaupungissa on edelleen niiden raunioita turistinähtävyyksinä.

Nykyään saarnaamistyötä tekevät Thessalonikissa Jehovan todistajat, usein juuri tuon kristillisyyden julman vihollisen rakentamien rakennusten raunioiden edustalla. 1900-luvulla he joutuivat ajoittain kohtaamaan voimakasta vastustusta, mutta nyt Thessalonikin alueella on kuutisenkymmentä innokasta seurakuntaa. Todistajien vaivannäkö osoittaa, että satoja vuosia sitten alkanut kamppailu hyvän uutisen levittämiseksi jatkuu yhä menestyksellisesti.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

Via Egnatia

MAKEDONIA

Filippi

Amfipolis

Tessalonika

Beroia

THESSALIA

Egeanmeri

ATEENA

[Kuvat s. 20, 21]

Ylimpänä: Thessaloniki nykyään

Yllä: Kaarikäytävä ja roomalainen kylpylä agorassa

[Lähdemerkintä]

Kaksi alinta kuvaa vasemmalla: 16th Ephorate of Prehistoric and Classical Antiquities, copyright Hellenic Ministry of Culture and Tourism

[Kuvat s. 21]

Galeriuksen riemukaaren lähellä oleva rotunda; keisari Galeriuksen reliefi; saarnaamistyössä Galeriuksen riemukaaren lähellä

[Lähdemerkintä]

Keskellä: Thessalonica Archaeological Museum, copyright Hellenic Ministry of Culture and Tourism

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Reliefi: © Bibliothèque nationale de France; piirtokirjoitus: Thessalonica Archaeological Museum, copyright Hellenic Ministry of Culture and Tourism