”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä’”

Mitä sana ”isä” tuo mieleesi? Rakastavan ja lämminsydämisen miehen, joka on syvästi kiinnostunut perheensä hyvinvoinnista, vai miehen, joka lyö perhettään laimin tai jopa kohtelee sitä kaltoin? Vastaus riippuu paljolti siitä, millainen on ollut oma isäsi.

JEESUS käytti usein sanaa ”isä” puhuessaan Jumalalle tai Jumalasta. * Opettaessaan seuraajiaan rukoilemaan hän sanoi: ”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä.’ ” (Luukas 11:2.) Millainen isä Jehova oikein on? On erittäin tärkeää tietää vastaus tähän kysymykseen, sillä mitä paremmin ymmärrämme, millainen isä hän on, sitä lähemmäksi pääsemme häntä ja sitä enemmän rakastamme häntä.

Kukaan muu ei voisi kertoa meille yhtä paljon taivaallisesta Isästämme kuin Jeesus. Hänellä oli läheinen suhde Isäänsä, ja hän sanoi, ettei ”kukaan muu tunne täysin Poikaa kuin Isä, eikä kukaan muu tunne täysin Isää kuin Poika ja jokainen,  jolle Poika haluaa hänet ilmaista” (Matteus 11:27). Parhaiten Isän oppii siis tuntemaan Pojan kautta.

Mitä Jeesus sitten opetti taivaallisesta Isästämme? Hän sanoi muun muassa: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Nämä sanat paljastavat, että Isän hallitseva ominaisuus on rakkaus (1. Johanneksen kirje 4:8). Jehova ilmentää rakkauttaan monilla tavoilla – ilmaisemalla hyväksyntänsä, osoittamalla sääliä, suojelemalla, antamalla kuria ja huolehtimalla tarpeistamme.

Vakuutus Isän hyväksynnästä

Vanhempien hyväksyntä antaa lapsille voimaa ja rohkeutta. Kuvittele, miten rohkaistunut Jeesuksen on täytynyt olla hänen kuultuaan Isänsä sanat: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:17.) Jeesus vuorostaan vakuuttaa meille, että Isä rakastaa meitä ja hyväksyy meidät. Hän sanoi lohduttavasti, että sitä, ”joka rakastaa minua, minun Isäni rakastaa” (Johannes 14:21). Eräs persoona haluaa kuitenkin riistää meiltä näiden sanojen tuoman lohdun.

Saatana yrittää saada meidät epäilemään taivaallisen Isämme hyväksyntää ja uskomaan, ettemme ole sen arvoisia. Hän yrittää tätä monesti juuri silloin kun olemme helpoimmin haavoittuvia – sairaita, heikkoja tai ikääntyneitä tai epäonnistumisten ja pettymysten lannistamia. Esimerkiksi Lucas-nimisestä nuoresta miehestä tuntui, ettei hän ollut Jumalan hyväksynnän arvoinen. Hänen ollessaan nuori hänen vanhempansa hylkäsivät monet niistä arvoista, joita he olivat hänelle opettaneet, ja kenties juuri tästä syystä hänen oli vaikeaa luoda suhdetta taivaalliseen Isäänsä. Koska hän lisäksi oli luonteeltaan kiivas, hän joutui usein vaikeuksiin varsinkin ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Vähitellen hänen kärsivällinen ja kannustava vaimonsa – jota hän kuvailee ”erikoissiunaukseksi ja lahjaksi Jumalalta” – auttoi häntä kuitenkin hillitsemään kiivasta luontoaan. Lucas oppi, että ”Kristus Jeesus tuli maailmaan pelastamaan syntisiä” (1. Timoteukselle 1:15). Hän kertoo, että Jumalan rakkauden ja hyväksynnän mietiskeleminen on tuonut hänelle onnellisuutta ja tyydytystä.

Jos huomaat toisinaan epäileväsi, rakastaako Jehova sinua ja hyväksyykö hän sinut, voit saada rohkaisua Roomalaiskirjeen 8:31–39:n sanojen mietiskelemisestä. Apostoli Paavali vakuuttaa siinä rakkaudellisesti, ettei mikään voi ”erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. *

”Hellän säälin” Isä

Taivaallinen Isämme suhtautuu myötätuntoisesti kärsimyksiimme, sillä hän on ”hellän säälin” Jumala (Luukas 1:78). Isänsä tavoin Jeesus osoitti sääliä epätäydellisiä ihmisiä kohtaan (Markus 1:40–42; 6:30–34). Tosi kristitytkin pyrkivät jäljittelemään taivaallisen Isänsä osoittamaa sääliä ja noudattavat Raamatun kehotusta: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi.” (Efesolaisille 4:32.)

Ajatellaanpa, mitä tapahtui Felipelle. Ollessaan matkalla töihin hän tunsi äkisti rajua kipua ikään kuin häntä olisi puukotettu selkään. Hänet kiidätettiin sairaalaan, ja kahdeksan tuntia kestäneiden tutkimusten jälkeen lopulta selvisi, että hänen aorttansa sisäkalvo oli repeytynyt. Lääkärit sanoivat, että hänellä olisi enää puolisen tuntia elinaikaa ja ettei leikkausta kannattanut tehdä.

Paikalla oli Felipen uskontovereita, ja säälintunne sai heidät tarttumaan toimeen. Tuota pikaa he järjestivät hänelle siirron toiseen sairaalaan, missä hänet leikattiin viipymättä,  ja he pysyivät sairaalassa koko leikkauksen ajan. Felipe jäi henkiin. Muistellessaan kokemaansa hän on kiitollinen palvojatoveriensa osoittamasta säälistä ja myötätunnosta. Hän on vakuuttunut siitä, että hänen taivaallinen Isänsä sai heidät toimimaan siten. ”Tuntui kuin Jumala olisi rakastavan isän tavoin seisonut vierelläni vahvistamassa minua”, hän sanoo. Usein Jehova tosiaankin osoittaa sääliä panemalla maan päällä olevat palvelijansa ilmaisemaan sitä.

Isä suojelee

Vaistotessaan vaaran lapsi saattaa juosta turvaan rakastavan isän syliin. Jeesus luotti täysin Jehovan suojelukseen (Matteus 26:53; Johannes 17:15). Mekin voimme tuntea turvallisuutta taivaallisen Isämme suojeluksessa. Tämä suojelus on etupäässä hengellistä, toisin sanoen hän varjelee meitä hengelliseltä vahingolta antamalla meille sen, mitä tarvitsemme osataksemme välttää vaaroja ja varjellaksemme ystävyyssuhdettamme häneen. Hän suojelee meitä muun muassa Raamattuun perustuvien neuvojen avulla. Kun saamme niitä, Jehova ikään kuin kävelee takanamme sanoen: ”Tässä on tie. Kulkekaa sitä.” (Jesaja 30:21.)

Tätä valaisee veljesten Tiagon, Fernandon ja Rafaelin kokemus. He kuuluivat rockyhtyeeseen, ja he olivat innoissaan siitä, että heidät oli valittu esiintymään eräässä kuuluisassa konserttipaikassa São Paulossa Brasiliassa. Tie menestykseen näytti olevan avoinna. Eräs uskonveli kuitenkin varoitti heitä siitä, miten vaarallista on olla läheisissä tekemisissä niiden kanssa, jotka elämäntavallaan osoittavat piittaamattomuutta Jumalan teitä kohtaan (Sananlaskut 13:20). Hän tähdensi tätä Raamatun neuvoa kertomalla kokemuksen omasta veljestään, joka oli syyllistynyt Jumalan normien vastaiseen käytökseen oltuaan vääränlaisessa seurassa. Veljekset päättivät jättää muusikon uransa, ja nykyään he kaikki toimivat kokoaikaisina kristittyinä evankelistoina. He uskovat, että Jumalan sanan neuvojen noudattaminen suojeli heitä hengelliseltä vahingolta.

Taivaallinen Isä kurittaa

Rakastava isä kurittaa lapsiaan, koska hän on kiinnostunut siitä, millaisia ihmisiä heistä tulee (Efesolaisille 6:4). Tällainen isä saattaa olla luja, mutta ei koskaan oikaise lapsiaan tylysti. Taivaallisesta Isästämmekin saattaa toisinaan olla tarpeellista antaa meille kuria, mutta se on aina rakkaudellista eikä milloinkaan loukkaavaa. Jeesuskaan ei ollut koskaan tyly, ei edes silloin kun opetuslapset eivät oikein tahtoneet ymmärtää tarvitsemaansa ojennusta (Matteus 20:20–28; Luukas 22:24–30).

 Esimerkiksi Ricardo oppi ymmärtämään, että Jehova kuritti häntä rakkaudesta. Ricardon isä oli hylännyt hänet, kun hän oli vasta seitsemän kuukauden ikäinen, ja teini-ikäisenä hän kaipasi isää kipeästi. Hän omaksui pahoja tapoja, ja hänen omatuntonsa alkoi soimata häntä. Tajutessaan, että hänen elämänsä oli ristiriidassa kristillisten moraaliperiaatteiden kanssa, hän päätti puhua seurakuntansa vanhimmille. Nämä antoivat hänelle lujia mutta rakkaudellisia, Raamattuun perustuvia neuvoja. Ricardo otti kurin vastaan, mutta menneet teot piinasivat häntä edelleen, niin että hän valvoi öitä, itki ja vaipui masennukseen. Lopulta hän tajusi, että hänen saamansa kuri oli merkki siitä, että Jehova rakasti häntä yhä. Hän muisti Heprealaiskirjeen 12:6:n sanat: ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa.”

Kannattaa muistaa, että kuriin sisältyy muutakin kuin rangaistus tai nuhde, sillä Raamatussa siihen liitetään myös valmennus. Rakastava taivaallinen Isämme saattaa siis kurittaa meitä sallimalla sen, että kärsimme jonkin aikaa erehdystemme epämiellyttävistä seurauksista, mutta Raamatussa osoitetaan, että hänen kurituksensa valmentaa meitä ja auttaa meitä kulkemaan oikeaan suuntaan. (Heprealaisille 12:7, 11.) Isämme on tosiaan kiinnostunut hyvinvoinnistamme ja oikaisee meitä omaksi parhaaksemme.

Isä huolehtii fyysisistä tarpeistamme

Rakastava isä yrittää huolehtia perheensä fyysisistä ja aineellisista tarpeista. Jehova ei tee tässä suhteessa poikkeusta. ”Teidän taivaallinen Isänne tietää teidän tarvitsevan näitä kaikkia”, sanoi Jeesus (Matteus 6:25–34). Jehova lupaa: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Heprealaisille 13:5.)

Nice-niminen nainen oppi ymmärtämään näiden sanojen todenperäisyyden, kun hänen miehensä jäi työttömäksi. Nice oli juuri jättänyt hyväpalkkaisen työpaikkansa voidakseen omistaa enemmän aikaa kahdelle tyttärelleen ja Jumalan palvelukseen. Hän rukoili Jehovaa ja kertoi tälle toimeentuloa koskevasta huolestaan. Kun hänen miehensä seuraavana päivänä palasi työpaikalle hakemaan tavaroitaan, esimies tarjosikin hänelle yllättäen toista työtä, jota oli juuri ilmaantunut. Menetettyään työnsä edellisenä päivänä hän sai heti seuraavana tilalle toisen. Nice ja hänen miehensä kiittivät siitä taivaallista Isäänsä. Heidän kokemuksensa muistuttaa meitä siitä, että Jehova pitää meistä rakkaudellisesti huolta eikä koskaan unohda uskollisia palvelijoitaan.

Osoita kiitollisuutta taivaallisen Isän rakkaudesta

Sanat eivät tosiaankaan riitä kuvailemaan taivaallisen Isämme ihmeellistä rakkautta! Ne monet tavat, joilla hän ilmentää sitä – ilmaisemalla hyväksyntänsä, osoittamalla sääliä, suojelemalla, antamalla kuria ja huolehtimalla fyysisistä tarpeistamme – saavat meidät epäilemättä vakuuttuneiksi siitä, että hän on paras mahdollinen Isä.

Miten me voimme osoittaa kiitollisuutta rakkaudesta, jota taivaallinen Isämme on ilmaissut meitä kohtaan? Voimme hankkia lisää tietoa hänestä ja hänen tarkoituksestaan (Johannes 17:3). Voimme saattaa elämämme sopusointuun hänen tahtonsa ja teittensä kanssa (1. Johanneksen kirje 5:3). Voimme jäljitellä hänen rakkauttaan ollessamme tekemisissä toisten kanssa (1. Johanneksen kirje 4:11). Kaikilla näillä tavoilla voimme osoittaa, että luotamme Jehovaan omana Isänämme ja pidämme kunniana sitä, että olemme hänen lapsiaan.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 19]

Mitä paremmin ymmärrämme, millainen isä Jehova on, sitä lähemmäksi pääsemme häntä ja sitä enemmän rakastamme häntä.

[Huomioteksti s. 22]

Voimme osoittaa, että luotamme Jehovaan omana Isänämme ja pidämme kunniana sitä, että olemme hänen lapsiaan.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 21]

JEHOVAN ISÄLLINEN RAKKAUS ILMENEE MONIN TAVOIN

HYVÄKSYNTÄ

SÄÄLI

SUOJELUS

KURI

FYYSINEN HUOLENPITO