Jeesus eli henkipersoonana taivaassa ennen kuin hän syntyi Betlehemissä. Jumala loi hänet ennen kaikkea muuta, ja hän on ainoa, jonka Jumala on luonut yksin. Siksi häntä sanotaan Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi. Häntä kutsutaan myös Sanaksi, koska hän puhui taivaassa usein Jumalan edustajana. Lisäksi hän oli Jumalan apuna, kun tämä loi kaiken muun. (Johannes 1:2, 3, 14.) Hän eli Jumalan luona taivaassa mittaamattomia aikoja ennen kuin ihminen luotiin. (Lue Miikan 5:2 [5:1, Kirkkoraamatut 1938 ja 1992] ja Johanneksen 17:5.)

Jehova siirsi Jeesuksen elämän taivaasta Marian kohtuun pyhän hengen avulla. Jeesuksella ei siis ollut ihmisisää. Enkelit ilmoittivat hänen syntymästään paimenille, jotka olivat yöllä ulkona vartioimassa laumojaan (Luukas 2:8–12). Hän ei syntynyt keskellä talvea vaan todennäköisesti lokakuun alussa, jolloin sää oli vielä leuto. Hieman myöhemmin Maria ja hänen miehensä Joosef veivät hänet kotikaupunkiinsa Nasaretiin ja kasvattivat hänet siellä. Joosef huolehti Jeesuksesta ottopoikanaan. (Lue Matteuksen 1:18–23.)

Kun Jeesus oli noin 30-vuotias, hän kävi kasteella, ja Jumala tunnusti hänet julkisesti Pojakseen. Sen jälkeen Jeesus ryhtyi työhön, jota Jumala oli lähettänyt hänet tekemään. (Lue Matteuksen 3:16, 17.)

Jumala lähetti Jeesuksen opettamaan ihmisille totuutta. Hän kertoi Jumalan valtakunnasta, taivaallisesta hallituksesta, joka toisi rauhan kaikkialle maailmaan. Hän puhui toivosta elää ikuisesti. (Johannes 4:14; 18:36, 37.) Hän neuvoi, miten voi olla aidosti onnellinen (Matteus 5:3; 6:19–21). Lisäksi hän opetti omalla esimerkillään. Hän muun muassa osoitti, miten voi tehdä Jumalan tahdon vaikeissakin olosuhteissa; kun häntä kohdeltiin kaltoin, hän ei maksanut pahaa pahalla. (Lue 1. Pietarin kirjeen 2:21–24.)

Jeesus opetti seuraajiaan ilmaisemaan uhrautuvaa rakkautta. Hän oli ollut ainutlaatuisessa asemassa taivaassa Isänsä rinnalla, mutta silti hän totteli tätä nöyrästi ja tuli maan päälle ihmisten keskuuteen. Kukaan ei voisi antaa parempaa esimerkkiä rakkaudesta. (Lue Johanneksen 15:12, 13 ja Filippiläiskirjeen 2:5–8.)

Jumala lähetti Jeesuksen myös kuolemaan syntiemme tähden (Johannes 3:16). Olemme kaikki syntisiä, mikä merkitsee sitä, että olemme epätäydellisiä ja toimimme väärin. Samasta syystä myös sairastumme ja kuolemme. Ensimmäinen ihminen Aadam oli sitä vastoin täydellinen: hänessä ei ollut syntiä, joten hän ei olisi koskaan sairastunut tai kuollut. Hän oli kuitenkin tottelematon Jumalalle, ja siksi hän menetti täydellisyytensä. Häneltä olemme perineet syntisyyden ja sen palkan, kuoleman. (Lue Roomalaiskirjeen 5:12; 6:23.)

Jeesus oli täydellinen, joten hän ei kuollut omien syntiensä vaan meidän syntiemme vuoksi. Hänen kuolemansa tekee meille mahdolliseksi elää ikuisesti ja saada siunauksia Jumalalta. (Lue 1. Pietarin kirjeen 3:18.)