1, 2. Mikä todellinen sota häämöttää edessämme, ja mitä Jumalan palvelijoiden ei siinä tarvitse tehdä?

LOKAKUUN 30. päivänä 1938 miljoonat yhdysvaltalaiset seurasivat suosittua radiokuunnelmien sarjaa. Tuon illan jakso pohjautui tieteisromaaniin Maailmojen sota. Uutistenlukijoita esittävät näyttelijät kuvailivat, miten Marsista tulleet valloittajat laskeutuivat maahan ja aiheuttivat suurta tuhoa. Vaikka oli ilmoitettu, että tuo radio-ohjelma oli kuunnelma, monet luulivat hyökkäystä todelliseksi ja pelästyivät. Jotkut pyrkivät suojautumaan kuvitteellisilta muukalaisilta.

² Nykyään edessämme häämöttää todellinen sota. Ihmiset eivät kuitenkaan varaudu sen tuloon. Tämä sota on ennustettu, mutta ei missään tieteisromaanissa vaan Jumalan henkeytetyssä sanassa, Raamatussa. Kyseessä on Harmagedon, Jumalan sota, joka kohtaa tätä pahaa asiainjärjestelmää (Ilm. 16:14–16). Maan päällä olevien Jumalan palvelijoiden ei tässä sodassa tarvitse puolustautua toiselta planeetalta tulevia muukalaisia vastaan. Hämmästyttävät tapahtumat ja Jumalan voiman ilmaukset herättävät heissä kuitenkin kunnioittavaa pelkoa.

3. Mitä ennustusta alamme tarkastella, ja miksi se kiinnostaa meitä?

³ Sakarjan 14. luvussa oleva Raamatun ennustus koskee suoranaisesti Harmagedonin sotaa. Vaikka tämä profetia merkittiin muistiin noin 2 500 vuotta sitten, se vaikuttaa meidän elämäämme (Room. 15:4). Suuri osa tästä ennustuksesta keskittyy siihen, mitä Jumalan kansa on kokenut messiaanisen Valtakunnan alettua hallita taivaassa vuonna 1914, sekä lähitulevaisuuden jännittäviin tapahtumiin. Profetian huomattavia piirteitä ovat ”hyvin suuri laakso” ja ”elävät vedet” (Sak. 14:4, 8).  Tässä kirjoituksessa kerrotaan, mikä tuo laakso on ja miten Jehovan palvojat voivat saada siinä suojeluksen. Opimme myös, mitä elävät vedet voivat merkitä meille. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi on tarpeen nauttia näitä vesiä, ja se kasvattaa meissä halua juoda niistä. Meidän on siis hyödyllistä kiinnittää tarkkaa huomiota tähän profetiaan (2. Piet. 1:19, 20).

4. a) Milloin ”Jehovan päivä” alkoi? b) Mitä Jehovan palvojat julistivat kymmeniä vuosia ennen vuotta 1914, ja miten maailman johtajat reagoivat?

⁴ Sakarjan 14. luvun alussa puhutaan ”Jehovan päivästä”. (Lue Sakarjan 14:1, 2.) Mitä tällä päivällä tarkoitetaan? Se on ”Herran päivä”, joka alkoi, kun ”maailman valtakunnasta” tuli ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta” (Ilm. 1:10; 11:15). Tuo päivä alkoi vuonna 1914, jolloin messiaaninen Valtakunta syntyi taivaassa. Jehovan palvojat olivat jo kymmeniä vuosia aikaisemmin julistaneet, että ”pakanain ajat” eli ”kansakuntien määräajat” päättyisivät tuona vuonna ja että maailmassa alkaisi ennennäkemättömien ahdistusten kausi (Luuk. 21:24). Miten kansat reagoivat? Maailman poliittiset ja uskonnolliset johtajat eivät kuunnelleet tuota ajankohtaista varoitusta vaan pilkkasivat ja vainosivat innokkaita hengellä voideltuja evankelistoja. Tällä tavoin he pitivät pilkkanaan itse Kaikkivaltiasta Jumalaa, sillä Valtakunnan lähettiläät edustavat ”taivaallista Jerusalemia” – messiaanista Valtakuntaa – jonka jäseniä he ovat (Hepr. 12:22, 28).

5, 6. a) Mihin toimiin Jumalan kansan viholliset ryhtyivät, kuten oli ennustettu? b) Keitä olivat ”kansasta jäljelle jääneet”?

⁵ Sakarja ennusti, mihin toimiin kansat ryhtyisivät. Hän sanoi: ”Kaupunki [Jerusalem] valloitetaan.” Tämä ”kaupunki” on vertauskuva Jumalan messiaanisesta valtakunnasta. Sitä edustavat maan päällä sen kansalaiset, voideltujen kristittyjen jäännös (Fil. 3:20). Kaupunki ”valloitettiin” ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Jehovan järjestön maanpäällisen osan huomattavia jäseniä pidätettiin ja toimitettiin Atlantassa Georgiassa Yhdysvalloissa sijaitsevaan vankilaan. ”Talot ryöstettiin” siten, että heitä ja muita viattomia nuhteettomuuden säilyttäjiä kohdeltiin raa’asti ja epäoikeudenmukaisesti. Kieltämällä voidellun jäännöksen julkaisuja ja rajoittamalla sen jäsenten toimintaa Valtakunnan julistajina hyökkääjät ”ryöstivät” heiltä heidän vaikutusmahdollisuutensa.

⁶ Vaikka Jumalan kansa oli harvalukuinen ja viholliset esittivät sen väärässä valossa ja vastustivat ja vainosivat sitä, tosi palvontaa ei voitu hävittää olemattomiin. ”Kansasta jäljelle jääneet”, uskolliset voidellut, eivät alistuneet siihen, että heidät olisi ”karsittu pois kaupungista”.

7. Millä tavoin Jehovan voidellut todistajat ovat näyttäneet esimerkkiä kaikille nykyisille tosi palvojille?

⁷ Täyttyikö tämä profetia kokonaan ensimmäisen maailmansodan päättymiseen mennessä? Ei täyttynyt. Kansojen oli määrä kohdistaa lisää hyökkäyksiä voideltuun jäännökseen ja sen uskollisiin tovereihin, joilla on maallinen toivo (Ilm. 12:17). Näin tapahtuikin toisen maailmansodan aikana. Noiden voideltujen todistajien nuhteeton vaellus kannustaa Jehovan nykyisiä palvelijoita kestämään mitkä tahansa eteensä tulevat koettelemukset. Niihin saattaa sisältyä vastustusta ei-uskovien  sukulaisten sekä työ- ja koulutovereiden taholta, jotka pilkkaavat heitä heidän uskonsa vuoksi. (1. Piet. 1:6, 7.) Asuvatpa tosi palvojat missä tahansa, he ovat tehneet vankkumattoman päätöksen ”pysyä lujina yhdessä hengessä – – missään suhteessa vastustajiaan säikähtämättä” (Fil. 1:27, 28). Mutta miten Jehovan kansaan kuuluvat saavat turvan maailmassa, joka vihaa heitä? (Joh. 15:17–19.)

8. a) Minkä vertauskuvia vuoret voivat Raamatussa olla? b) Mitä ”oliivipuiden vuori” edustaa?

⁸ Koska ”kaupunki” eli Jerusalem on vertauskuva taivaallisesta Jerusalemista, niin myös ”oliivipuiden vuori, joka on Jerusalemin edustalla”, täytyy ymmärtää kuvaannollisesti. Mitä tämä vuori edustaa? Miten se ”halkeaa keskeltä” kahdeksi vuoreksi? Miksi Jehova sanoo niiden olevan hänen ”vuoriaan”? (Lue Sakarjan 14:3–5.) Raamatussa vuoret voivat olla vertauskuvia valtakunnista tai hallituksista. Jumalan vuoreen yhdistetään myös siunaukset ja suojelus (Ps. 72:3; Jes. 25:6, 7). Niinpä Jerusalemista itään sijaitseva oliivipuiden vuori, jolla Jehova seisoo, edustaa hänen kaikkeudensuvereeniuttaan, hänen ylintä hallitusvaltaansa.

9. Missä mielessä ”Öljyvuori” halkeaa?

⁹ Mitä merkitsee se, että oliivipuiden vuori jakautuu kahtia? Sitä että Jehova perustaa toisen, toissijaisen hallitusvallan. Se on Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva messiaaninen Valtakunta. Siksi Jehova puhuu näistä ”Öljyvuoren” haljetessa syntyvistä kahdesta vuoresta hänen ”vuorinaan” (Sak. 14:4, alav.). Ne kumpikin kuuluvat hänelle.

10. Mitä kahden vuoren välissä oleva ”hyvin suuri laakso” edustaa?

¹⁰ Kun tämä vertauskuvallinen vuori halkeaa, puolet pohjoiseen ja puolet etelään, Jehovan jalat seisovat edelleen kummallakin vuorella. Hänen jalkojensa alapuolelle muodostuu ”hyvin suuri laakso”. Tämä kuvaannollinen laakso edustaa Jumalan suojelusta, jonka välityksellä hänen palvelijansa saavat turvan hänen kaikkeudensuvereeniutensa ja hänen Poikansa messiaanisen Valtakunnan alaisuudessa. Jehova pitää huolen siitä, ettei puhtaasta palvonnasta koskaan tehdä loppua. Milloin oliivipuiden vuori jakautui? Silloin kun messiaaninen Valtakunta perustettiin, pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Entä milloin tosi palvojat alkoivat paeta vertauskuvalliseen laaksoon?

11, 12. a) Milloin pako kuvaannolliseen laaksoon alkoi? b) Mikä todistaa, että Jehova suojelee kansaansa voimakkaalla käsivarrellaan?

¹¹ Jeesus varoitti seuraajiaan: ”Te tulette olemaan kaikkien kansakuntien vihan kohteita minun nimeni vuoksi.” (Matt. 24:9.) Tuo viha on käynyt erityisen kiihkeäksi tämän asiainjärjestelmän viimeisinä päivinä, vuodesta 1914 lähtien. Vaikka viholliset ensimmäisen maailmansodan aikana hyökkäsivät ilkeämielisesti voideltuja kristittyjä vastaan, näistä ei tehty loppua. Vuonna 1919 he vapautuivat Suuren Babylonin eli väärän uskonnon maailmanmahdin otteesta. (Ilm. 11:11, 12.) * Juuri silloin alkoi pako Jehovan vuorten välissä sijaitsevaan laaksoon.

¹² Vuodesta 1919 saakka Jumalan suojeluksen laakso on tuonut turvaa  tosi palvojille kautta maailman. Vuosikymmenten mittaan on monissa osissa maailmaa asetettu Jehovan todistajien kenttäpalvelusta ja heidän raamatullista kirjallisuuttaan koskevia kieltoja ja rajoituksia. Joissakin maissa tällaiset rajoitukset ovat voimassa edelleen. Mutta vaikka kansat yrittävätkin tukahduttaa tosi palvonnan, ne eivät koskaan onnistu siinä! Jehova suojelee kansaansa voimakkaalla käsivarrellaan (5. Moos. 11:2).

13. Miten pysymme Jehovan suojeluksen laaksossa, ja miksi se on nyt tärkeämpää kuin koskaan?

¹³ Jos pidämme kiinni Jehovasta ja pysymme lujina totuudessa, hän ja hänen Poikansa Jeesus Kristus tekevät oman osansa. Jumala ei anna kenenkään tai minkään siepata meitä hänen kädestään. (Joh. 10:28, 29.) Jehova on valmis antamaan mitä tahansa tarvitsemaamme apua, jotta voisimme totella häntä Kaikkeuden Suvereenina ja pysyä messiaanisen Valtakunnan uskollisina alamaisina. Meidän on äärimmäisen tärkeää pysyä Jehovan suojeluksen laaksossa, sillä sen merkitys tosi palvojille tulee entisestään kasvamaan nopeasti lähestyvän suuren ahdistuksen aikana.

14, 15. Mitä tapahtuu niille, jotka Jumalan ”sotimispäivänä” ovat hänen suojeluksensa laakson ulkopuolella?

¹⁴ Kun tämän asiainjärjestelmän loppu lähenee, Saatana hyökkää yhä raivokkaammin Jehovan palvelijoita vastaan. Sitten Jehovan vihollisille koittaa hänen ”sotimispäivänsä”. Jehova pitää huolen siitä, että silloin tapahtuva Saatanan hyökkäys jää hänen viimeisekseen. Tuona päivänä Kaikkeuden Suvereeni saa mainetta Soturina enemmän kuin yhtenäkään aikaisempana ”taistelun päivänä”. (Sak. 14:3.)

¹⁵ Mitä tapahtuu niille, jotka Jumalan ”sotimispäivänä” eivät ole hänen suojeluksensa ”suuressa laaksossa”? ”Kallisarvoinen valo” eli Jumalan suosio ei säteile heidän yllään. Tuona tulevana taistelun päivänä ”hevonen, muuli, kameli ja urosaasi ja kaikenlaiset – – kotieläimet”, jotka kuvaavat kansakuntien sotakalustoa, ”jähmettyvät”. Ne tulevat toimintakyvyttömiksi ikään kuin kylmän kangistamina. Jehova hyödyntää myös kulkutautia, ”äkillistä vitsausta”. Onpa tämä vitsaus kirjaimellinen tai ei, se lopettaa kauhistavat uhkaukset. Tuona päivänä hyökkääjien ”silmätkin mätänevät kuopissaan” ja heidän ”kielensä mätänee”, niin että he voivat vain sokeasti iskeä mihin sattuu ja heidän uhmakas puheensa vaiennetaan. (Sak. 14:6, 7, 12, 15.) Mikään maapallon kolkka ei välty tuholta. Saatanan puolelle järjestäytyneitä joukkoja on valtavat määrät (Ilm. 19:19–21). ”Jehovan surmaamia on sinä päivänä oleva maan äärestä maan ääreen.” (Jer. 25:32, 33.)

16. Mitä kysymyksiä olisi hyvä pohtia, ja miten meidän on suuren ahdistuksen aikana meneteltävä?

¹⁶ Sodankäynti tuo aina mukanaan kärsimyksiä – niillekin, jotka lopulta voittavat. Ravinnosta voi olla puutetta. Omaisuutta saatetaan menettää. Elintaso voi laskea. Henkilökohtaiset vapaudet saattavat kaventua. Miten suhtaudumme, jos kohtaamme tällaisia vaikeuksia? Joudummeko paniikkiin? Saako paine meidät kieltämään uskomme? Menetämmekö toivomme ja lannistummeko? Suuren ahdistuksen aikana meidän on elintärkeää säilyttää uskomme Jehovan pelastusvoimaan ja pysyä hänen suojeluksensa laaksossa! (Lue Habakukin 3:17, 18.)

17, 18. a) Mitä ovat ”elävät vedet”? b) Mitä ”itäinen meri” ja ”läntinen meri” edustavat? c) Mitä olet päättänyt tehdä?

¹⁷ Kun Harmagedon on ohi, messiaanisen Valtakunnan sijaintipaikasta virtaa ”eläviä vesiä” runsain määrin. Nämä ”elävät vedet” ovat Jehovan järjestelyjä ikuisen elämän saamiseksi. ”Itäisellä merellä” tarkoitetaan Kuolluttamerta ja ”läntisellä merellä” Välimerta. Ne molemmat edustavat ihmisiä. Kuollutmeri kuvaa osuvasti niitä, jotka ovat koko ihmiskunnan yhteisessä haudassa ja saavat ylösnousemuksen. Koska Välimeri on täynnä elämää, se edustaa sopivasti Harmagedonista elossa säilyvää ”suurta joukkoa”. (Lue Sakarjan 14:8, 9; Ilm. 7:9–15.) Kummankin ryhmän jäsenet vapautuvat Aadamilta perityn kuoleman tuomiosta, kun he jatkuvasti sammuttavat janonsa juomalla vertauskuvallisista elävistä vesistä, ”elämän veden virrasta” (Ilm. 22:1, 2).

¹⁸ Jehovan suojeluksen ansiosta tulemme selviytymään elossa tämän pahan asiainjärjestelmän lopusta ja astumaan Jumalan vanhurskaaseen uuteen maailmaan. Vaikka olemme kaikkien kansojen vihan kohteina, päättäkäämme edelleen palvella Jehovan valtakunnan uskollisina alamaisina ja pysyä hänen suojeluksensa laaksossa.