1. Mikä murheellinen tilanne nykyään vallitsee?

JEHOVAN tarkoitus ei ollut, että ihmiset alkaisivat iän karttuessa riutua ja menettää elinvoimaansa. Sen sijaan hän halusi, että he nauttisivat täydellisestä terveydestä paratiisissa. Nykyään kuitenkin ”koko luomakunta – – huokailee ja on jatkuvassa tuskassa” (Room. 8:22). Miltähän Jumalasta tuntuu hänen nähdessään, millaista hirvittävää vahinkoa synti aiheuttaa ihmisille? Lisäksi monia iäkkäitä laiminlyödään juuri siinä elämänsä vaiheessa, jossa he tarvitsisivat enemmän apua. (Ps. 39:5; 2. Tim. 3:3.)

2. Miksi kristityt arvostavat erityisen paljon iäkkäitä?

² Jehovan palvelijat ovat kiitollisia siitä, että seurakunnissa on iäkkäitä veljiä ja sisaria. Hyödymme heidän viisaudestaan, ja heidän esimerkillinen uskonsa innostaa meitä. Monet meistä ovat sukua yhdelle tai useammalle heistä, mutta vaikka näin ei olisikaan, olemme kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan (Gal. 6:10; 1. Piet. 1:22). Meidän kaikkien on nyt hyvä tarkastella sitä, miten Jumala suhtautuu iäkkäisiin. Perehdymme myös siihen, millainen vastuu omaisilla ja seurakunnalla on näiden rakkaiden ystävien hyvinvoinnista.

3, 4. a) Minkä merkittävän pyynnön psalmin 71 kirjoittaja esitti Jehovalle? b) Mitä seurakunnan iäkkäät ystävät voivat pyytää Jumalalta?

³ ”Älä heitä minua pois vanhuuden aikana, älä jätä minua,  kun voimani ehtyy”, anoi psalmin 71:9 henkeytetty kirjoittaja Jumalalta. Koska tämä psalmi näyttää olevan jatkoa psalmille 70, joka on päällekirjoituksen mukaan ”Daavidin”, juuri hän todennäköisesti esitti tuon pyynnön. Daavid palveli Jehovaa nuoruuden päivistä korkeaan ikään saakka, ja Jehova käytti häntä monin huomattavin tavoin (1. Sam. 17:33–37, 50; 1. Kun. 2:1–3, 10). Siitä huolimatta Daavid tunsi tarvetta pyytää, että Jehova osoittaisi hänelle edelleen suosiota. (Lue psalmi 71:17, 18.)

⁴ Nykyään monet toimivat Daavidin tavoin: huolimatta ikääntymisestä ja ”onnettomista päivistä” he ylistävät edelleen Jumalaa parhaansa mukaan (Saarn. 12:1–7). Ehkä he eivät sananpalveluksessa ja muilla elämänalueilla pysty enää samaan kuin ennen. Silti hekin voivat anoa, että Jehova edelleen siunaisi heitä ja pitäisi heistä huolta. Nämä uskolliset ystävät voivat olla varmoja siitä, että Jumala vastaa heidän rukouksiinsa, sillä niistä heijastuu sama ymmärrettävä huoli, jota Daavid Jumalan henkeyttämänä ilmaisi.

5. Millainen näkemys Jehovalla on uskollisista vanhuksista?

⁵ Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jehova pitää uskollisia vanhuksia suuressa arvossa ja odottaa myös palvelijoidensa kunnioittavan heitä (Ps. 22:24–26; Sananl. 16:31; 20:29). ”Sinun tulee nousta harmaahapsisen edessä, ja sinun on otettava vanhus huomioon, ja sinun on pelättävä Jumalaasi. Minä olen Jehova”, sanotaan 3. Mooseksen kirjan 19:32:ssa. Seurakuntaan kuuluvien iäkkäiden kunnioittaminen oli siis vakava vastuu silloin, kun nämä sanat kirjoitettiin, ja samoin on nykyäänkin. Mutta kenen vastuulla oikeastaan on huolehtia heistä?

6. Miten Jeesus huolehti esimerkillisesti äidistään?

⁶ Jumalan sanassa kehotetaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” (2. Moos. 20:12; Ef. 6:2.) Jeesus tähdensi tätä käskyä, kun hän tuomitsi fariseukset ja kirjanoppineet, jotka kieltäytyivät huolehtimasta vanhemmistaan (Mark. 7:5, 10–13). Hän itse näytti hyvää esimerkkiä. Ollessaan kuolemaisillaan paalussa hän uskoi huolenpidon äidistään, joka oli ilmeisesti jäänyt leskeksi, rakkaalle opetuslapselleen Johannekselle (Joh. 19:26, 27).

7. a) Minkä vanhemmista huolehtimista koskevan periaatteen apostoli Paavali esitti? b) Mikä on Paavalin sanojen tekstiyhteys?

⁷ Apostoli Paavali kirjoitti henkeytettynä Timoteukselle, että uskovien tulisi pitää huolta omasta huonekunnastaan. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 5:4, 8, 16.) Mietitäänpä näiden sanojen tekstiyhteyttä. Paavali käsitteli sitä, ketkä voisivat saada aineellista apua seurakunnalta ja ketkä eivät. Hän teki selväksi, että päävastuussa iäkkäiden leskien huolenpidosta olivat uskovat lapset, lastenlapset ja muut sukulaiset. Näin seurakunnan kannettavaksi ei suotta lankeaisi taloudellista taakkaa. Nykyäänkin kristityt harjoittavat ”jumalista antaumusta” muun muassa tukemalla aineellisesti tarpeessa olevia sukulaisia.

8. Miksi Raamatussa ei ole tarkkoja ohjeita siitä, miten huolehtia iäkkäistä vanhemmista?

⁸ Aikuisilla kristityillä lapsilla on siis velvollisuus huolehtia siitä, että heidän vanhempiensa aineelliset tarpeet täytetään. Paavali puhui uskovista sukulaisista, mutta vaikka vanhemmat eivät kuuluisikaan kristilliseen seurakuntaan, heitä ei tule laiminlyödä. Lapset pitävät vanhemmista huolta eri tavoilla, sillä tilanteet vaihtelevat. Kullakin on erilaiset tarpeet, persoonallisuus  ja terveydentila. Joillakin ikääntyneillä on useita lapsia, toisilla vain yksi. Jotkut voivat odottaa saavansa tukea yhteiskunnalta, toiset taas eivät. Huolenpitoa kaipaavilla on lisäksi omat mieltymyksensä. Ei siksi olisi viisasta eikä rakkaudellista arvostella sitä, miten joku katsoo parhaaksi huolehtia ikääntyneistä sukulaisistaan. Jehova voi siunata minkä tahansa Raamattuun perustuvan ratkaisun ja saada sen toimimaan, kuten on nähty Mooseksen päivistä lähtien (4. Moos. 11:23).

9–11. a) Mitä vaikeita tilanteita jotkut saattavat kohdata? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Miksi aikuisten lasten ei tulisi hätäisesti luopua kokoaikaisesta palveluksesta? Valaise.

⁹ Iäkkäiden vanhempien auttaminen voi olla erityisen haastavaa silloin, kun lapset ja vanhemmat asuvat kaukana toisistaan. Äkillinen muutos isän tai äidin terveydentilassa esimerkiksi kaatumisen, luunmurtuman tai jonkin muun vakavan ongelman vuoksi saattaa vaatia pikaista käyntiä hänen luokseen. Sen jälkeen saatetaan tarvita apua joko tilapäisesti tai pitemmän aikaa. *

¹⁰ Kokoaikaisten palvelijoiden, jotka ovat teokraattisten tehtävien vuoksi muuttaneet kauas kotoa, täytyy ehkä tehdä erityisen vaikeita ratkaisuja. Beteliläiset, lähetystyöntekijät ja matkavalvojat pitävät kaikki työtään Jehovalta tulevana kallisarvoisena siunauksena. Jos heidän vanhempansa sairastuvat, heidän ensireaktionsa saattaa kuitenkin olla, että heidän täytyy jättää tehtävänsä ja palata kotiin huolehtimaan näistä. Olisi silti viisasta harkita rukoillen, tarvitsevatko tai haluavatko vanhemmat todellakin sitä. Kenenkään ei tulisi luopua palvelustehtävistä hätäisesti, eikä niistä luopuminen ole välttämättä edes tarpeen. Onko terveysongelma tilapäinen, ja antaisivatko jotkut vanhempien seurakuntaan kuuluvat mielellään apua? (Sananl. 21:5.)

¹¹ Ajatellaanpa kahta veljestä, jotka palvelivat kaukana kotoa, toinen lähetystyöntekijänä Etelä-Amerikassa ja toinen maailmankeskuksessa Brooklynissa New Yorkissa. Kun heidän Itä-Aasiassa asuvat iäkkäät vanhempansa tarvitsivat apua, he kävivät siellä vaimoineen katsomassa, mitä näiden hyväksi voitaisiin tehdä ja miten. Etelä-Amerikassa palveleva pariskunta harkitsi palvelustehtävästään luopumista ja kotiin palaamista, mutta sitten heille soitti vanhempien seurakunnasta vanhimmiston koordinaattori. Vanhimmat olivat keskustelleet tilanteesta ja halusivat lähetystyöntekijöiden jatkavan määräalueellaan niin pitkään kuin mahdollista. Veljet arvostivat heidän palvelustaan ja olivat päättäneet tehdä kaikkensa auttaakseen heitä huolehtimaan vanhemmistaan. Koko perhe oli kiitollinen tästä rakkaudellisesta kiinnostuksesta.

12. Mistä kristityn perheen tulisi olla kiinnostunut tehdessään vanhemmista huolehtimiseen liittyviä ratkaisuja?

¹² Päättävätpä kristityt perheenjäsenet huolehtia iäkkäiden vanhempien tarpeista millä tavalla tahansa, he kaikki varmasti haluavat, että ratkaisu koituu ylistykseksi Jumalan nimelle. Emme missään tapauksessa tahdo olla sellaisia kuin Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat (Matt. 15:3–6). Haluamme ratkaisujemme tuovan kunniaa Jumalalle ja seurakunnalle (2. Kor. 6:3).

13, 14. Miten Raamattu osoittaa, että seurakunnat ovat kiinnostuneita iäkkäiden kristittyjen hyvinvoinnista?

¹³ Kaikki eivät voi auttaa kokoaikaisessa  palveluksessa olevia edellä kuvaillulla tavalla. Eräs ensimmäisellä vuosisadalla syntynyt tilanne kuitenkin osoittaa selvästi, että seurakunnat ovat kiinnostuneita esimerkillisten iäkkäiden veljien ja sisarten hyvinvoinnista. Raamatun mukaan Jerusalemin seurakunnassa ”ei ollut – – yksikään puutteessa”. Kaikki heistä eivät suinkaan olleet varakkaita. Joillakuilla oli ilmeisesti vain vähän aineellista, mutta seurakunnassa ”jaeltiin kullekin sen mukaan kuin hän tarvitsi”. (Apt. 4:34, 35.) Myöhemmin saatiin tietää vakavasta ongelmasta: joitakin leskiä ”syrjittiin päivittäisessä [ruoan] jakelussa”. Niinpä apostolit nimittivät päteviä miehiä tekemään järjestelyjä sen varmistamiseksi, että leskien tarpeet täytettäisiin ja heitä kohdeltaisiin tasapuolisesti. (Apt. 6:1–5.) ”Päivittäinen jakelu” oli kylläkin tilapäinen järjestely niiden hyväksi, joista tuli kristittyjä vuoden 33 helluntaina ja jotka jäivät joksikin aikaa Jerusalemiin rakentumaan hengellisesti. Apostolien tekemästä ratkaisusta kuitenkin ilmenee, että seurakunta voi osaltaan huolehtia avun tarpeessa olevista veljistä ja sisarista.

¹⁴ Kuten edellä todettiin, Paavali antoi Timoteukselle ohjeita siitä, millaisissa tilanteissa kristityt lesket voisivat saada aineellista apua seurakunnalta (1. Tim. 5:3–16). Myös henkeytetty raamatunkirjoittaja Jaakob korosti sitä, että kristityillä on velvollisuus huolehtia orvoista, leskistä ja muista, jotka kokevat ahdistusta tai puutetta (Jaak. 1:27; 2:15–17). Apostoli Johannes puolestaan sanoi: ”Jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin miten rakkaus Jumalaan pysyy hänessä?” (1. Joh. 3:17.) Jos siis yksittäisillä kristityillä on tällaisia velvollisuuksia avun tarpeessa olevia kohtaan, niin eikö sama pidä paikkansa myös seurakunnista?

15. Mitä seikkoja on otettava huomioon autettaessa iäkkäitä veljiä ja sisaria?

¹⁵ Joissakin maissa ikäihmisille maksetaan eläkettä ja heille järjestetään erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja (Room. 13:6). Toisaalla niitä ei ole tarjolla. Siksi se, miten paljon sukulaisten ja seurakunnan apua ikääntyneet veljet ja sisaret tarvitsevat, vaihtelee tapauskohtaisesti. Jos uskovat lapset asuvat kaukana vanhemmistaan, heidän mahdollisuutensa auttaa voivat olla rajallisemmat. Lasten on hyvä puhua avoimesti vanhempiensa seurakunnassa  palvelevien vanhinten kanssa, jotta kaikki varmasti ymmärtävät perheen olosuhteet. Nämä veljet voivat ehkä auttaa vanhempia saamaan tietoa yhteiskunnan järjestämistä palveluista ja hyötymään niistä. Vanhimmat saattavat myös huomata jotain sellaista, mikä aikuisten lasten tulisi tietää: esimerkiksi laskuja on ehkä jäänyt avaamatta tai lääkkeitä ottamatta. Tällainen ystävällinen kommunikointi voi estää tilannetta pahenemasta ja poikia käytännöllisiä ratkaisuja. Lähellä asuvat auttajat ja neuvonantajat, jotka toimivat lasten ”silminä”, voivat selvästikin lievittää heidän huoltaan.

16. Miten jotkut kristityt auttavat seurakunnan iäkkäitä ystäviä?

¹⁶ Kiintymyksestä iäkkäitä ystäviä kohtaan jotkut kristityt käyttävät aikaansa ja energiaansa heidän hyväkseen siinä määrin kuin voivat ja osoittavat heitä kohtaan erityistä kiinnostusta. Jotkut tarjoutuvat apuun yhdessä toisten seurakuntalaisten kanssa ja huolehtivat iäkkäistä vuorotellen. Vaikka he eivät olosuhteidensa vuoksi pysty itse toimimaan kokoaikaisessa palveluksessa, he auttavat mielihyvin lapsia jatkamaan palvelustehtävässään niin pitkään kuin mahdollista. Miten hieno asenne heillä onkaan! Heidän avuliaisuutensa ei tietenkään vapauta lapsia vastuusta tehdä voitavansa vanhempien hyväksi.

17, 18. Millainen asenne tekee iäkkäiden auttamisesta helpompaa?

¹⁷ Sekä iäkkäiden että heistä huolehtivien on hyvä pyrkiä tekemään auttamisesta mahdollisimman miellyttävää. Jos sinä olet tässä mukana, pidä parhaasi mukaan yllä myönteistä asennetta. Joissakin tapauksissa ikääntyminen aiheuttaa toivottomuutta ja jopa masennusta. Siksi sinun täytyy ehkä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kunnioitat ja rohkaiset ikääntyneitä veljiä ja sisaria käymällä heidän kanssaan rakentavia keskusteluja. He ansaitsevat lämpimän kiitoksen vuosikausien uskollisesta palveluksesta. Jehova ei unohda, mitä he ovat tehneet palvellessaan häntä, eikä se jää huomaamatta myöskään heidän uskonveljiltään. (Lue Malakian 3:16; Heprealaiskirjeen 6:10.)

¹⁸ Lisäksi joistakin vaikeista päivittäisistä rutiineista voidaan selviytyä paremmin, jos iäkkäät ja heidän auttajansa viljelevät sopivissa tilanteissa huumoria (Saarn. 3:1, 4). Monet iäkkäät varovat olemasta liian vaativia. He ymmärtävät, että heidän suhtautumisensa saattaa vaikuttaa siihen, miten paljon huomiota heille osoitetaan ja miten usein heitä käydään katsomassa. Monesti vierailijat kertovat, että he ovat menneet rohkaisemaan iäkästä ystävää mutta ovatkin tunteneet itse rohkaistuneensa. (Sananl. 15:13; 17:22.)

19. Miten sekä nuorten että iäkkäiden on hyvä suhtautua tulevaisuuteen?

¹⁹ Odotamme innokkaasti aikaa, jolloin kärsimyksistä ja epätäydellisyyden vaikutuksista tehdään loppu. Sillä välin Jumalan palvelijoiden täytyy kiinnittää toivonsa siihen, mikä on ikuista. Tiedämme, että usko Jumalan lupauksiin on kuin ankkuri ahdingon aikoina. Tällaisen uskon ansiosta ”emme lannistu, vaan vaikka se ihminen, joka olemme ulkonaisesti, riutuukin pois, niin varmasti sitä ihmistä, joka olemme sisäisesti, uudistetaan päivä päivältä”. (2. Kor. 4:16–18; Hepr. 6:18, 19.) Mutta mikä muu voi auttaa kantamaan iäkkäistä huolehtimiseen liittyvät vastuut? Seuraavassa kirjoituksessa esitetään joitakin käytännöllisiä ehdotuksia.