Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tiesitkö?

Tiesitkö?

Mitä Raamatun aikoina merkitsi se, että joku tarkoituksellisesti repäisi vaatteensa?

RAAMATUSSA kerrotaan monista tilanteista, joissa joku repi vaatteensa. Nykyään tämä saattaa kuulostaa lukijasta oudolta, mutta juutalaiset ilmaisivat tällä tavoin voimakkaita tunteita, kuten epätoivoa, nöyryytyksestä johtuvaa häpeää, närkästystä tai surua ja murhetta.

Esimerkiksi Ruuben ”repäisi vaatteensa” huomattuaan, että hänen aikeensa pelastaa veljensä Joosef oli epäonnistunut, kun tämä oli myyty orjaksi. Veljesten isä Jaakob ”repäisi päällysvaippansa” luullessaan, että petoeläin oli syönyt Joosefin. (1. Moos. 37:18–35.) Job ”repäisi hihattoman vaatteensa”, kun hänelle ilmoitettiin, että kaikki hänen lapsensa olivat saaneet surmansa (Job 1:18–20). Ylimmäisen papin Eelin luo saapui sanansaattaja ”vaatteet repäistyinä” kertomaan, että israelilaiset oli lyöty taistelussa, Eelin kaksi poikaa olivat kuolleet ja liiton arkku oli kaapattu (1. Sam. 4:12–17). Kun Josia kuuli Lain kirjan sanoja luettavan ja tajusi kansansa erheet, ”hän repäisi vaatteensa” (2. Kun. 22:8–13).

Jeesuksen oikeudenkäynnissä ylimmäinen pappi Kaifas ”repäisi päällysvaippansa” kuullessaan sanat, joita hän väärin perustein väitti jumalanpilkaksi (Matt. 26:59–66). Rabbiinien perinne vaati, että jokaisen, joka kuuli Jumalan nimeä rienattavan, piti repiä vaatteensa. Mutta erään Jerusalemin temppelin tuhon jälkeiseltä ajalta olevan rabbiinien näkemyksen mukaan ”sen, joka kuulee Jumalan nimeä rienattavan nykyään, ei tarvitse repiä vaatteitaan, sillä muutenhan vaatteet olisivat aina riekaleina”.

Vaatteiden repäisemisellä ei tietenkään ollut arvoa Jumalan silmissä, jollei ihminen tuntenut aitoa murhetta. Siksi Jehova kehottikin kansaansa: ”Repäiskää rikki sydämenne älkääkä vaatteitanne, ja palatkaa Jehovan, Jumalanne, luo.” (Joel 2:13.)