ELETÄÄN vuotta 1923 Brasiliassa. Erään konservatorion konserttisali São Paulossa on ääriään myöten täynnä. George Young puhuu varmalla äänellä, ja hänen puheensa tulkataan lause lauseelta portugaliksi. Kaikki 585 läsnäolijaa kuuntelevat korva tarkkana. Raamatunkohdat heijastetaan valkokankaalle portugaliksi. Loppuhuipennuksena levitetään sata Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan! -kirjasta, joista jotkin ovat englannin-, saksan- ja italiankielisiä. Tilaisuus onnistuu loistavasti! Sana siitä kiirii, ja kaksi iltaa myöhemmin järjestettävässä puhetilaisuudessa sali on jälleen tupaten täynnä. Mutta mitkä vaiheet johtivat tähän?

Sarah Bellona Ferguson muutti vuonna 1867 perheensä mukana Yhdysvalloista Brasiliaan. Vuonna 1899 hän tajusi löytäneensä totuuden luettuaan raamatullista kirjallisuutta, jota hänen pikkuveljensä oli tuonut Brasiliaan Yhdysvalloista. Innokkaana lukijana Sarah tilasi englanninkielisen Vartiotornin. Raamatun sanomasta haltioituneena hän kirjoitti veli C. T. Russellille ja kertoi olevansa ”elävä todiste siitä, että kukaan ei ole liian kaukana, niin ettei häntä voitaisi tavoittaa”.

Sarah Ferguson kertoi Raamatun totuudesta toisille parhaansa mukaan, mutta pohdiskeli usein, kuka antaisi lisäapua hänelle ja hänen perheelleen sekä kaikille Brasilian hyväntahtoisille ihmisille. Vuonna 1912 hänelle ilmoitettiin Brooklynin Betelistä, että São Pauloon oli tulossa joku, jolla olisi mukanaan tuhansia portugalinkielisiä ”Missä ovat kuolleet?” -traktaatteja. Vuonna 1915 hän sanoi ihmetelleensä aina sitä, että monet raamatuntutkijat odottivat pääsevänsä pian taivaaseen. Hän puki ajatuksensa sanoiksi ja kirjoitti: ”Miten käy Brasilian ja koko Etelä-Amerikan? – – Jos ajatellaan sitä, miten valtavan ison osan maailmasta Etelä-Amerikka  muodostaa, on helppo nähdä, että elonkorjuutyötä on vielä tehtävänä.” Elonkorjuutyötä tehtäisiin tosiaan vielä paljon enemmän!

Vuoden 1920 tienoilla kahdeksan nuorta brasilialaista merimiestä kävi seurakunnan kokouksissa New Yorkissa sillä välin, kun heidän taistelulaivaansa korjattiin. Palattuaan Rio de Janeiroon he kertoivat vasta kuulemastaan Raamatun toivosta muille. Myöhemmin vuoden 1923 maaliskuussa Rio de Janeiroon saapui George Young, joka oli saarnaajaveli eli matkavalvoja. Hän tapasi siellä kiinnostuneita ja järjesti niin, että useita julkaisuja käännettiin portugaliksi. Veli Young matkusti pian São Pauloon, jossa oli tuolloin noin 600 000 asukasta. Hän piti siellä puheen ja levitti Miljoonat-kirjasia, kuten kirjoituksen alussa kerrottiin. ”Koska olin yksin, olin täysin riippuvainen sanomalehtimainonnasta”, hän sanoi ja kertoi pitäneensä ”ensimmäiset mainostetut esitelmät, jotka Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura järjesti Brasiliassa”.

Vartiotornissa 15. joulukuuta 1923 (engl.) sanottiin Brasiliaa koskevassa raportissa: ”Kun otetaan huomioon, että työ alkoi siellä 1. kesäkuuta ja ettei tuolloin ollut saatavilla lainkaan kirjallisuutta, on hämmästyttävää, miten Herra on siunannut työtä.” Samaisessa raportissa todettiin, että veli Youngin esitelmät São Paulossa olivat vain kaksi niistä 21 puheesta, jotka pidettiin kesäkuun 1. päivän ja syyskuun 30. päivän välisenä aikana ja joita oli kuulemassa yhteensä 3 600 ihmistä. Valtakunnan sanoma opittiin vähitellen tuntemaan Rio de Janeirossa, ja vain muutamassa kuukaudessa levitettiin yli 7 000 portugalinkielistä julkaisua. Lisäksi Vartiotornia alettiin julkaista portugaliksi vuoden 1923 marras-joulukuun numerosta lähtien.

George Young kävi tapaamassa Sarah Fergusonia, ja englanninkielisessä Vartiotornissa kerrottiin tuosta tapaamisesta: ”Sisar [Ferguson] tuli huoneeseen ja oli hetken aikaa sanaton. Sitten hän tarttui veli Youngia kädestä, katsoi tätä vilpittömästi silmiin ja kysyi lopulta: ’Oletko sinä tosiaan ilmielävä saarnaajaveli?’ ” Vähän myöhemmin Sarah ja jotkut hänen lapsistaan kastettiin. Itse asiassa hän oli odottanut kasteelle pääsyä 25 vuotta! Vartiotornissa 1. elokuuta 1924 (engl.) mainittiin, että Brasiliassa oli mennyt kasteelle 50 ihmistä, joista useimmat Rio de Janeirossa.

Nykyään noin 90 vuotta myöhemmin ei ole tarvetta kysyä, ”miten käy Brasilian ja koko Etelä-Amerikan”. Brasiliassa hyvää uutista saarnaa yli 760 000 Jehovan todistajaa, ja Valtakunnan sanomaa kerrotaan tätä nykyä kaikkialla Etelä-Amerikassa portugaliksi ja espanjaksi sekä monilla alkuperäiskielillä. Sarah Ferguson oli oikeassa vuonna 1915 sanoessaan, että ”elonkorjuutyötä on vielä tehtävänä”. (Arkistostamme Brasiliasta.)