JOITAKIN vuosia sitten erään länsimaan rikostuomioistuimet langettivat kuolemantuomiot kahdelle murhasta syytetylle miehelle. Myöhemmin tuli ilmi, että todisteet olivat olleet virheellisiä, ja lakimiesten ponnistelujen ansiosta toinen tuomituista vapautettiin. Mutta parhaatkaan asianajajat eivät enää voineet auttaa toista tuomittua, sillä hänet oli ehditty teloittaa.

Koska oikeus voi vääristyä missä tahansa oikeusjärjestelmässä, Raamattu kehottaa: ”Oikeutta – oikeutta sinun tulee noudattaa.” (5. Mooseksen kirja 16:20.) Kansalaiset hyötyvät, jos tuomarit noudattavat tätä käskyä. Jumalan antaman lain ansiosta muinaisen Israelin oikeusjärjestelmä perustui puolueettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Perehdytäänpä tähän lakiin varmistautuaksemme siitä, että ”kaikki hänen [Jumalan] tiensä ovat oikeutta” (5. Mooseksen kirja 32:4).

Ihmisten etuja palvelevat parhaiten tuomarit, jotka ovat päteviä ja rehellisiä, eivät korruptoituneita. Jumalan Israelille antamassa laissa tällaisia tuomareita pidettiin suuressa arvossa. Erämaavaelluksen alussa Moosesta neuvottiin valitsemaan tuomareiksi ”pystyviä, Jumalaa pelkääviä miehiä, luotettavia, väärää voittoa vihaavia miehiä” (2. Mooseksen kirja 18:21, 22). Neljäkymmentä vuotta myöhemmin hän korosti uudelleen sitä, että tarvittiin ”viisaita ja ymmärtäväisiä ja kokeneita miehiä” tuomitsemaan kansaa (5. Mooseksen kirja 1:13–17).

Satoja vuosia myöhemmin Juudan kuningas Josafat * käski tuomareita: ”Katsokaa, mitä teette, sillä te ette tuomitse ihmisen vaan Jehovan puolesta, ja hän on kanssanne tuominta-asiassa. Ja tulkoon nyt teille Jehovan kauhu. Olkaa huolellisia ja toimikaa, sillä Jehovan, meidän Jumalamme, yhteydessä ei ole epävanhurskautta eikä puolueellisuutta eikä lahjuksen ottoa.” (2. Aikakirja 19:6, 7.) Kuningas muistutti näin tuomareita siitä, että jos ennakkoluulot tai ahneus vaikuttaisivat heidän päätöksiinsä, Jumala pitäisi heitä vastuullisina mahdollisista vahingoista.

Kun Israelin tuomarit noudattivat näitä korkeita mittapuita, kansa tunsi olonsa turvalliseksi. Jumalan laissa oli myös joukko periaatteita, jotka auttoivat tuomareita tekemään oikeudenmukaisia päätöksiä kaikkein vaikeimmissakin tapauksissa. Millaisia nämä periaatteet olivat?

Vaikka kaikki tehtävään valitut tuomarit olivat viisaita ja päteviä miehiä, heidän ei tarvinnut nojautua päätöksissään vain omiin kykyihinsä tai omaan älykkyyteensä. Jehova Jumalan antamien periaatteiden ja suuntaviivojen avulla he pystyivät tekemään oikeita ratkaisuja. Seuraavassa on joitakin israelilaistuomareille annettuja ohjeita.

Perusteellinen tutkinta. Jumala kehotti tuomareita Mooseksen välityksellä: ”Kuulustellessanne veljiänne teidän on tuomittava vanhurskaasti.” (5. Mooseksen kirja 1:16.) Tuomarin on mahdollista antaa oikeudenmukainen tuomio vain jos hänellä on tiedossaan kaikki tapaukseen liittyvät tosiasiat. Tästä syystä Jumala käski niitä, jotka käsittelivät oikeudellisia asioita: ”Sinun on etsittävä ja tutkittava ja  kyseltävä perusteellisesti.” Oikeutta jakavien tuomareiden täytyi varmistaa ennen oikeuskäsittelyn jatkamista, että rikossyyte oli ”vahvistettu todeksi”. (5. Mooseksen kirja 13:14; 17:4.)

Todistajanlausuntojen kuuleminen. Todistajien antamat lausunnot olivat tutkinnan kannalta ratkaisevan tärkeitä. Jumalan laissa vaadittiin: ”Yhden ainoan todistajan ei tule nousta ketään miestä vastaan, olipa kyseessä mikä tahansa erhe tai mikä tahansa synti, mikä synti hyvänsä, jonka hän tekee. Kahden todistajan suulla tai kolmen todistajan suulla tulee asian olla varma.” (5. Mooseksen kirja 19:15.) Todistajia käskettiin Jumalan laissa: ”Et saa levittää totuudenvastaista sanomaa. Älä ole yhteistoiminnassa jumalattoman kanssa tulemalla todistajaksi, joka suunnittelee väkivaltaa.” (2. Mooseksen kirja 23:1.)

Todistajilta vaadittu rehellisyys. Oikeusistuimelle valehtelemisesta säädetty rangaistus antoi ajattelemisen aihetta kaikille asianomaisille: ”Tuomarien on suoritettava perusteellinen tutkimus, ja jos todistaja on väärä todistaja ja on esittänyt väärän syytöksen veljeään vastaan, niin teidän on tehtävä hänelle samoin kuin hän aikoi tehdä veljelleen, ja sinun on poistettava paha keskuudestasi.” (5. Mooseksen kirja 19:18, 19.) Jos siis joku valehteli oikeudessa saadakseen itselleen toiselle kuuluvan perinnön, hän menetti vastaavan määrän omaisuuttaan. Jos hän valehteli saadakseen jonkun tuomituksi kuolemaan, vaikka tiesi tämän olevan viaton, hän menetti oman henkensä. Tämä periaate antoi painavan syyn puhua totta.

Puolueettomuus tuomittaessa. Kun tuomareilla oli kaikki saatavilla olevat todisteet, he harkitsivat tarkkaan ennen kuin tekivät päätöksensä. Tässä vaiheessa oli erityisen tärkeää ottaa huomioon eräs Jumalan lain merkittävä yksityiskohta: ”Et saa kohdella alhaista puolueellisesti etkä saa pitää huomattavaa  henkilöä parempana. Sinun tulee tuomita lähimmäisesi oikeudenmukaisesti.” (3. Mooseksen kirja 19:15.) Tuomareiden päätöksen täytyi kaikissa tapauksissa perustua objektiiviseen arviointiin eikä asianomaisten ulkoiseen olemukseen tai yhteiskunnalliseen asemaan.

Nämä satoja vuosia sitten Jumalan laissa annetut selkeät periaatteet voivat olla hyödyllisiä oikeussaleissa nykyäänkin. Kun niitä noudatetaan, oikeudenkäynneissä voidaan välttyä virheiltä ja vääriltä tuomioilta.

Mooses esitti israelilaisille seuraavan kysymyksen: ”Millä suurella kansakunnalla on niin vanhurskaat säännökset ja oikeudelliset päätökset kuin on koko tämä laki, jonka minä tänään asetan eteenne?” (5. Mooseksen kirja 4:8.) Millään toisella kansakunnalla ei tosiaankaan ollut vastaavaa lakia. Kun nuori kuningas Salomo pyrki hallituskaudellaan noudattamaan Jehovan lakeja, kansa ”asui turvassa” ja nautti rauhasta ja hyvinvoinnista. ”He söivät ja joivat ja iloitsivat.” (1. Kuninkaiden kirja 4:20, 25.)

Ikävä kyllä israelilaiset lopulta hylkäsivät Jumalan lain. Jumala julisti profeetta Jeremian välityksellä: ”Katso! Jehovan sanan he ovat hylänneet, ja mitäpä viisautta heillä on?” (Jeremia 8:9.) Tämä johti siihen, että Jerusalemista tuli ”verivelkainen kaupunki”, joka oli täynnä ”inhottavuuksia”. Viimein tuo kaupunki tuhottiin, ja se pysyi autiona 70 vuotta. (Hesekiel 22:2; Jeremia 25:11.)

Profeetta Jesajan aikana elettiin myrskyisiä vaiheita Israelin historiassa. Pohtiessaan tapahtuneita asioita hän julisti tärkeän totuuden Jehova Jumalasta ja hänen laistaan: ”Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat tuottoisan maan asukkaat vanhurskauden.” (Jesaja 26:9.)

Ilokseen Jesaja sai kuitenkin esittää seuraavan profetian messiaanisen Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen hallinnosta: ”Eikä hän tuomitse vain silmillään näkemänsä mukaan eikä ojenna pelkästään korvillaan kuulemansa mukaan. Ja hän on tuomitseva alhaiset vanhurskaasti ja antava oikeamielisesti ojennusta maan sävyisien hyväksi.” (Jesaja 11:3, 4.) Miten suurenmoinen tulevaisuus odottaakaan kaikkia niitä, joista tulee Jumalan valtakunnan messiaanisen Kuninkaan alamaisia! (Matteus 6:10.)