Nasaretilainen puuseppä Joosef oli Jeesuksen ottoisä. Mutta kuka oli Joosefin isä? Matteuksen evankeliumissa oleva Jeesuksen sukuluettelo mainitsee miehen nimeltä Jaakob, kun taas Luukkaan evankeliumin sukuluettelo sanoo Joosefin olleen Heeli-nimisen miehen poika. Mistä tämä näennäinen ristiriita johtuu? (Matteus 1:16; Luukas 3:23.)

Matteuksen evankeliumissa sanotaan, että ”Jaakobille syntyi Joosef”. Kreikan kielessä tässä käytetään sanaa, joka ilmaisee selvästi, että Jaakob oli Joosefin biologinen isä. Matteus siis seurasi Joosefin luonnollista sukuhaaraa, Daavidin kuninkaallista sukuhaaraa, jonka kautta laillinen oikeus Daavidin valtaistuimeen siirtyi Joosefin ottopojalle Jeesukselle.

Luukas puolestaan sanoo: ”Joosefin poika, hänen joka oli Heelin [poika]”. ”Pojan” voidaan tässä ymmärtää tarkoittavan ”vävyä”. Samanlainen tilanne on Luukkaan 3:27:ssä. Sealtielia, jonka biologinen isä oli Jekonja, sanotaan Nerin pojaksi (1. Aikakirja 3:17; Matteus 1:12). Sealtiel oli todennäköisesti naimisissa nimeltä mainitsemattoman Nerin tyttären kanssa, joten hän oli Nerin vävy. Joosef oli samassa merkityksessä Heelin ”poika” avioiduttuaan tämän tyttären Marian kanssa. Luukas siis seuraa Jeesuksen luonnollista, ”lihan mukaista” sukuhaaraa Jeesuksen biologisen äidin Marian kautta (Roomalaisille 1:3). Raamattu esittää näin ollen hyödyksemme kaksi erillistä Jeesuksen sukuluetteloa.

Muinaisessa Lähi-idässä kankaita valmistettiin yleisesti lampaanvillasta sekä vuohen- ja kamelinkarvoista. Tavallisesti tekstiilit olivat villaa, ja Raamatussa puhutaan usein lampaista, keritsemisestä ja villavaatteista (1. Samuelin kirja 25:2; 2. Kuninkaiden kirja 3:4; Job 31:20). Pellavaa viljeltiin Egyptissä ja Israelissa (1. Mooseksen kirja 41:42; Joosua 2:6). Raamatun aikoina Israelissa ei välttämättä kasvatettu puuvillaa, mutta Raamattu mainitsee, että sitä käytettiin Persiassa (Ester 1:6). Silkki oli kallis ylellisyystuote, jota saatiin todennäköisesti vain matkustavilta kauppiailta Kaukoidästä (Ilmestys 18:11, 12).

Kirjassa Jesus and His World sanotaan: ”Villaa saatiin luonnostaan monenvärisenä hohtavanvalkeasta tummanruskeaan.” Usein villaa myös värjättiin. Kallis purppuraväri oli peräisin tietyistä kotiloista. Punaisen, keltaisen, sinisen, mustan ja muiden värien valmistamiseen käytettiin erilaisia kasveja, kasvien juuria ja lehtiä sekä hyönteisiä.