Apostoli Paavali kuvailee Jehovaa * ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme” (2. Korinttilaisille 1:3, 4). Raamattu vakuuttaa näin, että kukaan ei ole Jumalan avun ulottumattomissa ja että mikään vastoinkäyminen ei ole niin suuri, ettei taivaallinen Isämme voisi lohduttaa meitä.

Saadaksemme lohdutusta Jumalalta meidän on tietenkin tehtävä oma osamme. Miten lääkäri voisi auttaa potilasta, jollei tämä koskaan tulisi hänen vastaanotolleen? Profeetta Aamos kysyi: ”Kulkeeko kaksi yhdessä, jolleivät he ole sopineet tapaamisesta?” (Aamos 3:3.) Raamattu kehottaakin: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaakobin kirje 4:8.)

Miksi voimme olla varmoja siitä, että Jumala lähestyy meitä? Ensinnäkin hän sanoo toistuvasti haluavansa auttaa meitä. (Ks.  oheinen tekstiruutu.) Toiseksi sekä nykyään elävien että entisaikoina eläneiden ihmisten kokemukset ovat voimakas todiste Jumalan lohdutuksesta.

Kuten monille Jumalan apua kaipaaville nykyajan ihmisille myös muinoin eläneelle kuningas Daavidille vastoinkäymiset olivat hyvin tuttuja. ”Kuule hartaiden pyyntöjeni ääntä, kun huudan sinulta apua”, hän anoi Jehovalta. Vastasiko Jumala hänelle? Kyllä vastasi. Daavid jatkoi: ”Minua on autettu, niin että sydämeni riemuitsee.” (Psalmit 28:2, 7.)

Jumalan tarkoitus oli, että Jeesuksella olisi avainasema lohdutuksen antamisessa. Muiden Jumalalta saamiensa tehtävien lisäksi hänen oli määrä ”sitoa niitä, joiden sydän on särkynyt”, ja ”lohduttaa kaikkia surevia” (Jesaja 61:1, 2). Ennustuksen mukaisesti Jeesus oli erityisen kiinnostunut niistä, jotka ”uurastivat ja olivat kuormitettuja” (Matteus 11:28–30).

Jeesus lohdutti ihmisiä antamalla heille viisaita neuvoja, kohtelemalla heitä huomaavaisesti ja toisinaan jopa parantamalla heidän sairautensa. Kerran eräs spitaalinen anoi häneltä: ”Jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Säälistä liikuttuneena Jeesus vastasi: ”Minä haluan. Puhdistu.” (Markus 1:40, 41.) Spitaalinen parani.

 Vaikka Jeesus ei nykyään ole maan päällä henkilökohtaisesti lohduttamassa meitä, hänen Isänsä Jehova, ”kaiken lohdutuksen Jumala”, antaa edelleen apua sitä tarvitseville (2. Korinttilaisille 1:3). Katsotaan, millä neljällä tärkeällä tavalla Jumala lohduttaa ihmisiä.

• Raamattu. ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” (Roomalaisille 15:4.)

• Jumalan pyhä henki. Pian Jeesuksen kuoleman jälkeen kristillinen seurakunta ”astui – – rauhan kauteen”, koska se vaelsi ”Jehovan pelossa ja pyhän hengen lohdutuksessa” (Apostolien teot 9:31). Pyhä henki, Jumalan vaikuttava voima, on erittäin voimakas. Jumala voi sen avulla lohduttaa ketä tahansa ihmistä, olivatpa tämän olosuhteet millaiset tahansa.

• Rukous. Raamattu neuvoo: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne.” (Filippiläisille 4:6, 7.)

• Toiset kristityt voivat lohduttaa ja olla tosi ystävien muodostama ”turvaverkko”. Apostoli Paavali kuvaili tovereitaan ”vahvistavaksi avuksi” ”ahdistuksessa” (Kolossalaisille 4:11; 1. Tessalonikalaisille 3:7).

Joku saattaa kuitenkin pohtia, miten tämä kaikki toimii käytännössä. Tarkastellaanpa lähemmin niiden kokemuksia, joiden kohtaamista ongelmista kerrottiin kirjoitussarjan alussa. Heidän laillaan voit havaita, että Jumala pitää yhä kiinni seuraavasta sydäntä lämmittävästä lupauksestaan: ”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.” (Jesaja 66:13, Kirkkoraamattu 1992.)