”Vaimoni ja minä jäimme työttömiksi samaan aikaan”, muistelee Seth. * ”Meidän oli kahden vuoden ajan tultava toimeen sukulaisten antamilla avustuksilla ja muutamilla tilapäistöillä. Vaimoni Priscilla masentui, ja minä tunsin itseni arvottomaksi.”

Miten Seth ja Priscilla selviytyivät? Seth kertoo: ”Priscilla mietti usein Matteuksen 6:34:ssä olevia Jeesuksen sanoja. Hänhän sanoi, ettei meidän pitäisi olla huolissamme huomisesta, sillä kullakin päivällä on omat huolensa. Sydämestä lähtevät rukoukset antoivat Priscillalle voimaa mennä eteenpäin. Minua taas lohdutti psalmi 55:22 [joissakin käännöksissä 55:23]. Psalmistan tavoin heitin taakkani Jehovalle ja huomasin, että hän tuki minua. Minulla on nyt uusi työ, mutta pidämme kuitenkin elämämme yksinkertaisena sen neuvon mukaisesti, jonka Jeesus antoi Matteuksen 6:20–22:ssa. Mikä tärkeintä olemme päässeet lähemmäs Jumalaa ja toisiamme.”

”Tulevaisuus pelotti minua, kun pieni perheyrityksemme meni konkurssiin”, sanoo Jonathan. ”Talouskriisin vuoksi 20 vuoden kovasta työstä ei jäänyt jäljelle mitään. Vaimoni ja minä aloimme riidellä rahasta. Emme voineet edes käyttää luottokorttia, sillä pelkäsimme, ettei maksuja hyväksyttäisi.

Jumalan sana ja hänen henkensä auttoivat meitä tekemään viisaita ratkaisuja. Opin ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, ja karsimme elämästämme kaikki tarpeettomat kulut. Lisäksi toiset Jehovan todistajat tukivat meitä. He vahvistivat omanarvontuntoamme ja ojensivat auttavan kätensä kaikkein vaikeimpina aikoina.”

”Kun mieheni yllättäen jätti minut, tunsin itseni loukatuksi ja olin vihainen”, kertoo Raquel. ”Minut valtasi pohjaton suru. Pyrin kuitenkin pääsemään lähelle Jumalaa, ja hän lohdutti minua. Jumalan antama rauha varjeli sydäntäni, kun rukoilin häntä päivittäin. Minusta tuntui, että hän paransi särkyneen sydämeni.

Jumalan sanan Raamatun avulla voitin vihan ja kaunan tunteet. Noudatin Roomalaiskirjeen 12:21:ssä olevaa apostoli Paavalin neuvoa: ’Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.’

Muuan ystäväni auttoi minua viisaasti näkemään, että minun pitäisi jatkaa elämääni. Hän näytti minulle Saarnaajan 3:6:n ja sanoi ystävällisesti, että jossain vaiheessa on ’aika myöntää kadonneeksi’. Neuvon noudattaminen ei ollut helppoa, mutta se tuli tarpeeseen. Nyt minulla on uusia tavoitteita elämässäni.”

”Kun avioliitto hajoaa, tarvitsee tukea toisilta”, sanoo Elizabeth. ”Eräs rakas ystäväni antoi minulle kaipaamaani tukea päivästä toiseen. Hän itki kanssani ja lohdutti minua. Hänen ansiostaan en tuntenut oloani hylätyksi vaan rakastetuksi. Olen vakuuttunut siitä, että hänen avullaan Jehova paransi haavani.”

Luisilla, jota lainattiin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, on vakava sydänsairaus, ja hän on kahteen otteeseen ollut vähällä kuolla. Tätä nykyä hän tarvitsee happilaitetta 16 tuntia päivässä. ”Rukoilen Jehovaa jatkuvasti”, hän sanoo. ”Rukoiltuani Jumalaa tunnen, miten hänen henkensä voimistaa minua. Rukous antaa minulle rohkeutta jatkaa eteenpäin, sillä uskon häneen ja tiedän, että hän huolehtii minusta.”

”Haluaisin tehdä kaikenlaista, mutten kerta kaikkiaan pysty”, sanoo yli 80-vuotias Petra. ”On raskasta huomata voimien vähenevän. Tunnen oloni uupuneeksi, ja joudun käyttämään lääkkeitä. Mietin usein sitä, miten Jeesus pyysi kerran Isältään, että jos mahdollista, eräs koettelemus menisi hänen ohitseen. Jehova kuitenkin antoi Jeesukselle voimaa, ja hän vahvistaa minuakin. Rukous on minulle  päivittäistä terapiaa. Puhuttuani Jumalalle tunnen oloni paljon paremmaksi.” (Matteus 26:39.)

Julianilla, joka on sairastanut MS-tautia lähes 30 vuotta, on samankaltaisia tunteita. ”Johtajan tuoli on vaihtunut pyörätuoliin”, hän kertoo. ”Elämäni on silti elämisen arvoista, sillä käytän paljon aikaa toisten hyväksi. Toisille antaminen tekee kärsimysten kestämisen helpommaksi, ja Jehova pitää lupauksensa vahvistaa meitä tarvittaessa. Apostoli Paavalin tavoin voin sydämestäni sanoa: ’Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.’ ” (Filippiläisille 4:13.)

”Kun isä kuoli liikenneonnettomuudessa, en ollut ensin uskoa sitä todeksi”, muistelee Antonio-niminen mies. ”Se tuntui niin epäoikeudenmukaiselta – hän oli vain viaton jalankulkija. En voinut kuitenkaan tehdä mitään. Isä oli viisi päivää koomassa ennen kuolemaansa. Äidin nähden onnistuin jotenkin olemaan itkemättä, mutta yksin ollessani murruin. Mielessäni pyöri kysymys: miksi?

Noina hirvittävinä päivinä pyysin hellittämättä Jehovalta, että hän auttaisi minua hallitsemaan tunteeni ja antaisi minulle rauhan. Vähitellen mieleni tyyntyi. Muistin Raamatun ajatuksen, jonka mukaan ’sattuma’ voi kohdata ketä tahansa. Jumala ei voi valehdella, joten olen varma siitä, että näen isän jälleen ylösnousemuksessa.” (Saarnaaja 9:11; Johannes 11:25; Titukselle 1:2.)

Ensimmäisessä kirjoituksessa mainittu Robert sanoo niin ikään: ”Vaimoni ja minä saimme sellaisen mielenrauhan, josta kerrotaan Filippiläiskirjeen 4:6, 7:ssä, kun rukoilimme Jehovaa. Tällaisen sisäisen rauhan ansiosta pystyimme kertomaan uutistoimittajille ylösnousemustoivostamme. Vaikka menetimme poikamme lento-onnettomuudessa, meillä on monia mukavia muistoja yhteisestä ajastamme. Yritämme keskittyä niihin.

Kun toiset Jehovan todistajat sanoivat nähneensä meidän kertovan tyynesti uskostamme televisiossa, kerroimme heille, että se oli epäilemättä niiden monien rukousten ansiota, joita puolestamme oli esitetty. Uskon vakaasti, että Jehova tuki meitä niiden lukuisten lohduttavien viestien välityksellä, joita saimme.”

Kuten edellä kerrotut esimerkit osoittavat, Jumala voi lohduttaa ihmistä, olivatpa hänen ongelmansa ja haasteensa millaisia hyvänsä. Entä sinä? Kohtaatpa elämässäsi millaisia vastoinkäymisiä tahansa, voit saada lohdutusta, joka auttaa sinut vaikeiden aikojen läpi. * Pyydä siksi apua Jehovalta, ”kaiken lohdutuksen Jumalalta” (2. Korinttilaisille 1:3).