Eräänä päivänä muuan vieras kysyi pojalta: ”Etkö tiedä, että kultakolikko on kaksi kertaa niin arvokas kuin hopeakolikko?” Hymyssä suin tuo pikkupoika sanoi: ”Kyllä tiedän.” ”Miksi sitten otat hopeakolikon?” vieras kysyi. ”Jos valitsisit kultakolikon, saisit kaksinkertaisen määrän rahaa!” Poika vastasi: ”Mutta jos ottaisin kultakolikon, ihmiset eivät enää pilailisi kanssani. Tiedätkö, miten monta hopeakolikkoa olen saanut kerättyä?” Tarinan pikkupoika ilmaisi ominaisuutta, josta on hyötyä myös aikuisille – käytännöllistä viisautta.

Raamatussa sanotaan: ”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä. Silloin vaellat turvassa tietäsi, eikä sinun jalkasi iske mihinkään.” (Sananl. 3:21, 23.) Sen tietäminen, mitä ”käytännöllinen viisaus” on ja miten sitä hyödynnetään, liittyy siis turvallisuuteemme. Tämän ominaisuuden ansiosta voimme välttyä kompastumasta hengellisesti ja pitää ”jalkamme” vakaina.

Käytännöllinen viisaus eroaa tiedosta ja ymmärryksestä. Ihminen, jolla on tietoa, on selvillä tosiasioista. Se, jolla on ymmärrystä, näkee, miten tosiasiat liittyvät toisiinsa. Ihminen, jolla on viisautta, pystyy yhdistelemään tietoa ja ymmärrystä ja toimimaan niiden mukaan käytännössä.

Joku voi suhteellisen lyhyessä ajassa pystyä lukemaan esimerkiksi kirjan Mitä Raamattu todella opettaa? ja ymmärtämään sen aineiston. Hän osaa ehkä vastata oikein raamatuntutkistelun aikana. Hän voi alkaa käydä seurakunnan kokouksissa ja jopa esittää hyviä kommentteja. Kaikki tämä saattaa viitata siihen, että hän edistyy hengellisesti. Onko hän kuitenkaan hankkinut viisautta? Ei välttämättä. Hän saattaa vain olla nopeaälyinen. Mutta kun hän soveltaa totuutta käytäntöön – toisin sanoen käyttää tietoa ja ymmärrystä oikealla tavalla – hänestä tulee viisas. Jos hänen ratkaisunsa kertovat huolellisesta ennakkoharkinnasta ja johtavat menestykseen, käy selväksi, että hän on ilmaissut käytännöllistä viisautta.

Matteuksen 7:24–27:een on merkitty muistiin Jeesuksen vertaus kahdesta miehestä, jotka kumpikin rakensivat talon. Toista miestä kuvaillaan ”ymmärtäväiseksi”. Koska tämä mies ajatteli etukäteen, mitä voisi tapahtua, hän rakensi talonsa kalliolle. Hän oli kaukokatseinen ja käytännöllinen. Mies ei järkeillyt, että hänen olisi halvempaa tai nopeampaa rakentaa talonsa hiekalle. Hän punnitsi viisaasti, mitä hänen teoistaan seuraisi pitkällä aikavälillä. Kun sitten puhkesi myrsky, hänen talonsa oli turvassa. Entä miten me voimme hankkia ja varjella tätä kallisarvoista ominaisuutta, käytännöllistä viisautta?

Huomaa ensinnäkin, että Miikan 6:9:ssä sanotaan Jumalasta: ”Se, jolla on käytännöllistä  viisautta, pelkää nimeäsi.” Jehovan nimen pelkääminen tarkoittaa sitä, että kunnioittaa häntä. Se merkitsee tervettä kunnioitusta sitä kohtaan, mitä hänen nimensä edustaa, mukaan lukien hänen norminsa. Voidaksesi kunnioittaa jotakuta sinun täytyy tietää, mitä hän ajattelee asioista. Sitten voit luottaa häneen ja ottaa oppia hänen viisaista ratkaisuistaan. Jos harkitsemme, miten tekomme pitkällä aikavälillä vaikuttavat suhteeseemme Jehovaan, ja jos perustamme ratkaisumme hänen normeihinsa, hankimme käytännöllistä viisautta.

Toiseksi Sananlaskujen 18:1:ssä sanotaan: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” Ellemme ole varovaisia, saatamme erkaantua Jehovasta ja hänen kansastaan. Eristäytymisen sijasta meidän täytyy viettää aikaa toisten kanssa, jotka pelkäävät Jumalan nimeä ja kunnioittavat hänen normejaan. Jos suinkin mahdollista, meidän tulee olla henkilökohtaisesti läsnä valtakunnansalilla nauttimassa säännöllisesti toisten kristittyjen seurasta. Kokousten aikana meidän on avattava mielemme ja sydämemme ja annettava opetuksen koskettaa sisintämme.

Jos lisäksi vuodatamme sydämemme Jehovalle rukouksessa, pääsemme lähemmäksi häntä (Sananl. 3:5, 6). Kun avaamme mielemme ja sydämemme lukiessamme Raamattua ja Jehovan järjestön valmistamia julkaisuja, saamme kuvan siitä, mitä teoistamme seuraa pitkällä aikavälillä, ja voimme toimia oikealla tavalla. Meidän täytyy avata sydämemme myös neuvoille, joita saamme kypsiltä veljiltä (Sananl. 19:20). Näin emme  ”puhkea kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan” vaan vahvistamme tätä tärkeää ominaisuutta.

Käytännöllinen viisaus voi varjella perheitä. Raamattu neuvoo esimerkiksi, että vaimolla ”tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan” (Ef. 5:33). Miten aviomies voi saada vaimonsa syvän kunnioituksen? Jos hän ankarasti tai tylysti vaatii sitä, hän voi saada lyhytaikaisia tuloksia. Välttääkseen yhteenoton vaimo saattaa osoittaa tällaiselle miehelle jonkin verran kunnioitusta silloin, kun tämä on paikalla. Mutta kunnioittaisiko vaimo miestä silloin, kun tämä on poissa? Tuskinpa vain. Miehen täytyy harkita, mikä tuottaa tuloksia pitkällä aikavälillä. Jos hän ilmaisee hengen hedelmän piirteitä, kuten rakkautta ja huomaavaisuutta, hän ansaitsee vaimonsa syvän kunnioituksen. Kristityn vaimon tulisi tietysti osoittaa kunnioitusta miestään kohtaan, ansaitseepa tämä sen tai ei. (Gal. 5:22, 23.)

Raamatussa sanotaan myös, että miehen tulee rakastaa vaimoaan (Ef. 5:28, 33). Vaimo voi haluta varmistaa miehensä rakkauden ja järkeillä, että hänen on parasta salata tältä epämiellyttäviä asioita, vaikka tällä olisi oikeus tietää ne. Mutta ilmaiseeko tällainen käytännöllistä viisautta? Mitä tapahtuu myöhemmin, kun salat tulevat julki? Rakastaako mies vaimoaan enemmän? Se voisi olla hänelle vaikeaa. Jos vaimo sen sijaan valitsee oikean hetken ja selittää epämiellyttävät asiat rauhallisesti, mies todennäköisesti arvostaa hänen rehellisyyttään. Tämän ansiosta miehen rakkaus vaimoaan kohtaan kasvaa.

Lasten tulisi totella vanhempiaan, ja heitä tulisi kasvattaa Jehovan kurissa (Ef. 6:1, 4). Merkitseekö tämä sitä, että vanhemmat antavat lapselle noudatettavaksi pitkän listan käskyjä ja kieltoja? Asiaan liittyy paljon enemmän kuin se, että lapset tietävät kodin säännöt tai että heitä rangaistaan huonosta käytöksestä. Isä tai äiti, jolla on käytännöllistä viisautta, auttaa lastaan ymmärtämään, miksi totella.

Kuvitellaanpa esimerkiksi, että lapsi sanoo vanhemmalleen jotain epäkunnioittavaa. Jos lapselle vastataan tylysti tai häntä rangaistaan hetken mielijohteesta, hän ehkä nolostuu tai vaikenee. Hän saattaa silti kantaa kaunaa sydämessään, ja se voi saada hänet ottamaan etäisyyttä vanhempiinsa.

Käytännöllistä viisautta ilmaisevat vanhemmat miettivät, millaista kuria he antavat lapsilleen ja miten se vaikuttaa näihin tulevaisuudessa. Vanhempien ei tulisi reagoida kiusallisiin tilanteisiin nopeasti. Ehkä he voivat yksityisesti keskustella lapsen kanssa rauhallisessa ja rakastavassa ilmapiirissä ja selittää, että Jehova odottaa hänen kunnioittavan vanhempiaan, mistä on hänelle ikuista hyötyä. Kun sitten lapsi osoittaa kunnioitusta vanhempiaan kohtaan, hän tajuaa kunnioittavansa Jehovaa (Ef. 6:2, 3). Tällainen ystävällinen lähestymistapa voi koskettaa lapsen sydäntä. Hän aistii vanhempiensa vilpittömän kiinnostuksen, ja hänen kunnioituksensa heitä kohtaan kasvaa. Näin lapsen on helpompaa pyytää apua, kun hän tarvitsee sitä tärkeissä asioissa myöhemmin.

Jotkut vanhemmat eivät oikaise lastaan, koska he eivät halua loukata hänen tunteitaan. Mutta mitä tapahtuu, kun lapsi varttuu? Pelkääkö hän Jehovaa ja tunnustaako hän, miten viisasta on hyväksyä Jumalan normit? Haluaako hän avata mielensä ja sydämensä Jehovalle, vai eristäytyykö hän hengellisesti? (Sananl. 13:1; 29:21.)

Hyvä kuvanveistäjä suunnittelee etukäteen, millaisen teoksen hän pyrkii muotoilemaan. Hän ei vain veistä umpimähkään ja toivo parasta. Vanhemmat ilmaisevat käytännöllistä viisautta varaamalla aikaa siihen, että he opettelevat tuntemaan Jehovan normit ja noudattamaan niitä. Näin he osoittavat pelkäävänsä hänen nimeään. Kun he varovat erkaantumasta Jehovasta ja hänen järjestöstään, he hankkivat käytännöllistä viisautta ja käyttävät sitä perheensä rakentamiseen.

Joudumme päivittäin tekemään ratkaisuja, jotka voivat vaikuttaa elämäämme tulevina vuosina. Sen sijaan että reagoisimme nopeasti ja tekisimme päätökset hetken mielijohteesta, meidän olisi hyvä pysähtyä miettimään. Punnitse pitkän aikavälin seurauksia. Etsi opastusta Jehovalta ja sovella häneltä tulevaa viisautta. Näin varjelet käytännöllistä viisautta, ja se koituu sinulle elämäksi. (Sananl. 3:21, 22.)