1. a) Mitä yhteistä oli Jeftalla ja Hannalla? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Mihin kysymyksiin tässä kirjoituksessa vastataan?

JEFTA oli rohkea kansan johtaja ja urhoollinen soturi. Hanna oli nöyrä nainen, joka huolehti miehestään ja kodistaan. He palvelivat samaa Jumalaa, mutta heillä oli jotain muutakin yhteistä. He molemmat olivat antaneet Jumalalle juhlallisen lupauksen, ja he myös pitivät lupauksensa. He ovat erinomaisia esimerkkejä nykyajan miehille ja naisille, jotka päättävät tehdä juhlallisia lupauksia Jehovalle. Pohdimme nyt seuraavia tärkeitä kysymyksiä: Mitä juhlallisella lupauksella tarkoitetaan Raamatussa? Miten vakavasti tällaisiin lupauksiin tulee suhtautua? Mitä opimme Jeftasta ja Hannasta?

2, 3. a) Mitä juhlallisella lupauksella tarkoitetaan Raamatussa? b) Mitä Raamatussa sanotaan Jumalalle annettavista juhlallisista lupauksista?

² Raamatussa juhlallisella lupauksella tarkoitetaan lupausta, joka annetaan Jumalalle. Ihminen voi luvata esimerkiksi tehdä jotakin, antaa jonkin lahjan, astua johonkin palvelukseen tai karttaa jotakin. Juhlalliset lupaukset tehdään vapaaehtoisesti, omasta vapaasta tahdosta. Ne ovat kuitenkin Jumalan silmissä pyhiä ja yhtä sitovia kuin vala. (1. Moos. 14:22, 23; Hepr. 6:16, 17.) Mitä Raamattu sanoo Jumalalle annettavien juhlallisten lupausten vakavuudesta?

³ Mooseksen laissa sanottiin: ”Mikäli mies tekee Jehovalle  juhlallisen lupauksen tai vannoo valan – –, hän ei saa rikkoa sanaansa. Hänen tulee tehdä kaiken sen mukaan, mikä hänen suustaan on lähtenyt.” (4. Moos. 30:2.) Myöhemmin Salomo kirjoitti: ”Aina kun teet juhlallisen lupauksen Jumalalle, älä epäröi täyttää sitä, sillä typeristä ei ole iloa. Täytä, mitä juhlallisesti lupaat.” (Saarn. 5:4.) Jeesus osoitti juhlallisten lupausten vakavuuden, kun hän sanoi: ”Olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Et saa vannoa panematta täytäntöön, vaan sinun on täytettävä juhlalliset lupauksesi Jehovalle.’” (Matt. 5:33.)

4. a) Miten vakava asia lupausten antaminen Jumalalle on? b) Mitä haluamme tietää Jeftasta ja Hannasta?

⁴ Lupausten antaminen Jumalalle on selvästikin vakava asia. Suhtautumisemme tällaisiin lupauksiin vaikuttaa siihen, millainen suhde meillä on Jumalaan. Daavid kirjoitti: ”Kuka saa astua ylös Jehovan vuorelle, ja kuka saa nousta hänen pyhään paikkaansa? Se – – [joka] ei ole vannonut petollisesti.” (Ps. 24:3, 4.) Mitä Jefta ja Hanna lupasivat, ja oliko heidän helppoa pitää lupauksensa?

5. Mitä Jefta lupasi, ja mitä siitä seurasi?

⁵ Kun Jefta lähti sotimaan Jehovan kansan vihollisia ammonilaisia vastaan, hän antoi Jehovalle juhlallisen lupauksen (Tuom. 10:7–9). Jefta pyysi Jehovalta voittoa ja lupasi: ”Jos sinä todella annat Ammonin pojat minun käsiini, niin on tapahduttava, että se joka tulee ulos, joka tulee ulos taloni ovista minua vastaan, kun palaan rauhassa Ammonin poikien luota, on myös kuuluva Jehovalle.” Mikä oli lopputulos? Ammonilaiset saatiin kukistettua, ja kun Jefta palasi voittajana kotiin, häntä vastaan tuli hänen rakas tyttärensä. Jeftan tyttärestä tulisi se, joka ”kuuluu Jehovalle”. (Tuom. 11:30–34.) Mitä se merkitsi hänelle?

6. a) Oliko Jeftan ja hänen tyttärensä helppo pitää lupaus, jonka Jefta oli antanut Jumalalle? b) Mitä 5. Mooseksen kirjan 23:21, 23 ja psalmi 15:4 opettavat lupauksista, jotka annetaan Jumalalle?

⁶ Jeftan tytär halusi täyttää isänsä lupauksen, mikä merkitsi sitä, että hänen täytyisi palvella Jehovaa kokoaikaisesti hänen pyhäkössään. Oliko Jefta antanut lupauksensa harkitsemattomasti? Ei, sillä hän tiesi vallan hyvin, että hänen tyttärensä voisi olla se, joka tulisi talon ovesta häntä vastaan. Siitä huolimatta tilanne oli sekä isälle että tyttärelle henkisesti koetteleva. Heiltä molemmilta vaadittiin todellisia uhrauksia. Kun Jefta näki tyttärensä, hän ”repäisi vaatteensa” ja sanoi olevansa hyvin murheellinen. Tytär ”itki neitsyyttään”. Miksi? Jeftalla ei ollut poikaa, ja hänen ainoa tyttärensä ei voisi koskaan mennä naimisiin ja synnyttää hänelle lapsenlapsia. Ei ollut mitään keinoa säilyttää perheen nimeä ja perintöä. Tämä ei kuitenkaan ollut suurin huolenaihe. Jefta sanoi: ”Minä olen avannut suuni Jehovalle enkä voi perääntyä.” Tähän tytär sanoi: ”Tee minulle niin kuin suusi on esittänyt.” (Tuom. 11:35–39.) Jefta ja hänen tyttärensä olivat uskollisia ihmisiä, jotka eivät voineet ajatellakaan, että he rikkoisivat Korkeimmalle Jumalalle annetun lupauksen, olipa sen pitäminen kuinka vaikeaa tahansa. (Lue 5. Mooseksen kirjan 23:21, 23; psalmi 15:4.)

7. a) Mitä Hanna lupasi Jumalalle ja miksi? Millaisen vastauksen hän sai? b) Mitä Hannan lupaus merkitsi Samuelille? (Ks. alaviite.)

⁷ Myös Hanna piti uskollisesti Jehovalle antamansa lupauksen. Hanna oli lapseton, ja tilanne oli hänelle hyvin  tuskallinen ja stressaava. Lisäksi häntä solvattiin jatkuvasti. Tällöin hän antoi Jehovalle juhlallisen lupauksen. (1. Sam. 1:4–7, 10, 16.) Hanna vuodatti Jehovalle sydämensä ja lupasi: ”Oi armeijoiden Jehova, jos todella katsot orjattaresi ahdistusta ja muistat minua etkä unohda orjatartasi ja annat orjattarellesi miespuolisen jälkeläisen, niin minä annan hänet Jehovalle kaikiksi elinpäivikseen eikä partaveitsi kosketa hänen päätään.” * (1. Sam. 1:11.) Jehova vastasi Hannan pyyntöön, ja hänelle syntyi poika. Hanna oli hyvin onnellinen. Hän ei kuitenkaan unohtanut Jumalalle antamaansa lupausta. Kun poika syntyi, Hanna sanoi: ”Jehovalta olen hänet pyytänyt.” (1. Sam. 1:20.)

8. a) Oliko Hannan helppoa täyttää lupauksensa? b) Miten psalmi 61 tuo mieleen Hannan esimerkillisen asenteen?

⁸ Kun Samuel oli noin kolmevuotias ja hänet oli vieroitettu, Hanna teki juuri niin kuin oli Jehovalle luvannut. Hänelle ei tullut mieleenkään toimia toisin. Hän vei Samuelin ylimmäisen papin Eelin luokse tabernaakkeliin Siloon ja sanoi: ”Juuri tätä poikaa tarkoitin rukoillessani, että Jehova myöntyisi anomukseeni, jonka hänelle esitin. Ja minä puolestani olen lainannut hänet Jehovalle. Kaikiksi päiviksi, jotka hän on olemassa, hän on Jehovaa varten lainattu.” (1. Sam. 1:24–28, alav.) ”Samuel-poika kasvoi edelleen Jehovan luona” tabernaakkelissa (1. Sam. 2:21). Mutta mitä tämä merkitsi Hannalle? Hän ei voisi viettää päivittäin aikaa pienen poikansa kanssa ja seurata hänen kasvuaan. Hän ei voisi helliä lastaan, leikkiä hänen kanssaan ja huolehtia hänen tarpeistaan. Rakastavat äidit vaalivat tällaisia muistoja, mutta Hanna jäisi niistä paitsi. Tästä huolimatta Hannalle oli tärkeää pitää lupauksensa, jonka hän oli antanut Jumalalle. Hänen ”sydämensä riemuitsi Jehovassa”. (1. Sam. 2:1, 2; lue psalmi 61:1, 5, 8.)

9. Mihin kysymyksiin saamme vielä vastaukset?

⁹ Juhlallisten lupausten antaminen Jumalalle on siis vakava asia. Nyt kun ymmärrämme tämän, haluamme vielä pohtia seuraavia kysymyksiä: Mitä juhlallisia lupauksia me kristityt voisimme antaa? Miksi meidän on tärkeää pitää ne?

10. Mikä on tärkein lupaus, minkä kristitty voi tehdä, ja mitä siihen liittyy?

¹⁰ Kaikkein tärkein lupaus, minkä kristitty voi tehdä, on vihkiytymislupaus. Hän lupaa rukouksessa Jehovalle palvella häntä ikuisesti, tulipa eteen mitä tahansa. Jeesuksen sanojen mukaan ihminen ”kieltää itsensä” eli luopuu omistusoikeudesta itseensä ja lupaa panna Jumalan tahdon kaiken muun edelle (Matt. 16:24). Siitä päivästä lähtien hän ”kuuluu Jehovalle” (Room. 14:8). Vihkiytymislupaukseen tulee suhtautua vakavasti, yhtä vakavasti kuin psalmista suhtautui Jumalalle antamiinsa lupauksiin. Hän sanoi: ”Mitä maksan takaisin Jehovalle kaikesta hyvästä, mitä hän on minulle tehnyt? Juhlalliset lupaukseni minä täytän Jehovalle, niin, kaiken hänen kansansa edessä.” (Ps. 116:12, 14.)

11. Mitä sinulta kysyttiin kastepäivänäsi?

¹¹ Oletko sinä vihkinyt elämäsi Jehovalle ja käynyt sen vertauskuvaksi kasteella? Jos olet, se on todella hieno asia. Kastepäivänäsi sinulta kysyttiin todistajien edessä, oletko vihkiytynyt  Jehovalle ja ymmärrätkö, että ”vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä”. Myöntävät vastauksesi osoittivat, että sinut voitiin kastaa Jehovan virkaanasetetuksi sananpalvelijaksi. Teit varmasti Jehovan hyvin onnelliseksi!

12. a) Mitä meidän on hyvä kysyä itseltämme? b) Mitä ominaisuuksia Pietari kannusti meitä kasvattamaan?

¹² Kaste on kuitenkin vasta alku. Haluamme kasteen jälkeen elää vihkiytymisemme mukaan ja palvella Jumalaa uskollisesti. Voisimme kysyä itseltämme: Miten olen kasteen jälkeen edistynyt hengellisesti? Palvelenko edelleen Jehovaa täydestä sydämestäni? (Kol. 3:23.) Rukoilenko usein, luenko Jumalan sanaa päivittäin, käynkö säännöllisesti seurakunnan kokouksissa ja osallistunko kenttäpalvelukseen niin usein kuin mahdollista? Vai onko intoni hengellisissä toimissa jonkin verran laantunut? Apostoli Pietari neuvoi, miten voimme välttyä tulemasta toimettomiksi. Hän kehotti tekemään työtä uskon, tiedon, kestävyyden ja jumalisen antaumuksen kasvattamiseksi. (Lue 2. Pietarin kirjeen 1:5–8.)

13. Mitä vihkiytyneen ja kastetun kristityn täytyy ymmärtää?

 ¹³ Vihkiytymislupausta ei voi perua. Jos ihminen väsyy palvelemaan Jehovaa tai elämään kristillistä elämää, hän ei voi väittää, ettei hän koskaan vihkiytynytkään ja ettei hänen kasteensa ole pätevä. * Hän kuitenkin antoi ymmärtää, että hän oli täysin vihkiytynyt Jehovalle. Jos hän syyllistyy vakavaan syntiin, hän on siitä tilivelvollinen Jehovalle ja seurakunnalle (Room. 14:12). Emme halua, että Jeesus sanoisi meistä: ”Olet jättänyt sen rakkauden, joka sinulla ensin oli.” Toivomme, että hän voisi sen sijaan sanoa: ”Minä tiedän sinun tekosi ja sinun rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kestävyytesi ja sen, että sinun viimeaikaiset tekosi ovat useammat kuin entiset.” (Ilm. 2:4, 19.) Haluamme ilahduttaa Jehovan täyttämällä vihkiytymislupauksemme.

14. Mikä on toiseksi tärkein lupaus, jonka ihminen voi antaa? Selitä.

¹⁴ Avioliittolupaus on toiseksi tärkein lupaus, jonka ihminen voi antaa. Millä perusteella? Avioliitto on pyhä. Sulhanen ja morsian toistavat avioliittolupauksen Jumalan ja ihmisten edessä. Kun pariskunta vihitään, sulhanen ja morsian lupaavat rakastaa, vaalia ja kunnioittaa toisiaan niin kauan kuin he molemmat elävät yhdessä maan päällä Jumalan avioliittojärjestelyn mukaan. Kaikki eivät vihkimisen yhteydessä toista juuri näitä sanoja, mutta he antavat silti juhlallisen lupauksen Jumalan edessä. Heidät julistetaan mieheksi ja vaimoksi, ja heidän avioliittonsa on tarkoitus olla elinikäinen. (1. Moos. 2:24; 1. Kor. 7:39.) Jeesus sanoi: ”Minkä siis Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” Kun mies ja nainen solmivat avioliiton, heidän ei pidä ajatella, että he voivat kyllä erota, jos liitto ei toimi. (Mark. 10:9.)

15. Miksi kristittyjen ei pidä omaksua maailman näkemystä avioliitosta?

¹⁵ Ei ole olemassa täydellistä avioliittoa, koska aviopuolisot ovat epätäydellisiä. Siksi Raamatussa sanotaan, että naimisissa olevilla on toisinaan ”ahdistusta lihassaan” (1. Kor. 7:28). Ikävä kyllä monet ihmiset tässä maailmassa suhtautuvat avioliittoon kevyesti. Kun suhde kiristyy, he luovuttavat ja jättävät puolisonsa. Kristityillä on avioliitosta erilainen näkemys. Avioliittolupauksen rikkominen on samaa kuin valehtelisi Jumalalle, ja Jumala vihaa valehtelijoita (3. Moos. 19:12; Sananl. 6:16–19). Apostoli Paavali kirjoitti: ”Oletko sidoksissa vaimoon? Älä etsi enää vapautusta.” (1. Kor. 7:27.) Paavali sanoi näin, koska hän tiesi, että Jehova vihaa petollisin perustein otettua avioeroa (Mal. 2:13–16).

16. Mitä Raamatussa sanotaan avioerosta ja erilleen muuttamisesta?

¹⁶ Ainoa raamatullinen avioeron peruste on Jeesuksen sanojen mukaan se, että puoliso syyllistyy aviorikokseen ja viaton puoliso päättää olla antamatta anteeksi (Matt. 19:9; Hepr. 13:4). Entä mitä on sanottava erilleen muuttamisesta? Raamatun kanta on tässäkin hyvin selvä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 7:10, 11.) Raamatussa ei mainita erilleen muuttamiseen mitään nimenomaisia perusteita. Jotkin kristityt avioparit ovat kuitenkin tietyissä tilanteissa katsoneet parhaaksi muuttaa erilleen. Esimerkiksi jotkut ovat vakuuttuneita siitä, että heidän henkensä tai hengellisyytensä on äärimmäisessä vaarassa, jos he  jäävät puolisonsa luokse, koska hän on väkivaltainen tai luopio. *

17. Miten kristitty aviopari voi tehdä liitostaan kestävän?

¹⁷ Kun aviopari tulee pyytämään neuvoja avio-ongelmiinsa seurakunnan vanhimmilta, nämä voisivat kysyä, ovatko he viime aikoina katsoneet videon Mitä on tosi rakkaus? ja tutkineet yhdessä kirjasen Onnellinen perhe – miten? Ne sisältävät Raamatun periaatteita, jotka ovat auttaneet monia vahvistamaan avioliittoaan. Muuan pariskunta sanoi: ”Sen jälkeen kun aloimme tutkia tätä kirjasta, avioliitostamme on tullut onnellisempi kuin koskaan.” Eräs vaimo sanoi 22 vuotta kestäneestä avioliitostaan, joka oli kariutumassa: ”Olemme molemmat kastettuja, mutta olimme täysin eri aaltopituudella. Video tuli juuri oikeaan aikaan. Meillä menee pariskuntana nyt paljon paremmin.” Oletko sinä naimisissa? Noudata Jehovan periaatteita avioliitossasi. Se auttaa sinua täyttämään avioliittolupauksesi, ja liitostanne tulee onnellisempi.

18, 19. a) Mitä monet kristityt vanhemmat ovat tehneet? b) Mitä kokoaikaisten erikoispalvelijoiden juhlallinen lupaus merkitsee sen antaneille?

¹⁸ Kuten kirjoituksen alussa kerrottiin, Jefta ja Hanna antoivat kumpikin juhlallisen lupauksen. Huomasitko, mihin heidän molempien lupaus johti? Jeftan tytär ja Hannan poika omistautuivat erikoispalvelukseen, Jehovan palvelemiseen tabernaakkelissa. Tämä elämäntapa oli hyvin palkitseva. Nykyään monet kristityt vanhemmat ovat kannustaneet lapsiaan aloittamaan kokoaikaisen palveluksen ja keskittämään elämänsä Jumalan palvelemisen ympärille. Tällaiset vanhemmat ja heidän lapsensa ansaitsevat vilpittömän kiitoksen (Tuom. 11:40; Ps. 110:3).

¹⁹ Jehovan todistajien kokoaikaisten erikoispalvelijoiden maailmanlaajuiseen yhteisöön kuuluu nykyään noin 67 000 jäsentä. Jotkut heistä palvelevat Betelissä, tekevät rakennustyötä tai huolehtivat konventtisaleista tai raamattukoulujen kiinteistöistä. Toiset taas ovat kierrostyössä tai toimivat teokraattisten koulujen opettajina, erikoistienraivaajina tai lähetystyöntekijöinä. Heitä kaikkia sitoo kokoaikaisten erikoispalvelijoiden juhlallinen lupaus. Siinä he ovat luvanneet tehdä mitä tahansa työtä, jota heille annetaan Jumalan valtakunnan etujen edistämiseksi, ja elää yksinkertaista elämää sekä pidättyä tekemästä ansiotyötä ilman lupaa. Ihmisinä he ovat samanlaisia kuin muutkin Jehovan palvelijat, mutta heillä on erikoistehtävä. He tajuavat, miten tärkeää heidän on pitää nöyrästi kiinni juhlallisesta lupauksestaan niin kauan kuin he ovat tässä erikoispalveluksessa.

20. Miten meidän tulee suhtautua Jumalalle antamiimme juhlallisiin lupauksiin ja miksi?

²⁰ Kuinka monta tässä kirjoituksessa käsitellyistä juhlallisista lupauksista sinä olet antanut – yhden, kaksi vai kaikki kolme? Kuten varmasti ymmärrät, näihin lupauksiin ei tule suhtautua kevyesti (Sananl. 20:25). Jos emme pidä sanaamme ja täytä Jehovalle antamaamme juhlallista lupausta, seuraukset voivat olla vakavat (Saarn. 5:6). Haluamme sanoa psalmistan tavoin Jehovalle: ”Tahdon antaa sävelmän soida nimellesi ikuisesti täyttääkseni juhlalliset lupaukseni päivästä päivään.” (Ps. 61:8.)