MUINAISEN Israelin kuningas Daavid puhui ylistävästi eräästä kohtaamastaan naisesta. Naisen nimi oli Abigail. Mikä sai Daavidin ylistämään häntä? Entä mitä hyötyä Abigailin esimerkistä voi olla meille?

Daavid tapasi Abigailin paetessaan kuningas Saulia. Abigail oli naimisissa rikkaan Nabalin kanssa, jonka suuret karjalaumat laidunsivat Juudan eteläosan vuoristoseudulla. Daavid ja hänen miehensä olivat olleet kuin suojamuurina Nabalin paimenille ja laumoille. Myöhemmin Daavid lähetti sanansaattajia pyytämään Nabalilta, että häntä ja hänen joukkojaan varten säästettäisiin joitakin ruokatarvikkeita. (1. Sam. 25:8, 15, 16.) Pyyntö ei ollut mitenkään kohtuuton. Olihan Daavid miehineen valvonut Nabalin etuja.

Nabalin nimi merkitsee ’mieletöntä’ tai ’typerää’, ja hän oli nimensä mukainen mies. Hän vastasi töykeästi, lateli solvauksia ja torjui Daavidin pyynnön. Daavid aikoi rangaista Nabalia tästä loukkaavasta ja typerästä vastauksesta. Nabal ja hänen perhekuntansa joutuisivat maksamaan hänen tyhmyydestään. (1. Sam. 25:2–13, 21, 22.)

Abigail tajusi, miten vakavat seuraukset tämän suunnitelman toteuttamisesta olisi, ja puuttui rohkeasti tilanteeseen. Hän vetosi Daavidin ja Jehovan väliseen suhteeseen ja pyysi kunnioittavasti Daavidia harkitsemaan asiaa uudelleen. Hän myös toi runsaasti ruokatarvikkeita tulevalle kuninkaalle Daavidille ja hänen miehilleen. Daavid puolestaan tunnusti, että Jehova oli tämän naisen välityksellä estänyt häntä tekemästä sellaista, mikä olisi saattanut hänet verivelkaan Jehovan edessä. Daavid sanoi Abigailille: ”Siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan.” (1. Sam. 25:18, 19, 23–35.)

Kun meille tehdään hyvää, emme varmasti haluaisi olla arvostamattomia, kuten Nabal oli. Jos taas huomaamme, että on tapahtumassa jotain pahaa, meidän kannattaa tehdä voitavamme sen estämiseksi. Voimme pyytää Jumalalta samaan tapaan kuin psalmista: ”Opeta minulle hyvyyttä, järkevyyttä ja tietoa.” (Ps. 119:66.)

Toiset voivat huomata, että toimimme viisaasti ja järkevästi. Sanovatpa he sitä ääneen tai eivät, heistä saattaa tuntua samalta kuin Daavidista, joka sanoi: ”Siunattu olkoon järkevyytesi.”