PIENI ryhmä matkustajia seisoi laivan kannella ja katseli aamuauringossa kylpeviä vihreitä kukkuloita, kun laiva seilasi Belfast Loughin lahtea pitkin. Elettiin vuoden 1910 toukokuuta. Matkustajien joukossa oli Charles T. Russell, jolle tämä oli viides matka Irlantiin. Edessäpäin häämötti kaksi suurta rakenteilla olevaa valtamerialusta: surullisen kuuluisa Titanic * ja sen sisaralus Olympic. Telakan lähistöllä satamalaiturilla seisoi kymmenkunta raamatuntutkijaa odottamassa veli Russellin saapumista.

Noin 20 vuotta aiemmin veli Russell oli miettinyt, mikä olisi paras tapa tehdä hyvää uutista tunnetuksi ympäri maailman. Hän päätti tehdä kiertomatkoja Amerikan ulkopuolelle, ja hänen ensimmäinen matkansa alkoi Irlannista heinäkuussa 1891. City of Chicago -laivalla hän ihaili auringonlaskua, joka levittäytyi lähestyvän Queenstownin rantaviivan ylle. Hän saattoi hyvinkin muistaa vanhempiensa kertomukset heidän kotimaastaan. Kun veli Russellin ja hänen seurueensa matka jatkui halki kauniin maaseudun ja siistien pikkukaupunkien, he oivalsivat, että Irlannin pellot olivat valmiita ja odottivat sadonkorjuuta.

Veli Russell kävi Irlannissa kaikkiaan seitsemän kertaa. Ensimmäisen matkan aikana herännyt kiinnostus oli ilmeisesti syynä siihen, että seuraavilla käynneillä sadat ja toisinaan jopa tuhannet tulivat kuuntelemaan hänen puheitaan. Kun hän teki toisen matkansa toukokuussa 1903, Belfastissa ja Dublinissa pidettäviä yleisökokouksia mainostettiin paikallisissa sanomalehdissä. Russellin kertoman mukaan kuulijat seurasivat erittäin tarkkaavaisesti puhetta ”Valalla vahvistettu lupaus”, joka käsitteli Abrahamin uskoa ja ihmiskunnan tulevia siunauksia.

Koska Irlannissa oli paljon kiinnostusta, Russell kävi siellä myös kolmannella Euroopan-matkallaan. Häntä vastassa oli viisi veljeä, kun hän nousi laivasta Belfastin satamassa eräänä huhtikuun aamuna 1908. Paljon mainostettu esitelmä ”Saatanan ylivallan lyöminen” veti samana iltana paikalle ”noin 300 hengen valistuneen yleisön”. Joukossa oli eräs vastustaja, mutta hänet saatiin nopeasti vaiennettua taitavalla Raamatun käytöllä. Dublinissa oli kuitenkin päättäväisempi vastustaja, Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen sihteeri O’Connor, joka yritti kääntää yli tuhatpäisen yleisön raamatuntutkijoita vastaan.

Palataanpa ajassa taaksepäin ja kuvitellaan, mitä tuossa tilaisuudessa ehkä tapahtui. Muuan mies, joka haluaa löytää Raamatun totuuden, päättää mennä kuuntelemaan The Irish Times -lehdessä mainostettua esitelmää. Hän löytää hädin tuskin istumapaikan täpötäydestä salista. Mies kuuntelee haltioituneena valkohiuksista, parrakasta puhujaa, joka on pukeutunut pitkään mustaan takkiin. Puhuja liikkuu lavalla elehtien vapaasti ja  käsittelee systemaattisesti raamatunkohdan toisensa perään. Se mitä mies kuulee, avaa hänen silmänsä, ja Raamatun totuus valkenee hänelle. Ilman äänentoistolaitteitakin puhujan ääni kantautuu salin joka nurkkaan ja vangitsee kuulijoiden huomion puoleksitoista tunniksi. Kun kuulijoille annetaan puheen jälkeen tilaisuus esittää kysymyksiä, O’Connor ja hänen ystävänsä haastavat puhujan, mutta tämä puolustaa totuutta taitavasti Raamatun avulla. Yleisö taputtaa hyväksynnän merkiksi. Kun häly on laantunut, kiinnostunut mies lähestyy veljiä saadakseen tietää lisää. Silminnäkijäkertomusten mukaan monet oppivat totuuden tällä tavalla.

Toukokuussa 1909 veli Russell lähti Mauretanialla New Yorkista neljännelle matkalleen. Hän otti mukaansa pikakirjoittajan, veli Huntsingerin, jotta voisi merimatkan aikana sanella hänelle Vartiotornin artikkeleita. Belfastissa veli Russellin esitelmää kokoontui kuulemaan 450 paikallista asukasta, joista noin sadan piti tilanpuutteen vuoksi jäädä seisomaan.

Kirjoituksen alussa kuvailtu viides matka noudatti samaa kaavaa. Dublinissa pidetyn esitelmän jälkeen yleisö sai seurata, kun eräs maineikas teologi, jonka O’Connor oli tuonut mukanaan, kuuli raamatulliset vastaukset kysymyksiinsä. Seuraavana päivänä matkamiehet lähtivät nopealla postialuksella Liverpooliin, ja siellä he astuivat kuuluisaan Lusitaniaan, * joka vei heidät New Yorkiin.

Vuonna 1911 veli Russell teki Irlantiin kuudennen ja seitsemännen matkansa, ja etukäteen mainostetut esitelmät olivat jälleen tärkeässä osassa. Tuon vuoden keväällä 20 belfastilaista raamatuntutkijaa otti tervetulleina vastaan 2 000 ihmistä, jotka olivat tulleet kuuntelemaan puhetta ”Tuonpuoleinen”. O’Connor ilmestyi Dubliniin mukanaan taas yksi pappi, joka pommitti puhujaa kysymyksillä, mutta yleisö osoitti suosiotaan raamatullisille vastauksille. Saman vuoden syksyllä puheita pidettiin muissakin kaupungeissa, ja kuulijoita riitti. O’Connor ja sata rähinöitsijää yrittivät vielä kerran häiritä Dublinissa pidettyä kokousta. Yleisö kuitenkin tuki innokkaasti puhujaa.

Vaikka veli Russell piti tuolloin valtaosan esitelmistä, hän totesi nöyrästi, että ”kukaan ihminen ei ole korvaamaton”. Hän selitti: ”Tämä ei ole ihmisen työtä, se on Jumalan työ.” Mainostetut esitelmät, jotka edelsivät nykyistä yleisökokousta, olivat erinomainen tapa tehdä tunnetuksi Raamatun totuutta. Osaksi juuri esitelmien ansiosta hyvä uutinen levisi laajalle Irlannissa ja uusia seurakuntia perustettiin monissa kaupungeissa. (Arkistostamme Britanniasta.)