RAAMATTUUN on merkitty muistiin sellaisten ihmisten ajatuksia, ”joilla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin” (Jaak. 5:17). Meidän on helppo eläytyä esimerkiksi niihin Paavalin tunteisiin, joita hän kuvaili Roomalaiskirjeen 7:21–24:ssä. Siinä hän tunnusti avoimesti: ”Kun haluan tehdä sitä, mikä on oikein, minussa on sitä, mikä on pahaa. – – Minä kurja ihminen!” Nämä rehelliset ajatukset rohkaisevat meitä, kun kamppailemme omien puutteidemme kanssa.

Paavali kertoi myös toisenlaisista tunteistaan. Galatalaiskirjeen 2:20:ssä hän sanoi: ”Jumalan Poika – – rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani.” Oletko yhtä vakuuttunut siitä, että Jeesus kuoli nimenomaan sinun puolestasi? Ehkä sinusta ei aina tunnu tältä.

Jos meillä on menneiden syntiemme vuoksi arvottomuuden tunteita, meidän voi joskus olla vaikea uskoa Jehovan rakkauteen ja anteeksiantoon, saati sitten pitää lunnaita henkilökohtaisena lahjana. Haluaako Jeesus tosiaan, että suhtaudumme lunnaisiin tällä tavalla? Jos näin on, mistä voi olla apua?

Jeesus haluaa, että pidämme hänen uhriaan henkilökohtaisena lahjana. Miksi voimme olla siitä varmoja? Kuvittele mielessäsi tilannetta, josta kerrotaan Luukkaan 23:39–43:ssa. Eräs mies riippuu kidutuspaalussa Jeesuksen vierellä. Mies tunnustaa, että hän on syyllistynyt väärintekoon. Kyseessä ei voinut olla mikään vähäpätöinen rikkomus, koska tällainen julma rangaistus annettiin vain kaikkein halveksittavimmille rikollisille. Ahdistuneena rikollinen pyytää Jeesukselta: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.”

Miten Jeesus reagoi? Kuvittele, miten hän tuskistaan huolimatta kääntää päätään voidakseen katsoa miestä silmiin. Hänellä on kovat kivut, mutta silti lämmin hymy nousee hänen kasvoilleen ja hän sanoo miehelle: ”Minä vakuutan sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Jeesus olisi voinut vain muistuttaa miestä siitä, että ”Ihmisen Poika – – [tuli] antamaan elämänsä lunnaiksi monien puolesta” (Matt. 20:28). Sen sijaan Jeesus korosti sitä, että hänen uhrinsa hyödyttäisi miestä henkilökohtaisesti. Hän toi keskusteluun lämpöä käyttämällä sanoja ”sinä” ja ”minä”. Jeesus kohdisti sanansa henkilökohtaisesti tälle miehelle sanoessaan, että juuri hänellä oli toivo elää ikuisesti paratiisissa maan päällä.

Lunnaat olisivat henkilökohtainen lahja myös tälle miehelle, ja Jeesus selvästikin halusi saada miehen vakuuttumaan siitä. Jos Jeesus piti lunnaiden arvoisena tätä rikollista, joka ei ollut edes saanut tilaisuutta palvella Jehovaa, hän varmasti suhtautuu tällä tavalla kastettuun Jehovan palvelijaan. Mikä voi auttaa meitä pitämään itseämme lunnaiden arvoisina, jos menneet synnit painavat mieltämme?

Palvelustehtävä, jonka Paavali sai, auttoi häntä ymmärtämään Jeesuksen uhrin merkitystä. Hän selitti: ”Olen kiitollinen Herrallemme Kristukselle Jeesukselle, joka antoi minulle voimaa, koska hän piti minua uskollisena ja antoi minulle palvelustehtävän, vaikka aikaisemmin olin pilkkaaja, vainoaja ja röyhkeä mies.” (1. Tim. 1:12–14.) Paavalin saama palvelustehtävä vakuutti hänet siitä, että Jeesus rakasti häntä, luotti häneen ja osoitti armoa häntä kohtaan. Jeesus on antanut myös jokaiselle meistä tehtävän (Matt. 28:19, 20). Voisiko se vaikuttaa meihin samalla tavalla kuin Paavaliin?

Albert palasi hiljattain Jehovan luo oltuaan erotettuna lähes 34 vuotta. Hän kertoo: ”Syntini ovat koko ajan mielessäni. Mutta kun olen kenttätyössä, tunnen apostoli Paavalin tavoin, että Jeesus on henkilökohtaisesti antanut minulle tehtävän. Se rohkaisee minua ja auttaa minua ajattelemaan myönteisesti itsestäni, elämästäni ja tulevaisuudestani.” (Ps. 51:3.)

Allan eli rikollista ja väkivaltaista elämää ennen kuin hän oppi totuuden. Hän myöntää: ”Mietin edelleen sitä, miten paljon vahinkoa aiheutin toisille. Välillä se masentaa minua. Mutta kiitän Jehovaa siitä, että hän antaa tällaisen syntisen ihmisen kertoa hyvää uutista. Kun näen, että hyvä uutinen koskettaa ihmisiä, se muistuttaa minua Jehovan hyvyydestä ja rakkaudesta. Minusta tuntuu, että hän auttaa minun välitykselläni toisia, joilla on samanlainen rankka tausta.”

Kenttäpalveluksessa voimme suunnata energiamme ja ajatuksemme myönteisiin asioihin. Tämä meille annettu tehtävä saa meidät vakuuttumaan Jeesuksen rakkaudesta, armosta ja luottamuksesta.

Niin kauan kuin Saatanan paha maailma on olemassa, sydämemme voi tuomita meidät menneistä virheistämme. Mikä auttaa meitä taistelemaan tällaisia tunteita vastaan?

”On rohkaisevaa ajatella, että Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme”, sanoo sisar nimeltä Jean, joka eli nuorena kaksoiselämää ja tuntee siitä usein syyllisyyttä (1. Joh. 3:19, 20). Meitäkin voi lohduttaa tieto siitä, että Jehova ja Jeesus ymmärtävät syntisyyttämme paljon paremmin kuin me itse. Muista, että he eivät antaneet lunnaita täydellisten ihmisten vaan katuvien syntisten puolesta. (1. Tim. 1:15.)

Voit vakuuttua lunnaiden arvosta omalla kohdallasi, kun mietiskelet sitä, miten Jeesus kohteli epätäydellisiä ihmisiä, ja kun teet parhaasi hänen antamassaan työssä. Silloin voit sanoa Paavalin tavoin: ”[Jeesus] rakasti minua ja luovutti itsensä minun puolestani.”