Ne leeviläiset, jotka eivät olleet pappeja, huolehtivat monenlaisista muista tehtävistä. Jotkut heistä toimivat esimerkiksi eräänlaisina poliiseina, joita valvoi temppelin päällikkö. Juutalainen filosofi Filon kuvaili temppelipoliisien tehtäviä seuraavasti: ”Jotkut näistä [leeviläisistä] on sijoitettu sisäänkäyntien luo portinvartijoiksi, jotkut taas [temppelialueen] sisälle pyhäkön eteen varmistamaan, ettei kukaan astu luvatta sisään, ei tahallaan eikä tahattomasti. Jotkut on määrätty partioimaan sen ympärillä vuorotellen ja pitämään vahtia päivin ja öin.”

Temppelipoliisit olivat sanhedrinin käytettävissä. He olivat ainoa aseistettu juutalaisten joukko, jonka olemassaolon roomalaiset sallivat.

Tutkija Joachim Jeremias toteaa: ”Ne Jeesuksen pidätyshetkellään lausumat moitteen sanat, että hän oli opettanut joka päivä temppelissä eikä häntä ollut otettu kiinni (Matt. 26:55), selittyvät todennäköisimmin sillä, että häntä tuli pidättämään temppelipoliisi.” Sama tutkija uskoo, että myös ne virkailijat, jotka tulivat pidättämään Jeesusta eräässä aiemmassa tilanteessa, olivat temppelipoliiseja (Joh. 7:32, 45, 46). Virkailijat ja heidän päällikkönsä lähetettiin myöhemmin tuomaan Jeesuksen opetuslapset sanhedrinin eteen. He olivat todennäköisesti osallisena myös siihen, että apostoli Paavali raahattiin temppelin ulkopuolelle. (Apt. 4:1–3; 5:17–27; 21:27–30.)