1. Miten Jehova on kuin imettävä äiti?

”VOIKO nainen unohtaa lapsensa, jota hän imettää?” Jehova esitti tämän kysymyksen profeetta Jesajan päivinä. Sitten hän sanoi kansalleen: ”Vaikka nämä naiset unohtaisivat, minä en koskaan unohda sinua.” (Jes. 49:15.) Jehova ei useinkaan vertaa itseään äitiin, mutta tässä tilanteessa hän teki niin. Hän valaisi äidin ja lapsen suhteella sitä, miten syvästi hän on kiintynyt palvelijoihinsa. Monet äidit ovat samaa mieltä kuin sisar nimeltä Jasmin, joka sanoo: ”Imettävän äidin ja lapsen välille syntyy aivan erityinen side, joka kestää läpi elämän.”

2. Miltä Jehovasta tuntuu, kun joku hänen lapsistaan ajautuu pois hänen luotaan?

² Jehova huomaa, kun yksikin hänen lapsistaan lakkaa olemasta seurakunnan yhteydessä ja osallistumasta saarnaamistyöhön. Ajattele, miten suurta tuskaa hän tuntee nähdessään, että joka vuosi tuhannet hänen palvelijansa jäävät toimettomaksi. *

3. Mitä Jehova haluaa?

³ Monet toimettomaksi jääneet veljet ja sisaret tulevat takaisin seurakuntaan, ja he ovat erittäin tervetulleita. Jehova haluaa heidän palaavan, ja niin haluamme mekin (1. Piet. 2:25). Miten voimme auttaa heitä? Aivan ensiksi meidän on hyvä tietää, miksi jotkut lakkaavat käymästä kokouksissa ja kenttäpalveluksessa.

4. Miten ansiotyö voi vaikuttaa joihinkin?

⁴ Ansiotyö imaisee jotkut mukaansa. ”Käytin työhöni liian paljon aikaa ja energiaa”, myöntää Hung, * Kaakkois-Aasiassa asuva veli. ”Uskottelin itselleni, että jos tulisin aineellisesti paremmin toimeen, pystyisin myös palvelemaan Jehovaa paremmin. Siksi aloin tehdä pidempää päivää. Kokouksia jäi yhä useammin väliin, kunnes lopulta jäin kokonaan pois seurakunnasta. Maailma on näköjään suunniteltu siten, että se loitontaa pikku hiljaa ihmisen Jumalasta.”

5. Miten elämän ongelmat vaikuttivat erääseen sisareen?

⁵ Jotkut veljet ja sisaret kamppailevat monien vaikeiden ongelmien kanssa. Britanniassa asuva Anne on viiden lapsen äiti. Hän selittää: ”Yksi lapsistani syntyi vaikeasti vammaisena. Myöhemmin tyttäreni erotettiin seurakunnasta ja poikani sairastui psyykkisesti. Masennuin siinä määrin, etten enää käynyt kokouksissa enkä kentällä. Aikanaan minusta tuli toimeton.” Tunnemme syvää myötätuntoa Annea ja hänen perhettään sekä muita kohtaan, joilla on samankaltaisia haasteita.

6. Mitä voisi tapahtua, jos emme noudattaisi Kolossalaiskirjeen 3:13:n neuvoa?

⁶ Lue Kolossalaiskirjeen 3:13. Jotkut Jehovan palvelijat ovat loukkaantuneet siitä, mitä joku toinen seurakuntaan kuuluva on tehnyt. Apostoli Paavali myönsi, että meillä saattaa joskus olla perustellusti ”valituksen aihetta” veljeä tai sisarta vastaan. Meitä on kenties kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Ellemme ole varovaisia, voisimme alkaa kantaa kaunaa. Katkeruus voi jossain vaiheessa saada ihmisen ottamaan etäisyyttä Jehovan kansaan. Näin kävi eteläamerikkalaiselle veljelle nimeltä Pablo. Häntä syytettiin aiheettomasti väärinteosta, ja hän menetti palvelustehtävänsä seurakunnassa. Miten hän reagoi? Pablo kertoo: ”Suutuin ja ajauduin vähitellen pois seurakunnasta.”

7. Miten soimaava omatunto voi vaikuttaa ihmiseen?

⁷ Omatunto voi soimata ihmistä, joka on menneisyydessä rikkonut Jumalan lakia, ja hänestä voi tuntua, ettei hän ole Jumalan rakkauden arvoinen. Vaikka hän olisi katunut ja hänelle olisi osoitettu armoa, hän saattaa ajatella, ettei hän enää kelpaa Jumalan palvelijaksi. Francisco-nimisestä veljestä tuntui tältä. Hän selittää: ”Syyllistyin seksuaaliseen moraalittomuuteen, ja minua ojennettiin. Jatkoin jonkin aikaa kokouksissa käymistä, mutta lannistuin ja tunsin, että olin arvoton kuulumaan Jehovan kansaan. Minulla oli edelleen huono omatunto, ja olin varma, ettei Jehova ollut antanut minulle anteeksi. Aikanaan jäin pois seurakunnan toiminnasta.” Miten sinä suhtaudut veljiin ja sisariin, joilla on edellä kuvaillun kaltaisia haasteita? Tunnetko empatiaa heitä kohtaan? Mikä vielä tärkeämpää, miten Jehova suhtautuu heihin?

8. Unohtaako Jehova ne, jotka ovat palvelleet häntä? Selitä.

⁸ Jehova ei unohda niitä, jotka ovat palvelleet häntä mutta eivät tällä hetkellä ole hänen kansansa yhteydessä. Hän ei unohda myöskään sitä, mitä he ovat tehneet hänen palveluksessaan. (Hepr. 6:10.) Profeetta Jesaja havainnollisti kauniin vertauksen avulla sitä, miten Jehova huolehtii palvelijoistaan. Hän kirjoitti: ”Hän huolehtii laumastaan niin kuin paimen. Hän kokoaa karitsat yhteen käsivarrellaan ja kantaa niitä sylissään.” (Jes. 40:11.) Miltä suuresta Paimenesta tuntuu, kun yksi hänen lampaistaan joutuu eroon laumasta? Jeesus kertoi Jehovan tunteista, kun hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Mitä arvelette? Jos jollakulla on 100 lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä ne 99 vuorille ja lähde etsimään sitä yhtä, joka on eksyksissä? Jos hän löytää sen – minä vakuutan teille – hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä 99:stä, jotka eivät ole eksyneet.” (Matt. 18:12, 13.)

9. Millä tavalla hyvät paimenet kohtelivat lampaitaan Raamatun aikoina? (Ks. kansikuva.)

⁹ Miksi on sopivaa verrata Jehovaa paimeneen? Raamatun aikoina hyvä paimen oli erittäin kiinnostunut lampaidensa hyvinvoinnista. Esimerkiksi Daavid taisteli leijonan ja karhun kanssa suojellakseen laumaansa (1. Sam. 17:34, 35). Hyvä paimen huomasi varmasti, jos yksikin hänen lampaistaan puuttui (Joh. 10:3, 14). Hän jätti 99 lammasta turvaan aitaukseen tai toisten paimenten hoitoon ja lähti etsimään kadonnutta. Tämän vertauksen avulla Jeesus opetti seuraavan tärkeän totuuden: ”Taivaassa oleva Isäni [ei] halua, että yksikään näistä pienistä menehtyisi.” (Matt. 18:14.)

10. Mitä Jehova lupaa Hesekielin 34:11–16:n mukaan tehdä kadonneiden lampaidensa hyväksi?

¹⁰ Jehova rakastaa meitä jokaista, myös niitä ”pieniä”, jotka ovat joutuneet eroon hänen laumastaan. Hän lupasi profeetta Hesekielin välityksellä, että hän etsisi kadonneet lampaansa ja auttaisi heitä tervehtymään hengellisesti. Hän myös kertoi, miten hän pelastaisi heidät samalla tavalla kuin tyypillinen israelilainen paimen pelasti kadonneen lampaan. (Lue Hesekielin 34:11–16.) Ensinnäkin paimen etsii eksyneen lampaan, vaikka se vaatisi paljon aikaa ja työtä. Kun paimen sitten on löytänyt lampaan, hän tuo sen takaisin laumaan. Jos lammas on loukkaantunut tai nälän heikentämä, paimen auttaa ja tukee sitä: hän sitoo sen haavat, kantaa sitä ja antaa sille ruokaa. Vanhimmat ovat ”Jumalan lauman” paimenia, ja heidän täytyy auttaa samalla tavalla niitä, jotka ovat ajautuneet pois seurakunnasta (1. Piet. 5:2, 3). Vanhimmat etsivät heidät, auttavat heitä palaamaan laumaan ja osoittavat rakkautta heitä kohtaan antamalla heille tarvittavaa hengellistä tukea. *

11. Mitä hyvä paimen ymmärsi?

¹¹ Hyvä paimen ymmärsi, että lampaat voivat eksyä. Jos sitten joku lammas harhautui erilleen laumasta, paimen ei kohdellut sitä kovakouraisesti. Jehova on näyttänyt hyvää esimerkkiä auttamalla palvelijoitaan, jotka ovat tilapäisesti etääntyneet hänestä.

12. Miten Jehova kohteli Joonaa?

¹² Profeetta Joona pakeni saamaansa tehtävää, mutta Jehova ei hylännyt häntä. Hyvän paimenen tavoin Jehova pelasti hänet ja antoi hänelle voimaa, jota hän tarvitsi tehtävänsä suorittamiseen. (Joona 2:7; 3:1, 2.) Myöhemmin Jehova auttoi pullokurpitsan välityksellä Joonaa ymmärtämään, miten arvokas jokaisen ihmisen elämä on (Joona 4:10, 11). Mitä tästä voi oppia? Vanhinten ei tule nopeasti luopua toivosta niiden suhteen, joista on tullut toimettomia. Sen sijaan he yrittävät ymmärtää, mikä sai lampaan harhautumaan pois laumasta. Kun hän sitten palaa Jehovan luo, vanhimmat osoittavat edelleen rakkautta ja kiinnostusta häntä kohtaan.

13. Mitä opimme siitä, miten Jehova suhtautui psalmin 73 kirjoittajaan?

¹³ Psalmin 73 kirjoittaja lannistui huomatessaan, että pahat ihmiset näyttivät menestyvän. Hän alkoi miettiä, oliko Jumalan tahdon tekemisestä mitään hyötyä. (Ps. 73:12, 13, 16.) Miten Jehova reagoi? Hän ei tuominnut tuota miestä vaan kirjoitutti hänen sanansa Raamattuun. Ajan mittaan psalminkirjoittaja ymmärsi, että hyvä suhde Jehovaan on kaikkein arvokkainta ja että se tekee elämästä merkityksellistä (Ps. 73:23, 24, 26, 28). Mitä tästä voi oppia? Vanhinten ei tule hätäisesti tuomita niitä, jotka epäilevät sitä, onko Jehovan palvelemisesta hyötyä. Sen sijaan vanhimmat yrittävät ymmärtää, mitä on heidän sanojensa tai tekojensa taustalla. Vasta sitten vanhimmat voivat antaa heille tarvittavaa rohkaisua Raamatun avulla.

14. Miksi Elia tarvitsi apua, ja miten Jehova antoi sitä?

¹⁴ Profeetta Elia pakeni kuningatar Isebeliä. Hän luuli, ettei kukaan muu palvellut Jehovan profeettana, ja hänestä tuntui, että hänen kova työnsä oli ollut turhaa. Elia masentui niin kovasti, että hän halusi kuolla. (1. Kun. 19:1–4, 10.) Jumala ei kuitenkaan tuominnut Eliaa vaan vakuutti, ettei hän ollut yksin, että hän voisi luottaa Jumalan voimaan ja että hänellä olisi vielä paljon työtä tehtävänä. Jehova kuunteli huomaavaisesti Elian huolia ja antoi hänelle uusia tehtäviä. (1. Kun. 19:11–16, 18.) Mitä tästä voi oppia? Meidän kaikkien, ja varsinkin vanhinten, tulee kohdella Jehovan lampaita ystävällisesti. Joku voi puhua katkerasti tai tuntea olevansa Jehovan armon ulottumattomissa, mutta silloinkin vanhimmat kuuntelevat, kun hän vuodattaa sydäntään. Sitten he vakuuttavat eksyneelle lampaalle, että hän on Jehovan silmissä arvokas.

15. Mitä Johanneksen 6:39 kertoo Jeesuksen suhtautumisesta Isänsä lampaisiin?

¹⁵ Miten Jehova haluaa meidän suhtautuvan eksyneisiin lampaisiinsa? Jeesus näytti meille mallia. Hän tiesi, että Jehova pitää kaikkia lampaitaan arvokkaina, ja siksi hän auttoi kaikin keinoin ”Israelin kansan kadonneita lampaita” palaamaan Jehovan luo (Matt. 15:24; Luuk. 19:9, 10). Hyvänä paimenena Jeesus myös teki parhaansa, jottei hän kadottaisi yhtäkään Jehovan lampaista. (Lue Johanneksen 6:39.)

16–17. Miten vanhinten tulisi suhtautua pois jääneiden auttamiseen? (Ks. tekstiruutu ” Miltä kadonneesta lampaasta tuntuu?”)

¹⁶ Apostoli Paavali kehotti Efesoksen seurakunnan vanhimpia jäljittelemään Jeesuksen esimerkkiä. ”Teidän täytyy tällä tavalla kovasti työskennellen auttaa heikkoja ja muistaa Herran Jeesuksen omat sanat: ’Antaminen tekee onnellisemmaksi kuin saaminen.’” (Apt. 20:17; Apt. 20:35.) Nykyäänkin vanhimmilla on tärkeä vastuu huolehtia Jumalan laumasta. Espanjalainen vanhin Salvador selittää: ”Kun mietin sitä, miten paljon Jehova välittää kadonneista lampaista, haluan tehdä kaikkeni heidän auttamisekseen. Tiedän, että Jehova haluaa minun huolehtivan heistä.”

¹⁷ Kaikki tässä kirjoituksessa mainitut veljet ja sisaret, jotka olivat ajautuneet pois, ovat saaneet apua, ja he ovat palanneet Jehovan luo. Parhaillaan monet muutkin eksyneet lampaat toivovat samaa. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään tarkemmin sitä, miten voimme auttaa heitä palaamaan Jehovan luo.