1–2. Mitä eräs veli oppi neuvojen antamisesta?

VUOSIA sitten kaksi vanhinta oli käymässä sisaren luona, joka oli ollut jonkin aikaa poissa kokouksista. Toinen vanhimmista luki monta raamatunkohtaa kokouksissa käymisestä. Hänen mielestään käynti sujui hyvin, mutta kun he olivat lähdössä, sisar sanoi: ”Teillä ei kyllä ole aavistustakaan siitä, mitä joudun kestämään.” Veljet olivat antaneet neuvoja kysymättä sisarelta mitään hänen ongelmistaan tai olosuhteistaan. Siksi sisaresta tuntui, ettei neuvoista ollut paljonkaan apua.

² Vanhin kertoi jälkeenpäin: ”Tuolloin ajattelin, että sisar oli epäkunnioittava. Asiaa mietittyäni tajusin kuitenkin, että olin lukenut oikeat raamatunkohdat mutta en ollut esittänyt oikeita kysymyksiä. En kysynyt, mitä hänelle kuului tai miten voisimme auttaa häntä.” Tämä kokemus opetti vanhimmalle jotain tärkeää. Nykyään hän on empaattinen ja avulias paimen.

3. Ketkä seurakunnassa voivat antaa neuvoja?

 ³ Vanhimmat ovat seurakunnan paimenia, ja heidän vastuullaan on tarvittaessa antaa neuvoja. Joskus muidenkin seurakuntaan kuuluvien täytyy ehkä neuvoa toisia. Esimerkiksi veli tai sisar voi antaa Raamattuun perustuvan neuvon ystävälleen. (Ps. 141:5; Sananl. 25:12.) Vanhempi sisar voi neuvoa ”nuorempia naisia” muun muassa asioissa, joista puhutaan Tituksen kirjeen 2:3–5:ssä. Vanhempien täytyy tietenkin usein neuvoa ja oikaista lapsiaan. Niinpä vaikka tämä kirjoitus on suunnattu erityisesti seurakunnan vanhimmille, meidän  kaikkien on hyvä tietää, miten antaa käytännöllisiä ja kannustavia neuvoja, jotka ”tekevät sydämen iloiseksi” (Sananl. 27:9).

4. Mitä tässä artikkelissa käsitellään?

⁴ Tässä artikkelissa käsitellään neljää kysymystä: 1) Mikä on oikea motiivi neuvojen antamiseen? 2) Onko neuvo todella tarpeen? 3) Kenen pitäisi neuvoa? 4) Miten antaa hyödyllisiä neuvoja?

5. Miten oikea motiivi auttaa vanhinta esittämään vetoavia neuvoja? (1. Korinttilaisille 13:4, 7.)

⁵ Vanhimmat rakastavat veljiään ja sisariaan. Joskus rakkaus saa heidät neuvomaan jotakuta, joka on ottamaisillaan ”jonkin harha-askeleen” (Gal. 6:1). Ennen neuvon antamista vanhimman olisi kuitenkin hyvä miettiä sitä, mitä apostoli Paavali sanoi rakkaudesta: ”Rakkaus on kärsivällinen ja huomaavainen. – – Kaiken se peittää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kestää.” (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 13:4, 7.) Näiden jakeiden miettiminen auttaa vanhinta erittelemään motiivejaan ja esittämään neuvonsa vetoavalla tavalla. Jos neuvon saaja tuntee, että vanhin välittää hänestä aidosti, hän ottaa neuvon todennäköisemmin vastaan. (Room. 12:10.)

6. Miten Paavali näytti hyvää esimerkkiä vanhimmille?

⁶ Paavali näytti hyvää esimerkkiä vanhimmille. Kun Tessalonikan kristityt tarvitsivat neuvoja, hän ei epäröinyt antaa niitä. Kirjoittaessaan heille hän kuitenkin ensin kiitti heitä uskollisesta työstä, vaivannäöstä ja kestävyydestä. Hän myös otti huomioon heidän olosuhteensa ja ymmärsi, ettei heidän elämänsä ollut helppoa ja että heidän täytyi kestää vainoa. (1. Tess. 1:3; 2. Tess. 1:4.) Lisäksi hän sanoi heille, että he olivat esimerkkinä toisille kristityille (1. Tess. 1:8, 9). Paavalin lämmin kiitos varmasti ilahdutti heitä. Ei ollut epäilystäkään siitä, että Paavali rakasti Tessalonikan kristittyjä hyvin paljon. Siksi hän pystyi antamaan heille hyödyllisiä neuvoja kummassakin kirjeessään. (1. Tess. 4:1, 3–5, 11; 2. Tess. 3:11, 12.)

7. Mikä voi saada jonkun hylkäämään neuvon?

⁷ Mitä voisi tapahtua, jos neuvo annetaan väärällä tavalla? Eräs kokenut vanhin sanoo: ”Vaikka neuvossa itsessään ei olisi mitään vikaa, joku saattaa hylätä sen, jos sitä ei anneta huomaavaisesti.” Mitä tästä voi oppia? Neuvo on helpompi ottaa vastaan, kun sen antamisen vaikuttimena on rakkaus, ei ärtymys.

8. Mitä vanhin voisi kysyä itseltään ratkaistessaan, pitäisikö hänen neuvoa jotakuta?

⁸ Vanhimman ei tulisi antaa neuvoja hätäisesti. Hänen on hyvä kysyä ensin itseltään: Täytyykö minun tosiaan puuttua asiaan? Olenko varma, että tuo veli tai sisar toimii väärin? Onko hän rikkonut jotain Raamatun käskyä, vai onko kyse vain makuasiasta? Vanhimman on viisasta varoa olemasta ”hätäinen puheissaan” (Sananl. 29:20). Jos hän ei ole varma, pitäisikö hänen neuvoa jotakuta, hän voi ensin puhua jonkun toisen vanhimman kanssa siitä, toimiiko tuo veli tai sisar tosiaan vastoin Raamatun ohjeita (2. Tim. 3:16, 17).

9. Mitä opimme siitä, millaisia neuvoja Paavali antoi pukeutumisesta ja ulkoasusta? (1. Timoteukselle 2:9, 10.)

 ⁹ Kuvitellaan, että vanhinta askarruttaa jonkun seurakuntaan kuuluvan pukeutuminen tai ulkoasu. Hän voisi miettiä, onko hänellä jokin raamatullinen syy huomauttaa asiasta. Hän ei halua antaa omiin mielipiteisiinsä perustuvia neuvoja, joten hän voisi kysyä toiselta vanhimmalta tai kypsältä julistajalta, mitä mieltä tämä on. He voisivat yhdessä pohtia neuvoja, joita Paavali antoi pukeutumisesta ja ulkoasusta. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 2:9, 10.) Paavali esitti yleisluonteisia periaatteita siitä, että pukeutumisen tulisi olla sopivaa ja hillittyä ja osoittaa arvostelukykyä. Hän ei kuitenkaan tehnyt sääntöjä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, vaan tunnusti, että kristityllä on oikeus pukeutua oman maun mukaan Raamatun periaatteiden rajoissa. Kun siis vanhimmat harkitsevat, pitäisikö jotakuta neuvoa, he miettivät, onko hänen pukeutumisensa ja ulkoasunsa hillittyä ja hyvän maun mukaista.

10. Mitä täytyy muistaa henkilökohtaisista valinnoista?

¹⁰ On hyvä muistaa, että kaksi kypsää kristittyä voi tehdä erilaiset valinnat, joista kummassakaan ei ole mitään väärää. Meidän ei pitäisi tyrkyttää toisille omaa näkemystämme siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. (Room. 14:10.)

11–12. Mitä vanhin voisi kysyä itseltään, kun neuvoja tarvitaan, ja miksi?

¹¹ Jos neuvo on selvästikin tarpeen, seuraavaksi täytyy miettiä, kenen olisi parasta antaa se. Ennen kuin vanhin neuvoo naimisissa olevaa sisarta tai alaikäistä, hänen on hyvä keskustella perheen pään kanssa. Tämä saattaa haluta hoitaa asian itse tai olla paikalla, kun vanhin antaa neuvoja. * Joissain tapauksissa on ehkä viisasta, että vanhempi sisar neuvoo nuorempaa sisarta, kuten  kappaleessa 3 todettiin.

¹² Vanhin voisi myös kysyä itseltään: onko parasta, että neuvo tulee minulta, vai otettaisiinko se paremmin vastaan joltain muulta? Esimerkiksi jonkun, jolla on arvottomuuden tunteita, voisi olla helpompi kuunnella neuvoja sellaiselta vanhimmalta, joka on itse kokenut jotain samanlaista. Tällainen vanhin pystyy todennäköisesti olemaan empaattisempi, ja hänen neuvoillaan  on enemmän painoarvoa. Kaikkien vanhinten vastuulla on tietysti kannustaa veljiä ja sisaria tekemään Raamatun periaatteiden mukaisia muutoksia elämässään. Tärkeintä on kuitenkin se, että neuvoja annetaan silloin kun niitä tarvitaan.

13–14. Miksi vanhimman on tärkeää kuunnella?

¹³Kuuntele tarkkaan. Kun vanhin valmistautuu antamaan neuvoja, hän voisi miettiä: Olenko selvillä tämän veljen tai sisaren olosuhteista? Mitä hänelle oikein kuuluu? Onko hänellä ehkä haasteita, joista en tiedä mitään? Mitä hän tarvitsisi nyt eniten?

¹⁴ Neuvojen antamiseen soveltuu Jaakobin kirjeen 1:19:ssä oleva periaate: ”Jokaisen täytyy olla nopea kuuntelemaan, hidas puhumaan ja hidas vihastumaan.” Vanhin saattaa olettaa, että hän tietää kaikki tosiasiat, mutta onko todella niin? Sananlaskujen 18:13:ssa todetaan: ”Se, joka vastaa ennen kuin kuulee tosiasiat, on tyhmä ja nolaa itsensä.” Tosiasiat on parasta selvittää kysymällä henkilöltä itseltään. Siksi on tärkeää kuunnella ennen kuin puhuu. Muista kirjoituksen alussa kerrottu kokemus. Vanhin tajusi, että ennen kuin hän alkoi esittää valmistamiaan ajatuksia, hänen olisi pitänyt kysyä sisarelta, miten hänellä menee ja miten häntä voitaisiin auttaa. Jos vanhimmat selvittävät kaikessa rauhassa tosiasiat, he pystyvät todennäköisemmin auttamaan ja rohkaisemaan veljiä ja sisaria.

15. Miten vanhimmat voivat noudattaa Sananlaskujen 27:23:ssa olevaa periaatetta?

¹⁵Opettele tuntemaan veljet ja sisaret. Kuten kirjoituksen alussa osoitettiin, oikeanlainen neuvonta on muutakin kuin raamatunkohtien lukemista tai ehdotusten esittämistä. Seurakunnan ystävien täytyy tuntea, että heistä välitetään, heitä ymmärretään ja heitä halutaan auttaa. (Lue Sananlaskujen 27:23.) Vanhinten tulisi tehdä parhaansa, jotta heistä tulisi läheisiä ystäviä veljien ja sisarten kanssa.

16. Mitä vanhinten on hyvä tehdä, jotta heidän neuvonsa olisi helpompi ottaa vastaan?

¹⁶ Vanhinten ei pitäisi antaa sellaista kuvaa, että he ovat tekemisissä seurakuntaan kuuluvien kanssa vain viran puolesta tai ainoastaan silloin kun jotakuta täytyy neuvoa. Sen sijaan he juttelevat veljien ja sisarten kanssa säännöllisesti ja ovat kiinnostuneita siitä, millaisia haasteita heillä on. Eräs kokenut vanhin sanoo: ”Tällä tavalla voi luoda hyvät suhteet ystäviin. Kun sitten täytyy antaa neuvoja, se on paljon  helpompaa.” Silloin myös neuvojen vastaanottaminen tuntuu helpommalta.

17. Milloin vanhimman on erityisen tärkeää olla kärsivällinen ja huomaavainen?

¹⁷Ole kärsivällinen ja huomaavainen. Kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta tarvitaan erityisesti silloin kun joku aluksi hylkää Raamattuun perustuvat neuvot. Vanhimman täytyy varoa, ettei hän ärsyynny, jos hänen neuvoaan ei heti kuunnella tai noudateta. Jeesuksesta ennustettiin: ”Hän ei muserra runneltua ruokoa eikä sammuta kytevää lampunsydäntä.” (Matt. 12:20.) Vanhin voi omissa rukouksissaan pyytää, että Jehova auttaisi veljeä tai sisarta ymmärtämään neuvojen syyn ja toimimaan niiden mukaan. Neuvon saajan täytyy ehkä sulatella kuulemaansa jonkin aikaa. Jos vanhin toimii kärsivällisesti ja huomaavaisesti, veljen tai sisaren on helpompi keskittyä neuvon sisältöön ja olla takertumatta tapaan, jolla se annetaan. Neuvojen täytyy tietysti aina perustua Jumalan sanaan.

18. a) Mitä tulisi pitää mielessä, kun antaa neuvoja? b) Mitä tekstiruudun kuvassa olevat vanhemmat mahdollisesti miettivät?

¹⁸Ota virheistä opiksi. Olemme epätäydellisiä emmekä siksi pysty noudattamaan tämän kirjoituksen ehdotuksia täydellisesti (Jaak. 3:2). Teemme virheitä, mutta yritämme oppia niistä. Jos veljemme ja sisaremme tuntevat, että rakastamme heitä, heidän on todennäköisesti helpompi antaa meille anteeksi, kun sanamme tai tekomme loukkaavat heitä. (Ks. myös tekstiruutu ” Vanhemmille”.)

19. Miten voimme tehdä toisten sydämen iloiseksi?

¹⁹ Hyvien neuvojen antaminen ei ole helppoa. Me olemme epätäydellisiä, ja niin ovat myös ne, joita neuvomme.  Muista tässä artikkelissa käsitellyt periaatteet. Neuvojalla on oltava oikea motiivi. Hänen täytyy myös miettiä, onko neuvo todella tarpeellinen ja onko hän oikea ihminen antamaan sen. Ennen neuvojen antamista on hyvä esittää kysymyksiä ja kuunnella tarkkaan niin että voi ymmärtää toisen haasteita. Yritä asettua sen asemaan, jota neuvot. Ole lempeä ja ystävysty veljien ja sisarten kanssa. Muista, että tavoite on antaa neuvoja, jotka ovat hyödyllisiä ja jotka myös ”tekevät sydämen iloiseksi” (Sananl. 27:9).