Jotkut ovat pohtineet tätä kysymystä luettuaan kertomuksen nopeasti läpi. Jakeissa puhutaan kahdesta eri miehestä, joiden kummankin nimi oli Mefiboset. Katsotaan, mitä voimme oppia tästä kertomuksesta.

Israelin kuninkaalla Saulilla oli seitsemän poikaa ja kaksi tytärtä. Saulin esikoispoika oli Jonatan. Myöhemmin Saul sai sivuvaimonsa Rispan kanssa pojan, jonka nimi oli Mefiboset. Myös Jonatanilla oli Mefiboset-niminen poika. Näin ollen sekä Saulin pojan että pojanpojan nimi oli Mefiboset.

Jossain vaiheessa Saul kääntyi israelilaisten keskuudessa eläviä gibeonilaisia vastaan ja aikoi tehdä heistä lopun. Ilmeisesti monia heistä tapettiin. Se oli väärin, koska Joosuan aikana Israelin päämiehet olivat tehneet gibeonilaisten kanssa rauhan ja solmineet heidän kanssaan liiton (Joos. 9:3–27).

Tämä liitto oli edelleen voimassa Saulin aikana. Saul ei kuitenkaan kunnioittanut sitä vaan yritti tuhota gibeonilaiset ja näin ”syyllistyi verenvuodatukseen” (2. Sam. 21:1). Kun Daavidista oli tullut kuningas, jäljelle jääneet gibeonilaiset tulivat puhumaan hänelle kärsimästään vääryydestä. Daavid kysyi heiltä, miten Saulin julma teko voitaisiin sovittaa niin että Jehova voisi taas siunata maata. Gibeonilaiset eivät halunneet rahaa vaan pyysivät saada surmata seitsemän sen miehen poikaa, joka oli aikonut tuhota heidät (4. Moos. 35:30, 31). Daavid suostui heidän pyyntöönsä. (2. Sam. 21:2–6.)

Saul ja Jonatan olivat jo kuolleet taistelussa, mutta Jonatanin poika Mefiboset oli edelleen elossa. Hän oli joutunut lapsena onnettomuuteen ja vammautunut, eikä hän ollut mukana Saulin hyökkäyksessä gibeonilaisia vastaan. Daavid oli tehnyt ystävänsä Jonatanin kanssa liiton, joka hyödyttäisi Jonatanin jälkeläisiä, myös hänen poikaansa Mefibosetia (1. Sam. 18:1; 20:42). Raamattu kertoo: ”Kuningas [Daavid] kuitenkin tunsi sääliä Mefibosetia, Saulin pojan Jonatanin poikaa, kohtaan sen valan vuoksi, jonka Daavid ja Saulin poika Jonatan olivat vannoneet Jehovan edessä.” (2. Sam. 21:7.)

Kaikesta huolimatta Daavid toimi gibeonilaisten pyynnön mukaan ja luovutti heille kaksi Saulin poikaa, joista toinen oli nimeltään Mefiboset, ja viisi Saulin tyttärenpoikaa (2. Sam. 21:8, 9). Näin Israelista saatiin poistettua verenvuodatuksesta aiheutunut syyllisyys.

Näistä tapahtumista voidaan oppia jotain tärkeää. Jumalan laissa sanottiin selvästi, että lapsia ei tule surmata ”sen vuoksi, mitä heidän isänsä tekevät” (5. Moos. 24:16). Jehova ei olisi hyväksynyt Saulin kahden pojan ja viiden tyttärenpojan surmaamista, jos he olisivat olleet syyttömiä. Laissa sanottiin myös: ”Kukin tulee surmata vain oman syntinsä vuoksi.” Ilmeisesti nuo seitsemän Saulin jälkeläistä olivat jotenkin osallistuneet gibeonilaisten tappamiseen ja saivat siitä oikeudenmukaisen rangaistuksen.

Tämän kertomuksen mukaan väärintekemistä ei siis voi perustella sillä, että noudattaa vain ohjeita, vaan jokaisen täytyy vastata omista teoistaan. Sananlaskuissa sanotaan: ”Tasoita polku jaloillesi, niin kuljet kaikilla teilläsi vakaasti. Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle. Ohjaa askeleesi pois pahasta.” (Sananl. 4:24–27; Ef. 5:15.)