Vala on erään määritelmän mukaan ”Jumalaan vedoten annettava määrämuotoinen juhlallinen vakuutus”. Se voi olla suullinen tai kirjallinen.

Jotkut saattavat ajatella, että valan vannominen on väärin, koska Jeesus sanoi: ”Älkää vannoko lainkaan – –. Kun sanotte ’kyllä’, sen pitää tarkoittaa ’kyllä’, ja kun sanotte ’ei’, sen pitää tarkoittaa ’ei’, sillä se, mikä ylittää nämä, on Paholaisesta.” (Matt. 5:33–37.) Jeesus tiesi, että Mooseksen laki vaati vannomaan valan joissain tilanteissa ja että uskolliset Jumalan palvelijat olivat vannoneet valoja (1. Moos. 14:22, 23; 2. Moos. 22:10, 11). Itse Jehovakin oli joskus tehnyt niin (Hepr. 6:13–17). Jeesus ei siis voinut tarkoittaa, ettei koskaan saisi vannoa valaa. Sen sijaan hän varoitti vannomasta jonkin vähäpätöisen asian vuoksi tai kevyin perustein. Meidän tulisi muistaa, että Jehova odottaa meidän pitävän aina sen, mitä lupaamme.

Mitä pitäisi tehdä, jos jossain tilanteessa pyydetään vannomaan vala tai antamaan juhlallinen vakuutus? Mieti ensin, voitko pitää sen, mitä lupaat. Jos et ole siitä varma, on parempi olla vannomatta. Raamatussa todetaan: ”On parempi, ettet lupaa kuin että lupaat etkä täytä.” (Saarn. 5:5.) Mieti seuraavaksi kyseiseen valaan liittyviä Raamatun periaatteita ja toimi sitten omantuntosi mukaan. Mitkä periaatteet voisivat auttaa tekemään hyvän ratkaisun?

Jotkin valat ovat Jumalan tahdon mukaisia. Avioliittoon vihittäessä Jehovan todistajat antavat lupauksen, joka on eräänlainen vala. Morsian ja sulhanen lupaavat Jumalan ja todistajien edessä, että he rakastavat, vaalivat ja kunnioittavat toisiaan niin kauan kuin he molemmat elävät. (Jotkin parit eivät toista juuri näitä sanoja, mutta he antavat silti lupauksen Jumalan edessä.) Sitten heidät julistetaan mieheksi ja vaimoksi, ja heidän avioliittonsa on tarkoitus kestää koko elämän (1. Moos. 2:24; 1. Kor. 7:39). On oikein ja Jumalan tahdon mukaista antaa tällainen lupaus.

Jotkin valat ovat vastoin Jumalan tahtoa. Jehovan palvelija ei antaisi esimerkiksi sellaista valaa, jossa hän lupaa puolustaa maataan asein tai kieltää uskonsa Jumalaan, koska se rikkoisi Jumalan käskyjä. Kristityt ”eivät ole osa maailmasta”, joten emme ota osaa sen sotiin tai muihin konflikteihin (Joh. 15:19; Jes. 2:4; Jaak. 1:27).

 Joistain valoista täytyy päättää omantunnon mukaan. Joskus valan vannomista täytyy harkita huolellisesti ja muistaa samalla Jeesuksen neuvo ”antaa – – takaisin keisarille, mikä kuuluu keisarille, mutta Jumalalle, mikä kuuluu Jumalalle” (Luuk. 20:25).

Oletetaan, että kristitty hakee jonkin maan kansalaisuutta tai passia mutta saa tietää, että sen saamiseksi täytyy vannoa uskollisuudenvala. Jos tuo vala velvoittaisi toimimaan selvästi vastoin Jumalan lakia, kristityn omatunto ei sallisi hänen vannoa sitä. Hakijan voisi kuitenkin olla luvallista muokata valan sanamuotoa niin ettei se ole ristiriidassa hänen omantuntonsa kanssa.

Tällaisen sanamuodoltaan muokatun uskollisuudenvalan vannominen voi olla sopusoinnussa Roomalaiskirjeen 13:1:n kanssa, jossa sanotaan: ”Jokaisen ihmisen tulee olla alamainen esivallalle.” Kristitty voi tulla siihen tulokseen, ettei ole väärin vannoa tekevänsä jotain sellaista, mitä Jumala jo odottaa meiltä.

On tärkeää kuunnella omaatuntoaan myös silloin kun valan vannomiseen liittyy jokin esine tai ele. Muinaiset roomalaiset ja skyyttalaiset vannoivat miekkansa kautta sen merkiksi, että sodan jumala takaisi heidän puhuvan totta. Kreikkalaiset taas kohottivat käden taivasta kohti vannoessaan valan. Näin he tunnustivat, että jokin jumala, jolle ihmiset ovat tilivelvollisia, näki ja kuuli, mitä tapahtui.

Jehovan palvelija ei tietenkään vannoisi minkään kansallisen symbolin kautta, jota palvotaan tai joka liittyy jotenkin väärään uskontoon. Mutta entä jos oikeudessa pyydettäisiin vannomaan käsi Raamatulla, että kertoo totuuden? Kristitty voisi päättää tehdä niin, sillä Raamatussakin kerrotaan uskollisista Jehovan palvelijoista, joiden valaan liittyi jokin ele (1. Moos. 24:2, 3, 9; 47:29–31). Jos vannoo tällaisen valan, on tärkeää muistaa, että silloin lupaa Jumalan edessä kertoa totuuden. Se merkitsee sitä, että täytyy olla valmis vastaamaan totuudenmukaisesti mihin tahansa kysymykseen.

Suhteemme Jehovaan on meille hyvin arvokas. Siksi meidän tulisi harkita rukoillen, vannommeko valan, ja huolehtia siitä, ettei se ole vastoin omaatuntoamme tai Raamatun periaatteita. Jos vannomme valan, meidän täytyy myös pitää se. (1. Piet. 2:12.)