OLIN 16-vuotias, kun kapinallissotilaat pakottivat minut liittymään riveihinsä. He antoivat minulle huumeita ja alkoholia, ja päihteiden vaikutuksen alaisena taistelin usein kuin raivopäinen. Olin mukana monissa taisteluissa ja syyllistyin hirvittäviin julmuuksiin. Kadun sitä syvästi.

Kerran leiriimme tuli iäkäs todistaja saarnaamaan. Yleensä meitä kapinallisia pelättiin ja halveksittiin, mutta hän halusi auttaa meitä hengellisesti. Kun hän kutsui minut kokoukseen, olin valmis lähtemään. Minulle ei ole jäänyt mieleen, mitä siellä sanottiin, mutta sen muistan selvästi, miten lämpimästi minut otettiin vastaan.

Kun taistelut kiihtyivät, menetin yhteyden todistajiin. Sitten haavoituin vakavasti, ja minut lähetettiin toipumaan kapinallisten valvomalle alueelle. Ennen kuin sota päättyi, pakenin hallituksen valvomalle alueelle ja ilmoittauduin ohjelmaan, jonka tarkoituksena oli riisua taistelijat aseista sekä kotiuttaa ja sopeuttaa heidät jälleen yhteiskuntaan.

Kaipasin kipeästi hengellistä apua. Menin helluntailaisten kokouksiin, mutta he sanoivat, että olin Saatana heidän keskellään. Niinpä ryhdyin etsimään Jehovan todistajia, ja löydettyäni heidät aloin tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa. Kun tunnustin, mitä kaikkea kauheaa olin tehnyt, veljet lukivat minulle Jeesuksen lohduttavat sanat: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. – – en tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12, 13.)

Miten syvästi nuo sanat koskettivatkaan minua! Ojensin tikarini veljelle, jonka kanssa tutkin, ja sanoin: ”Olen säästänyt tämän siltä varalta, että minulle kostetaan.  Mutta nyt kun tiedän, että Jehova ja Jeesus rakastavat minua, en halua pitää sitä enää.”

Veljet opettivat minut lukemaan ja kirjoittamaan, ja aikanaan kävin kasteella ja aloitin vakituisen tienraivauksen. Kun nykyään saarnaan entisille kapinallisille, he sanovat kunnioittavansa minua, koska vietän nyt puhdasta elämää. Johdin jopa tutkistelua eräälle joukkueeni upseerille.

Minusta oli sotilaana tullut kolmen pojan isä, ja opittuani totuuden halusin auttaa heitä hengellisesti. Suureksi ilokseni kaksi heistä ilmaisi kiinnostusta! Toinen on nyt kastamaton julistaja ja toinen, vanhin pojista, osa-aikainen tienraivaaja.