RAKASTUIN Sierra Leoneen kahdessa viikossa. Ihastelin sitä, miten vaivattomasti ihmiset kuljettivat raskaita kantamuksia päänsä päällä. Korttelit kuhisivat elämää. Lapset leikkivät ja tanssivat kadulla taputtaen käsiään ja tömistäen maata rytmikkäästi. Kaikkialla ympärilläni oli värejä, liikettä ja musiikkia.

Parasta täällä on saarnaaminen. Sierraleonelaisille on kunnia-asia ottaa vieraat lämpimästi vastaan. He arvostavat Raamattua ja kuuntelevat sen sanomaa. Minut pyydetään usein sisään, ja lähtiessäni joku voi saattaa minut kadun toiseen päähän. Ihmisten rakastettavat ominaisuudet jättävät varjoonsa pienet hankaluudet, kuten vedenpuutteen ja sähkökatkot.

Joskus minulta kysytään, tunnenko itseni yksinäiseksi, koska olen naimaton. Minulla on kuitenkin niin paljon tekemistä, etten ehdi olla yksinäinen. Elämäni on täynnä tarkoitusta.