Kun Freetownin papit huomasivat, että heidän laumansa kuuntelivat veli Brownin esitelmiä mielellään, he raivostuivat ja tulivat kateellisiksi. Vartiotornissa 15.12.1923 (engl.) kerrottiin: ”Papit ovat ryhtyneet taittamaan peistä totuutta vastaan sanomalehdissä. Veli Brown on vastannut heille toistuvasti, ja lehdet ovat julkaisseet molempien osapuolten näkemykset.” Lopulta papisto hiljeni, mutta heidän opetustensa valheellisuus oli paljastettu selvästi. Raamatun totuudet olivat sanomalehtien välityksellä levinneet laajalle, ja monet lukijat tilasivat raamatullista kirjallisuutta. Papit olivat juonitelleet vaientaakseen Jumalan kansan, mutta ”hän käänsi heidän vahingollisuutensa takaisin heidän päälleen” (Ps. 94:21–23).

Papistoa nousi puolustamaan kirkon nuorten muodostama ryhmä Gladiaattorit. He ilmoittivat järjestävänsä sarjan yleisölle avoimia kokouksia pannakseen matalaksi ”russelilaisuuden”, joksi he Valtakunnan sanomaa kutsuivat. Veli Brown puolestaan haastoi heidät julkisiin väittelyihin. Gladiaattorit kieltäytyivät niistä ja haukkuivat haasteen julkaisseen lehden päätoimittajan. He eivät myöskään päästäneet veli Brownia kokouksiinsa, joten niihin meni Alfred Joseph.

Kokoukset pidettiin Freetownin arvostetussa metodistikirkossa Buxton Memorial Chapelissa. Alfred muisteli: ”Kun yleisö sai esittää kysymyksiä, kyseenalaistin anglikaaniset uskonkäsitykset, kolminaisuusopin ja useita muita epäraamatullisia oppeja. Lopulta puheenjohtaja ei enää antanut esittää enempää kysymyksiä.”

Paikalla oli tuona iltana Gladiaattoreihin kuuluva Melbourne Garber, joka oli aiemmin ollut  kuuntelemassa Raamattu-Brownin esitelmiä. Hän oli se sama kirkolliseen virkaan opiskeleva nuori mies, joka oli todennut: ”Brown kyllä tuntee Raamattunsa!” Punnittuaan huolellisesti kuulemaansa Garber vakuuttui siitä, että oli löytänyt totuuden. Hän pyysi veli Brownilta raamatuntutkistelua, ja tämä kutsui hänet kotiinsa viikoittaiseen Vartiotornin tutkisteluun. Vaikka Garberin perhe katkaisi välinsä häneen, hän edistyi nopeasti, ja pian hänet ja useita muita kastettiin.

Saatanan yritykset tukahduttaa saarnaamistyö heti alkuunsa olivat epäonnistuneet. Freetownin pormestari olikin sanonut Gladiaattoreille: ”Jos tämä työ on ihmisistä, se raukeaa tyhjiin. Mutta jos se on Jumalasta, te ette voi pysäyttää sitä.” (Apt. 5:38, 39.)

Toukokuun alkupuolella 1923 veli Brown sähkötti Lontoon haaratoimistoon ja pyysi lisää kirjallisuutta. Pian maahan saapui 5 000 kirjaa ja myöhemmin lisää. Hän piti myös edelleen esitelmiä, ja niitä tuli kuuntelemaan tuhansia kiinnostuneita.

Saman vuoden loppupuolella Vartiotornissa kerrottiin Sierra Leonen tilanteesta: ”Työ on laajentunut niin nopeasti, että veli Brown on pyytänyt apulaista, ja Winnipegissä [Kanadassa] toiminut Claude Brown, joka on kotoisin Länsi-Intian saaristosta, on nyt matkalla sinne.”

Claude Brown oli erittäin pätevä hyvän uutisen julistaja. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana kokenut kovia Kanadan ja Englannin vankiloissa kieltäydyttyään tinkimästä kristillisestä puolueettomuudestaan. Hän palveli Sierra Leonessa neljä vuotta ja vahvisti suuresti paikallisia veljiä ja sisaria.

 Pauline Cole muisteli: ”Veli Claude esitti minulle tutkivia kysymyksiä ennen kuin menin kasteelle vuonna 1925.

’Sisar Cole, ymmärrätkö, mitä olet oppinut Raamatun tutkielmia -kirjoista?’ hän kysyi. ’Emme halua, että ajaudut pois totuudesta siksi, ettet ole ymmärtänyt Raamatun opetuksia.’

’Veli Claude, olen lukenut oppimiani asioita yhä uudelleen. Olen tehnyt päätökseni!’ ”

Pauline palveli Jehovaa yli 60 vuotta, suurimman osan tuosta ajasta erikoistienraivaajana. Hän päätti maallisen vaelluksensa vuonna 1988.

Myös Raamattu-Brown halusi auttaa toisia omaksumaan hyvät hengelliset tavat. Alfred Joseph kertoi: ”Kun tapasin veli Brownin aamuisin, keskustelumme meni jotakuinkin näin: ’Terve, veli Joe. Miten päivä on  lähtenyt käyntiin? Mikä on tämän päivän raamatunkohta?’ Jollen osannut vastata, hän painotti minulle sitä, miten tärkeää oli katsoa päivän teksti Manna-kirjasta [nykyään Tutkimme Raamattua päivittäin]. Kun näin kävi, luin tekstin seuraavana aamuna heti ensimmäiseksi, jottei hän olisi päässyt yllättämään minua. Vasta myöhemmin oivalsin, miten arvokasta valmennusta sain tällä tavalla.”

Kaikki tämä opetus kantoi hedelmää. Vuonna 1923 Freetowniin perustettiin seurakunta ja 14 henkeä kastettiin. Yksi uusista veljistä oli George Brown, joten Brown-nimisten perheiden määrä kasvoi seurakunnassa kolmeen. Noiden kolmen perheen innokas toiminta sai monet freetownilaiset käyttämään raamatuntutkijoista nimitystä ”Brownien uskonto”.