Siirry sisältöön

Ovatko tiede ja Raamattu ristiriidassa keskenään?

Ovatko tiede ja Raamattu ristiriidassa keskenään?

Raamattu vastaa

 Eivät ole. Vaikka Raamattu ei olekaan tieteen oppikirja, siinä esitetyt tiedettä sivuavat asiat pitävät paikkansa. Seuraavassa on esimerkkejä siitä, että tiede ja Raamattu ovat sopusoinnussa keskenään ja että Raamattu sisältää tieteellisiä tosiasioita, jotka poikkeavat suuresti siitä, mitä monet sen kirjoitusaikana eläneet ihmiset uskoivat.

  •   Maailmankaikkeudella on ollut alku (1. Mooseksen kirja 1:1). Monien muinaisten myyttien mukaan sitä ei kuitenkaan luotu vaan olemassa olleesta kaaoksesta syntyi maailmankaikkeus, jossa vallitsee järjestys. Babylonialaiset uskoivat, että maailman synnyttäneet jumalat ilmaantuivat kahdesta vesimassasta. Toisten tarujen mukaan maailma sai alkunsa jättimäisestä munasta.

  •   Maailmankaikkeutta ohjaavat jatkuvasti järkevät luonnonlait, eivät jumalten oikut (Job 38:33; Jeremia 33:25). Eri puolilla maailmaa kerrottujen tarujen mukaan ihmiset ovat arvaamattomien ja toisinaan säälimättömien jumalten armoilla.

  •   Maapallo on tyhjyyden päällä (Job 26:7). Monet muinaiset kansat uskoivat, että maa on litteä kiekko, jota kannattelee jättiläinen tai eläin, kuten puhveli tai kilpikonna.

  •   Jokien ja lähteiden vesi on meristä ja muualta haihtunutta vettä, joka on satanut maahan vetenä, lumena tai rakeina (Job 36:27, 28; Saarnaaja 1:7; Jesaja 55:10; Aamos 9:6). Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että jokien vesi on lähtöisin maanalaisesta virrasta, ja näin ajateltiin vielä 1700-luvulla.

  •   Vuoret kohoavat ja madaltuvat, ja nykyiset vuoret ovat aikanaan olleet meren peitossa (Psalmit 104:6, 8). Useat myytit taas opettavat, että jumalat loivat vuoret sellaisiksi kuin ne ovat nykyään.

  •   Hyvä hygienia edistää terveyttä. Israelin kansalle annetussa lakikokoelmassa määrättiin peseytymään raadon tai ruumiin koskettamisen jälkeen, asettamaan tartuntatautia sairastavat karanteeniin ja hävittämään ihmisen ulosteet turvallisesti (3. Mooseksen kirja 11:28; 13:1–5; 5. Mooseksen kirja 23:13). Siihen aikaan kun nämä käskyt annettiin, egyptiläiset sitä vastoin hoitivat avohaavoja ihmisen ulostetta sisältävällä seoksella.

Onko Raamatussa tieteellisiä asiavirheitä?

 Ei ole, kuten Raamatun objektiivinen tarkastelu osoittaa. Seuraavassa on esimerkkejä Raamatun tieteellistä paikkansapitävyyttä koskevista yleisistä käsityksistä.

 Käsitys: Raamatun mukaan maailmankaikkeus luotiin kuudessa 24-tuntisessa päivässä.

 Tosiasia: Raamattu sanoo, että Jumala loi kaikkeuden kaukaisessa menneisyydessä tarkemmin määrittelemättömänä aikana (1. Mooseksen kirja 1:1). Lisäksi 1. Mooseksen kirjan 1. luvun luomispäivät olivat ajanjaksoja, joiden pituutta ei kerrota. ”Päiväksi” kutsutaan myös koko sitä jaksoa, jonka aikana maa ja taivas tehtiin (1. Mooseksen kirja 2:4).

 Käsitys: Raamatun mukaan kasvillisuus luotiin ennen aurinkoa, jota tarvitaan yhteyttämiseen (1. Mooseksen kirja 1:11, 16).

 Tosiasia: Raamattu osoittaa, että aurinko – yksi ”taivaiden” tähdistä – luotiin ennen kasvillisuutta (1. Mooseksen kirja 1:1). Maan pinnalle alkoi tulla hajavaloa ensimmäisenä ”päivänä” eli luomisjaksona, ja ilmakehän kirkastuessa sitä oli kolmanteen ”päivään” mennessä riittävästi yhteyttämistä varten (1. Mooseksen kirja 1:3–5, 12, 13). Itse aurinko erottui maasta käsin selvästi vasta myöhemmin (1. Mooseksen kirja 1:16).

 Käsitys: Raamatun mukaan aurinko kiertää maata.

 Tosiasia: Saarnaajan 1:5:ssä sanotaan: ”Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.” (Kirkkoraamattu 1992.) Tässä jakeessa kuvaillaan kuitenkin vain auringon näennäistä liikettä maasta katsottuna. Nykyäänkin puhutaan ”auringonnoususta” ja ”auringonlaskusta”, vaikka tiedetään, että maa kiertää aurinkoa.

 Käsitys: Raamatun mukaan maa on litteä.

 Tosiasia: Raamattu käyttää ilmausta ”maan ääret” tarkoittaessaan ’maan kaukaisimpia osia’ (Apostolien teot 1:8, alaviite). Tämä ei merkitse sitä, että maa olisi litteä tai sillä olisi reunat. Samoin ilmaus ”maailman neljä kulmaa” on kielikuva, joka tarkoittaa koko maanpintaa. Samantapaisena kielikuvana voidaan nykyään käyttää neljää ilmansuuntaa. (Jesaja 11:12, KR-1992; Luukas 13:29.)

 Käsitys: Raamatun mukaan ympyrän kehä on täsmälleen kolme kertaa sen halkaisijan pituus, vaikka todellisuudessa suhde on noin 3,1416 eli pii (π).

 Tosiasia: 1. Kuninkaiden kirjan 7:23:ssa ja 2. Aikakirjan 4:2:ssa sanotaan, että ”valetun meren” eli pyöreän altaan halkaisija oli kymmenen kyynärää ja ”sen ympäröimiseen tarvittiin kolmenkymmenen kyynärän nuora”. Nämä mitat oli ehkä vain pyöristetty lähimpään tasalukuun, tai niillä saatettiin tarkoittaa altaan ulkohalkaisijaa ja sisäreunan ympärysmittaa.