VARSOVA, Puola. Tuhannet ihmiset muistelevat 27. tammikuuta 2015 sitä, miten natsien keskitys- ja tuhoamisleiri Auschwitz vapautettiin 70 vuotta sitten. Natsit käyttivät tätä pahamaineista leiriä pääasiassa joidenkin etnisten ryhmien tuhoamiseen, mutta sinne vietiin myös saksalaisia ja muunmaalaisia Jehovan todistajia.

Muistojuhlan järjestävät Auschwitz-Birkenaun valtionmuseo ja kansainvälinen Auschwitz-neuvosto. Paikalle odotetaan Puolan presidenttiä Bronisław Komorowskia samoin kuin useiden valtioiden virallisia edustajia eri puolilta maailmaa. Tilaisuutta voi myös seurata reaaliaikaisesti internetin välityksellä.

Auschwitz sijaitsee Puolassa Oświęcimin kaupungin esikaupunkialueella. Natsit valtasivat Oświęcimin toisen maailmansodan aikana, ja keskitysleirin toiminta alkoi kesäkuussa 1940, kun sinne tuotiin noin 700 puolalaista vankia. Auschwitzista kasvoi nopeasti valtava kokonaisuus, johon kuului yli 40 leiriä ja alaleiriä. Auschwitz-Birkenaun neljässä kaasukammiossa sai surmansa jopa 20000 henkeä päivässä. Lähes viiden vuoden aikana Auschwitziin lähetettiin ainakin 1,1 miljoonaa ihmistä, joiden joukossa oli yli 400 Jehovan todistajaa.

Auschwitz-Birkenaun valtionmuseon verkkosivustolla kerrotaan: ”Auschwitzin keskitysleirin historiaa käsittelevä kirjallisuus ei joitakin lyhyitä mainintoja lukuun ottamatta tarkastele Jehovan todistajia (leirin arkistossa käytetään nimitystä raamatuntutkijat), jotka vangittiin uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Nämä vangit ansaitsevat enemmän huomiota, koska he pystyivät pitämään kiinni moraaliperiaatteistaan leireillä vallinneista olosuhteista huolimatta.” Museon arkistot osoittavat, että Jehovan todistajia oli ensimmäisten Auschwitziin vietyjen vankien joukossa ja että sadoista siellä olleista todistajista kuoli yli 35 prosenttia.

Natsihallinto hyökkäsi Jehovan todistajien toimintaa vastaan jo vuonna 1933 ja kielsi järjestön kaikkialla Saksassa. Todistajien moraaliperiaatteet ja toimintatavat olivat yhteensovittamattomia natsi-ideologian kanssa. Todistajat eivät esimerkiksi esittäneet vaadittua ”Heil Hitler” -tervehdystä, sillä he pitivät kunnian osoittamista Hitlerille uskottomuutena Jumalaa kohtaan. Todistajat myös kieltäytyivät suorittamasta mitään sotilaalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä, minkä hallinto katsoi valtionvastaiseksi. ”Sotapalveluksesta kieltäytyminen merkitsi keskitysleiriin – – joutumista”, selittää Andrzej Szalbot, joka pidätettiin vuonna 1943 ja lähetettiin Auschwitziin vain 19-vuotiaana. Jehovan todistajat luvattiin vapauttaa heti, jos he allekirjoittaisivat asiakirjan, jossa he ilmoittaisivat eroavansa järjestöstä ja pitävänsä sen oppeja väärinä. Andrzej Szalbot kieltäytyi allekirjoittamasta.

Jehovan todistajiin viitataan natsien virallisissa asiakirjoissa lyhenteellä IBV, joka tulee heidän järjestönsä silloisesta saksalaisesta nimestä ”Internationale Bibelforscher-Vereinigung” (Kansainvälinen Raamatuntutkijain Seura). Natsit vaativat todistajia käyttämään vanginvaatteissaan violettia kolmiota. Tämä tunnus auttoi todistajia tunnistamaan leirissä toisensa. He kokoontuivat joka ilta ennen nimenhuutoa rohkaisemaan toisiaan. Todistajat myös järjestivät salaisia tapaamisia, joissa he keskustelivat Raamatusta sellaisten vankien kanssa, joihin heidän ystävällisyytensä ja uskonsa oli tehnyt vaikutuksen. Useista vangeista tuli Jehovan todistajia heidän ollessaan Auschwitzin eri leireissä.

Neuvostoliiton puna-armeija saapui Oświęcimiin lauantaiaamuna 27. tammikuuta 1945. Iltapäivällä kello kolmeen mennessä neuvostojoukot olivat vapauttaneet Auschwitz I:stä, Auschwitz II:sta (Birkenau) ja Auschwitz III:sta (Monowitz) noin 7000 vankia.

Niiden kymmenientuhansien joukossa, jotka natsit pakottivat siirtymään Auschwitzin leireistä muualle puna-armeijan lähestyessä, oli Jehovan todistaja nimeltä Stanisław Zając. Hän ja noin 3200 muuta vankia lähtivät kuuluisalle kuolemanmarssille Jaworznon alaleiristä syvässä lumihangessa kahlaten. Arvion mukaan alle 2000 vankia selviytyi tuosta kolmen päivän matkasta Auschwitzin alaleiriin Blechhammeriin, joka sijaitsi kaukana metsän keskellä. Zając kertoo muistelmissaan taistelusta, joka käytiin hänen ja muiden vankien piileskellessä leirissä: ”Kuulimme panssarivaunujen vyöryvän ohitsemme, mutta kenelläkään ei ollut rohkeutta mennä katsomaan, keille ne kuuluivat. Aamulla meille selvisi, että ne olivat venäläisiä. – – Suuri metsäaukea täyttyi venäläisistä joukoista, ja siihen päättyi painajaiseni keskitysleirissä.”

Auschwitzin 70 vuotta sitten tapahtuneen vapautuksen muistoksi järjestetään tänä vuonna 27. tammikuuta konferensseja ja näyttelyitä useissa kaupungeissa ympäri maailman.

Mediayhteydet:

Kansainvälinen: J. R. Brown, tiedotusosasto, puh. +1 718 560 5000

Saksa: Wolfram Slupina, puh. +49 6483 41 3110

Puola: Ryszard Jabłoński, puh. +48 608 555 097