Dachaun keskitysleirin muistoalueella pidettiin 7. toukokuuta 2018 tilaisuus, jossa noin 200 hengen yleisölle paljastettiin Max Eckertin muistolaatta. Veli Eckert oli vankina Dachaun keskitysleirissä kaksi vuotta ennen kuin hänet lähetettiin Itävaltaan pahamaineiselle Mauthausenin keskitysleirille. Hän ei koskaan palannut kotiin. Vaikka veli Eckert kuoli suhteellisen tuntemattomana, hänet tunnustetaan nyt julkisesti mieheksi, jonka usko oli järkkymätön.

Se mitä veli Eckertistä tiedetään, todistaa hänen pysyneen uskollisena Jumalalle. Häntä ja hänen vaimoaan sakotettiin jo vuonna 1935 siitä, että he puhuivat uskonkäsityksistään toisille. Myöhemmin veli Eckert menetti työnsä, koska hän kieltäytyi kantamasta hakaristilippua. Vuonna 1937 hänestä tuli yksi niistä noin 600 pelottomasta Jehovan todistajasta, jotka suljettiin Dachaun keskitysleiriin. Yli kaksi vuotta myöhemmin hänet siirrettiin Mauthauseniin, jossa ainakin 90 000 vankia kuoli ankarissa oloissa. Veli Eckertin vaimo sai 21. helmikuuta 1940 sähkeen, jossa oli karu ilmoitus: ”Aviomies kuoli tänään leirissä. Poliisilta saa lisätietoja.” Veli Eckert oli 43-vuotias.

Tilaisuudessa pitämässään puheessa Dachaun keskitysleirin muistoalueen johtaja Gabriele Hammermann selitti: ”Raamatuntutkijoita [Jehovan todistajien silloinen nimitys] vainottiin, koska heidän uskonkäsityksensä eivät sallineet heidän liittyä mihinkään natsijärjestöihin, tehdä hitler-tervehdystä tai osallistua sotapalvelukseen.” Hän jatkoi: ”Entiset vankitoverit kuvailivat raamatuntutkijoiden asennetta hyvin kunnioittavasti ja korostivat erityisesti heidän lujuuttaan ja auttavaisuuttaan.”

Saksan Jehovan todistajien edustaja, veli Wolfram Slupina, myönsi, että veli Eckert oli tuntematon monille tilaisuudessa läsnä oleville. Hän sanoi: ”Meillä ei ole edes valokuvaa Max Eckertistä.” Hän kuitenkin lisäsi, että muistolaatta ”on tunnustus [veli Eckertin] lujuudesta ja tinkimättömästä uskonnollisesta vakaumuksesta, joita hän osoitti aina kuolemaan saakka”.

On aivan varmaa, että Jehova muistaa Max Eckertin uskon ja uskollisuuden, kuten hän muistaa kaikki ne muut Jehovan todistajat, jotka ovat kuolleet uskonsa vuoksi (Heprealaisille 6:10).