Siirry sisältöön

7. MAALISKUUTA 2017
ETELÄ-KOREA

Etelä-Korea kohtelee epäoikeudenmukaisesti Shin Dong-hyukia

Etelä-Korea kohtelee epäoikeudenmukaisesti Shin Dong-hyukia

Etelä-Korea vangitsee satoja aseistakieltäytyjiä. Lisäksi se langettaa rangaistuksia niille, joista tulee aseistakieltäytyjiä sen jälkeen kun he ovat siirtyneet reserviin.

Shin Dong-hyuk tiesi jo nuorena poikana, että jonakin päivänä hänet kutsuttaisiin asepalvelukseen. Kutsun saatuaan hän ilmoittautui palvelukseen ja suoritti asepalveluksensa loppuun vuonna 2005. Hänet siirrettiin automaattisesti reserviin, ja oli odotettavissa, että hänet kutsuttaisiin säännöllisesti kertausharjoituksiin seuraavien kahdeksan vuoden ajan.

Pian armeijan jälkeen Shin alkoi tutkia Raamattua. Sen rauhan sanoma vaikutti hänen omaantuntoonsa ja sai hänet kieltäytymään asepalveluksesta. Kun hänet kutsuttiin kertausharjoitukseen maaliskuussa 2006, hän ilmoitti sotilasviranomaisille, ettei voisi osallistua siihen, koska se oli vastoin hänen omaatuntoaan.

Ei omantunnonvapautta

Etelä-Korea ei tunnusta oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä. Se lähettää kertausharjoituskutsuja yli 40:lle Jehovan todistajalle, jotka ovat ilmoittaneet, etteivät he osallistu asepalvelukseen vakaumuksensa vuoksi.

Armeija ei ottanut huomioon Shinin kieltäytymistä vaan lähetti hänelle vuoden 2006 aikana kaikkiaan 30 kertausharjoituskutsua. Hän sai näitä kutsuja seuraavat seitsemän vuotta. Maaliskuusta 2006 joulukuuhun 2013 hänet kutsuttiin kertausharjoituksiin yhteensä 118 kertaa. a Koska hän kieltäytyi joka kerta, hänet asetettiin syytteeseen 49 kertaa. Hän oli kuultavana alioikeudessa ja valitustuomioistuimessa 69 kertaa, ja hän sai yhteensä 35 tuomiota.

Ei vaihtoehtoa

Tuomarit eivät epäilleet Shinin vakaumuksen aitoutta. Ulsanin piirioikeus totesi 7. lokakuuta 2014 päivätyssä ratkaisussaan: ”On ymmärrettävää, että tultuaan Jehovan todistajaksi [Shin Dong-hyukilla] ei tässä tapauksessa ollut muuta vaihtoehtoa kuin rikkoa lakia, sillä hänen oli mahdotonta sovittaa asepalveluksen ja omantuntonsa ja uskonnollisen vakaumuksensa välistä ristiriitaa.”

Piirioikeus ymmärsi Shinin vaikeaa tilannetta, mutta asepalvelusta koskeva laki rajoittaa oikeusistuimien harkintavaltaa. Oikeusistuimet ovat määränneet hänelle sakkoja yli 16 miljoonaa wonia (13 000 euroa) ja tuominneet hänet kuusi kertaa yli puolen vuoden pituisiin vankeustuomioihin, jotka muutettiin ehdollisiksi. Yhdessä tapauksessa oikeus määräsi hänelle 200 tuntia yhdyskuntapalvelua.

Shin kertoo: ”Olin hyvin stressaantunut. Näytti, ettei koettelemus lopu koskaan. Jatkuvat oikeudenkäynnit aiheuttivat huolta myös perheelleni. Äitini kärsi noiden yhdeksän vuoden aikana luultavasti yhtä paljon kuin minäkin, ja huolestuneisuus vaikutti haitallisesti hänen terveyteensä. Se oli sydäntä särkevää. Kärsin myös taloudellisesti. Minun täytyi vaihtaa työpaikkaa seitsemän kertaa, koska jatkuvista kertausharjoituskutsuista aiheutuneiden oikeudenkäyntien vuoksi jouduin olemaan usein poissa töistä.”

Kansainvälistä yleissopimusta rikotaan

Shin valitti kaikista tuomioistaan Etelä-Korean oikeusistuimiin, mutta ilman tulosta. Korkein oikeus hylkäsi hänen valituksensa neljä kertaa. Koska Shinillä ei ollut enää valitusmahdollisuuksia Etelä-Koreassa, hän jätti valituksen YK:n ihmisoikeuskomitealle kesäkuussa 2016. Hän katsoi, että toistuvat kertausharjoituskutsut, syytteet ja tuomiot rikkoivat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, jota Etelä-Korea on sitoutunut noudattamaan. Valitus kohdistui kolmeen seikkaan:

  • Se että aseistakieltäytyjät kutsutaan toistuvasti asepalvelukseen ja tuomitaan yhä uudelleen, tunnustetaan selvästi kansainvälisessä oikeudessa tilanteeksi, jossa loukataan oikeutta saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

  • Toistuvat kutsut asepalvelukseen ja kieltäytymisestä seuraavat rikossyytteet tukevat käsitystä, että valtion viranomaisten ilmeisenä tavoitteena on pakottaa yksilöitä asepalvelukseen. Aina vain jatkuvat syytteet hallitsivat Shinin elämää. Lisäksi kyse oli ihmisarvoa alentavasta rangaistuksesta, koska hänen omantuntonsa mukaista toimintaa halveksittiin ja pidettiin rikoksena.

  • Koska kieltäytyminen asepalveluksesta perustuu Shinin vahvaan uskonnolliseen vakaumukseen, hän oli sitä mieltä, että hänen omantunnon- ja uskonnonvapauttaan loukattiin.

Toivo paremmasta

Shin odottaa toiveikkaana, että hänen valitukseensa suhtaudutaan myönteisesti, koska YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut päätöksissään toistuvasti, että Etelä-Korean tulisi kunnioittaa yksilön oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä. b Hän toivoo, että ratkaisussa otetaan huomioon reserviläisten poikkeuksellinen tilanne. Shin sanoo: ”En kadu sitä, että olen puolustanut uskonnollisia periaatteita ja omantunnonvapauttani, mutta en hyväksy sitä, miten minua on kohdeltu. Toivon, että Etelä-Korea tunnustaa yksilön oikeuden kieltäytyä asepalveluksesta, jos se on vastoin hänen omaatuntoaan.” Jehovan todistajat Etelä-Koreassa ja ympäri maailman ajattelevat samoin.

a Shin Dong-hyuk kutsuttiin kertausharjoituksiin 30 kertaa vuonna 2006, 35 kertaa vuonna 2007, 15 kertaa vuonna 2008, 9 kertaa vuonna 2009, 17 kertaa vuonna 2010 ja 12 kertaa vuonna 2011. Vuosina 2012 ja 2013 Shin ei saanut uusia kertausharjoituskutsuja, mutta hän sai edelleen kutsuja niihin harjoituksiin, joihin hän oli saanut lykkäystä tai joita hän ei ollut suorittanut.

b YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut viisi lausuntoa, joissa se on todennut, että Etelä-Korea on rikkonut ”ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta” (18. artikla). Yoon Yeo-bum ja Choi Myung-jin vastaan Etelä-Korea, lausunto nro 1321-1322/2004, U.N. Doc. CCPR/C/88/D/1321-1322/2004 (3. marraskuuta 2006); Jung Eu-min ja muut vastaan Etelä-Korea, lausunto nro 1593-1603/2007, U.N. Doc. CCPR/C/98/D/1593-1603/2007 (23. maaliskuuta 2010); Jeong Min-kyu ja muut vastaan Etelä-Korea, lausunto nro 1642-1741/2007, U.N. Doc. CCPR/C/101/D/1642-1741/2007 (24. maaliskuuta 2011); Kim Jong-nam ja muut vastaan Etelä-Korea, lausunto nro 1786/2008, U.N. Doc. CCPR/C/106/D/1786/2008 (25. lokakuuta 2012) ja Kim Young-kwan ja muut vastaan Etelä-Korea, lausunto nro 2179/2012, U.N. Doc. CCPR/C/112/D/2179/2012 (15. lokakuuta 2014).