baibil aalaiyē maatrum sakthi padaitthadhu

modaa kudiyanaaga irundha oruvar thannaiyē eppadi maatrikkondaar endru paarungal…

”naan oru modaa kudiyanaaga irundhēn“—lūkkaa shaats

pirandha varusham: 1975

pirandha naadu: slōvēniyaa

ennai patri: modaa kudiyan

kadandha kaalam: naan lujubuljaanaa endra idatthil pirandhēn. adhu slōvēniyaavin thalainagaram. naangu vayadhuvarai ennudaiya vaalkkai romba sandhōshamaaga irundhadhu. aanaal, adharku piragu en appaa tharkolai seidhukondaar. ennaiyum ennudaiya annanaiyum valarppadharku en ammaa romba kashtappattaar.

15 vayadhil naan ennudaiya paatti vīttukku pōnēn. adharku piragu angēdhaan valarndhēn. angu rombavē sandhōshamaaga irundhēn. ēnendraal, angē niraiya nanbargal irundhaargal, romba sudhandhiramaagavum irundhēn. en vīttilkūda naan appadi irundhadhillai. silar, vaara irudhi naatkalil kudippaargal. enakku 16 vayadhu irukkumpōdhu avargalōdu sērndhu palaga aarambitthēn. thalaimudiyai nīlamaaga valartthēn. ravudigal pōla dres panna aarambitthēn. pugai pidikkavum aarambitthuvittēn.

vitthiyaasamaana niraiya bōdhaipporulgalai edutthukkondēn. avaiyellaam eppadi irukkum enbadhai paarppadharkaaga appadi seidhēn. aanaal, ellaavatraiyumvida enakku kudippadhudhaan piditthirundhadhu. adhanaal, niraiya kuditthēn. aarambatthil irandu alladhu mūndru klaas oyin mattum kuditthēn. pōgappōga, orē nēratthil baattil baattilaaga kudikka aarambitthēn. naan evvalavu kuditthirundhaalum, naan kuditthiruppadhu matravargalukku theriyaadhu. avvalavu ‘stediyaaga’ iruppēn. enmīdhu varum madhubaana vaasanaiyai vaitthudhaan avargalaal kandupidikka mudiyum. adhuvum, naan littar kanakkil oyin alladhu bīr kuditthirukkirēn endrō, ōtkaavōdu kalandhu kuditthirukkirēn endrō yaaraalum kandupidikka mudiyaadhu.

niraiya samayangalil naanum ennudaiya nanbargalum raatthiriyil klabbukku pōi kudippōm. matravargal kudippadhaivida irandu madangu adhigamaaga naan kuditthiruppēn. aanaalum, avargal thallaadumpōdhu naan avargalukku udhavi seidhu avargalai vīttukku kūtti kondupōi viduvēn. orunaal, ennudaiya nanban oruvan ennai “modaa kudiyan” endru sollivittaan. adhu ennudaiya kaadhil vilundhuvittadhu. engal ūril, matravargalaivida adhigamaaga kudikkiravargalai kēvalappadutthuvadharkaaga solgira vaartthai idhu. adhanaal, enakku romba kashtamaagivittadhu.

vaalkkaiyil naan enna seidhukondu irukkirēn endru yōsikka aarambitthēn. naan edharkumē laayakku illaadhavan endru thōndriyadhu. vaalkkaiyil uruppadiyaaga edhuvumē seiyaamal, ēnō thaanō endrudhaan naan vaalndhukondu irundhēn.

baibil en vaalkkaiyai maatriyadhu: en kūdappadittha nanbar oruvar matravargalidam romba anbaaga nadandhukondadhai naan gavanitthēn. avar munbellaam appadi illai. ippōdhu oru nalla nabaraaga maariyirundhaar. avaraal eppadi maara mudindhadhu endru yōsitthēn. adhanaal, avaridam pēsuvadharkaaga oru hōttalukku vara sonnēn. yegōvaavin saatchigalōdu sērndhu baibil padippadhaaga avar sonnaar. avar katrukkonda vishayangalai patriyum ennidam sonnaar. avaiyellaamē enakku romba pudhidhaaga irundhadhu. ēnendraal, naan charchukku pōnadhum illai, baibilai paditthadhum illai. avar sonnadhai kētta piragu, yegōvaavin saatchigalin kūttangalukku pōga aarambitthēn, baibilaiyum padikka aarambitthēn.

baibilai paditthapōdhu niraiya unmaigalai katrukkondēn. avatrai katrukkonda piragu, en vaalkkaiyai maatrikkolla vēndum endru enakku thōndriyadhu. naam “kadaisi naatkalil” vaalgirōm endra unmaiyai therindhukondēn. (2 thīmōtthēyu 3:1-5) adhōdu, kadavul sīkkiratthil kettavargalai indha būmiyilirundhu alitthuvittu nallavargalai mattum pūnjōlai būmiyil mudivillaamal vaala vaikkappōgiraar enbadhaiyum katrukkondēn. (sangīdham 37:29) andha nalla makkalil naanum oruvanaaga irukka vēndumendraal, ketta palakkangal ellaavatraiyum kandippaaga nirutthiyē aaga vēndum endru purindhukondēn. appadi seiya vēndum endra aasaiyum enakku adhigamaaga irundhadhu.

baibililirundhu katrukkonda unmaigalai en nanbargalidam sonnēn. aanaal, avargal ennai kēli seidhaargal. avargal appadi seidhadhu oru vidhatthil nalladhudhaan! avargal unmaiyilēyē nalla nanbargal illai enbadhai adhu enakku puriya vaitthadhu. naan kudippalakkatthukku adimaiyaaga aanadharku mukkiya kaaranamē, indha maadhiri nanbargaldhaan! ēnendraal, ‘eppadaa sani nyaayiru varum naama kudikkalaam’ endru avargal kaatthukkondu iruppaargal.

ennudaiya palaiya natpaiyellaam naan thūkkiyerindhuvittu, yegōvaavin saatchigalōdu palaga aarambitthēn. angu enakku nalla nanbargal kidaitthaargal. en vaalkkaiyai maatrikkolvadharku avargal udhavinaargal. ēnendraal, avargal yegōvaavai nēsitthaargal; avarukku pidittha maadhiri vaalndhukondu irundhaargal. adhanaal, modaa kudikaaranaaga irundha naan konjam konjamaaga maarinēn.

enakku kidaittha nanmaigal: ‘thanni adichaadhaan sandhōsham’ endru orukaalatthil ninaitthēn. ippōdhu, appadippatta ennam konjamkūda illai. adharkaaga naan yegōvaavukku romba nandriyōdu irukkirēn. palaiya maadhiriyē naan vaalndhukondu irundhirundhaal en vaalkkai enna aagiyirukkumō! aanaal, ippōdhu en vaalkkai romba nandraaga irukkiradhu.

ēlu varushangalaaga slōvēniyaavil irukkira yegōvaavin saatchigaludaiya kilai aluvalagatthil naan sēvai seidhukondirukkirēn. yegōvaavai patri therindhukondu avarukku sēvai seivadhu en vaalkkaiyai prayōjanamulladhaaga aakkiyirukkiradhu.